Terveydenhuoltomme toimivuus

0

HEIKKI KOSKI. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (1/2020) esitettyjen kansainvälisten vertailujen mukaan Suomen terveydenhuolto on huippuluokkaa. Onko se sitä myös käytännössä tiukan paikan tullen, sitä koronavirus nyt testaa.
Vuosikausien sote-sekoilusta voisi päätellä, ettei kaikki suomalaisessa terveydenhuollossa ole kohdallaan. Kyse on kuitenkin enemmän järjestelmästä kuin terveydenhuollon laadusta.

Aloitetaan siitä, missä näyttäisi olevan eniten parantamisen varaa: perusterveydenhuollon saatavuudesta. Lääkärien määrä on tuhatta asukasta kohti pienempi kuin EU:ssa keskimäärin, mutta toisaalta sairaanhoitajien määrä vastaavasti suurempi. Työssäkäyvät ovat muita paremmassa asemassa hakeuduttaessa hoitoon, kiitos hyvin toimivan työterveyshuollon.
Paitsi perusterveydenhuollon saatavuutta, lääkärille pääsyä, myös vanhustenhuollon laatua on yritettävä parantaa. Siinä ovat kriittisimmät kohdat.
Erikoissairaanhoidossa, josta koronaviruksen vaaratilanteissa paljolti on kyse, tilanne on yleisesti ottaen hyvä. Arvostelua ovat aiheuttaneet lähinnä kustannukset, jotka ovat tuntuneet kuntien kukkarossa.
Kokonaisuutena Suomen terveydenhuoltomenot ovat asukasta kohti suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin, mutta keskiarvoa pienemmät, jos niitä tarkastellaan suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Suomalaisten elinajanodote parani vuosina 2000–2015 neljällä vuodella, ja se on nyt vuoden korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Lapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia. Myönteisiä esimerkkejä voisi jatkaa.
Hyväkään järjestelmä ei riitä, elleivät ihmiset itse kanna vastuuta terveydestään. Liikunta ja terveellisemmät ruokailutottumukset ovat avainasemassa. Tupakointi on vähenemässä, mutta tuoreimpien tutkimusten mukaan miehistä 16 ja naisista 11 prosenttia tupakoi päivittäin. Ollaan vielä kaukana tupakkalain tavoitetasosta eli viidestä prosentista vuonna 2030.

Entä sitten alkoholi? Tulokset ovat kaksijakoisia. Nuorten alkoholinkäyttö näyttää vähentyneen, samoin työikäisten miesten humalajuominen. Eläkeikäisten juominen sen sijaan on lisääntynyt, mutta lienee edelleen melko maltillista. Alkoholinkäyttö keskittyy: eniten juova kymmenesosa kansasta juo jotakuinkin puolet koko alkoholin kulutuksesta.
Väestöryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat kasvaneet. Terveyserojen kaventaminen hyvin toimeen tulevien ja heikoimmassa asemassa olevien välillä on asetettava korkealle sijalle yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa, on sitten kysymys terveydenhuollon tai sosiaaliturvan uudistamisesta.
Meidät on arvioitu jo kahteen otteeseen maailman onnellisimmaksi kansaksi. Saatamme ollakin, vaikka aina itse epäilemme. Sekin on nyt koronaviruksen testissä.
Kyllä me terveydenhuoltomme toimivuuden ja vastuullisten päätöksentekijöidemme avulla tästäkin selviämme.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi