Sateen kastelema asvaltti heijastuksineen, ikkunasta kasvoille lankeava valo, maiseman yllä leijuva usva ja auringonlaskun värjäämä taivas. Siinä muutama harrastajamaalari Pekka Alitaloa haastava ja innostava asia.

– On mielenkiintoista pohtia, miten niitä saa vangittua maalaukseen.

Tunnelman tavoittaminen ja sen katsojalle välittäminen ovat Alitalolle tärkeintä. Hän maalaa niin luontoa, kylänraittia, ihmisiä kuin eläimiäkin. Teoksissa on usein totuudenmukainen miljöö, jossa kulkee tekaistuja tyyppejä.

Tekniikoista Alitalolle kelpaavat kaikki, jotka toimivat. Miehen tyylilajikaan ei ole tarkkaan määriteltävissä: realismi kohtaa reippaasti naivismin.

Someron pääkadulla liikkuu monenlaista menopeliä, jotka Pekka Alitalo maalaa ilmeikkäiksi.

Ite-taiteilijaksi itsensä arvioiva Alitalo piti taannoin ensimmäisen näyttelynsä. Someron kirjaston Parvi-galleriaan koottu kattaus keräsi parin viikon aikana useita satoja kävijöitä. Näyttely syntyi lähipiirin painostuksesta, ja kun ”maalauksia oli kertynyt niin paljon, ettei kotona pystynyt laitain liikkumaan”.

Hyväntuuliset kuvat keräsivät runsaasti kehuja, joten Alitalon ei tarvinnut katua näyttelyn pystyttämistä. Moni vieraskirjaan kommentoinut kiitti saaneensa maalauksista hyvää mieltä.

Pekka Alitalon teosten vahvuus on juuri niiden ihmisläheisyydessä ja niiden tuottamassa ilossa. Elämänmakuisten maalausten huumori nousee omintakeisista hahmoista ja hilpeistä kulkupeleistä.

Pekka Alitalolla on hilpeä tapa käsitellä kylämaisemia.

Luontoa maalatessaan Alitalo ammentaa valokuvista, muistikuvista ja mielikuvista. Hän on maalannut jokimaisemia, Häntälän notkoja, Härkätien vartta ja Paltan kotitalon pihapiiriä.

Alitalosta on mukava lisätä maalauksiinsa yksityiskohtia, jotka johtavat ajatuksen kuvan ulkopuolelle kuten ladun hiljaiseen talvimaisemaan.

Alitalo taitaa myös muotokuvien teon. Niistä miehen kuvataideharrastus aikoinaan alkoikin: jo työvuosinaan hän rupesi kursseilla istuessaan hahmottelemaan aikansa kuluksi kuvia työtovereistaan.

– Panin merkille persoonallisia ominaisuuksia, joita korostamalla sain kuvista näköisiä.

Nuusku kurkkaa.

Tauluihin on piirtynyt myös perheen edesmennyt borderterrieri Nuusku, poika Janne, tytär Niina, Alitalon isovanhemmat sekä hänen isänsä pitämässä aamupalaveria Fergusonin äärellä naapurin Veikon kanssa.

Aamupalaverin perusteena on valokuva, jolla joskus voitin Someron Kamerakerhon vuosikilpailun, Alitalo kertoo.

Valokuvausharrastus on opettanut hänet tutkailemaan ihmisten piirteitä ja maisemien muotoja tarkalla silmällä, joka hoksaa erilaisia asioita. Alitalo pyrkii kuvatessaan ja maalatessaan näkemään pintaa syvemmälle.

Alitalon kotipihalla on lukuisia hänen vanerille maalaamiaan eläimiä kuten ilves ja orava. Kettu on useammankin kerran hämännyt ohikulkijoita ja pakottanut vilkaisemaan pihalle toistamiseen.

Pihalle maalattu vanerikettu hämää ohikulkijoita.

Työtovereiden, perheen ja tuttavapiirin lisäksi Pekka Alitalo on tehnyt lyijykynäpiirroksia Somerniemen musiikkiteatterin näyttelijöistä. Hän vaihtoi pari vuotta sitten lyijykynän maalisiveltimeen vähän yllättäen, kun keksi ostaa ensimmäiset akryylinvärinsä Lidlistä.

– Ne tuntuivat tosi hyviltä alusta lähtien ja innostuin niistä.

Alitalo kokeili joskus 70-luvulla öljyvärimaalausta, mutta hitaasti kuivuneet värit eivät sopineet hätäiselle luonteelle.

– Hylkäsin öljyvärit, kun maalauksista tuli sottaisia. Akryylivärit kuivuvat nopeasti ja ovat suhteellisen edullisia. Vesiliukoisina ne eivät niin tahraa.

– Olen oppinut kantapään kautta ja Youtube -videoiden avulla, sanoo Pekka Alitalo, joka on maalannut muun muassa Häntälän notkot ja Someron keskustan liikenneympyrän tienoon. Kuva: SSS/Minna Filppu

Harrastajamaalari sanoo taiteen tekemisen olevan hyvässä mielessä yksinäistä puuhaa. Hersyvänä seuramiehenä tunnettu Pekka Alitalo haluaa toteuttaa itseään omassa rauhassaan eikä kaipaa ympärilleen maalausryhmää.

– En ole osallistunut millekään kurssille. Olen oppinut kantapään kautta ja Youtuben avulla, hän nauraa.

– Youtubesta olen katsellut Bob Rossin videoita. Hän on muun muassa neuvonut, mistä kannattaa lähteä liikkeelle maisemaa tehdessään: kauempaa tullaan koti etualaa, jota kohden värit voimistuvat.

Robert Norman ”Bob” Ross oli yhdysvaltalainen öljyvärimaalari, taideopettaja ja televisiojuontaja, joka isännöi maalausohjelmaa The Joy of Painting (Maalaamisen ilo).

Pekka Alitalo maalasi isovanhempansa vanhasta valokuvauksesta.

Pekka Alitalo ruotii ajatuksiaan ja haastaa itseään maalaamisen lisäksi kirjoittamalla. Kirjoittamisesta mies innostui työuransa alkuvaiheessa Helsingin rikospoliisissa. Hän pyrki aina kirjoittamaan kuulustelupöytäkirjoihin sen, mitä kuulusteltava yritti sanoa, vaikkei tämä olisi osannut ilmaista asiaansa täsmällisesti.

Kaikkien ulosanti ei ollut paras mahdollinen, joten kuulustelijan piti tulkita kuulemaansa ja pukea sanoiksi se, mitä kuulusteltavat koittivat kertoa.

– Tuntui hyvältä, kun kuulusteltava paperin luettuaan totesi, että juuri tuota tarkoitin.

Someron katukuvaa Nostalgia-viikon aikaan.

Ihmisläheisyys on leimannut Alitalon työtä ja tekemistä aina. Uransa Helsingissä rikospoliisin petostoimistossa ja Somerolla ylikonstaapelina tehnyt poliisi joutui työnsä puolesta tekemisiin laajan ihmiskirjon kanssa.

– Se oli rikkaus, hän korostaa.

Alitalo sanoo Helsingin rikospoliisissa olleen erittäin hyviä tutkijoita, joiden sanankäyttö oli esimerkillistä ja nokkelaa.

– Otin heistä oppia. Muistan, miten töissä tehtiin usein sekä lyhyemmän että pidemmän aikavälin suunnitelmia, joissa aina ”aiottiin”, ”pyrittiin” ja ”yritettiin” milloin mitäkin. Kerran tavoite sitten realisoitiin muotoon ”aiotun pyrkimyksen yritys”.

Muisto lumisesta talvesta.

Alitalo on kirjoittanut pakinoita Suunnistaja-lehteen ja kolumneja paikallislehti Someroon. Eläkkeellä ollessaan hän on julkaissut harrastajasuunnistajan pihkantuoksuisista muisteluistaan omakustanteen Suppakuuri.

– Kirjoittamisessa ja maalaamisessa on sama haaste: miten saada paperille se, mitä mielessä liikkuu.

Alitalo painottaa, että taidetta ei pidä selitellä.

– Taiteilija on epäonnistunut, jos teos vaatii selittämistä. Ei kenenkään kuulu kokea taidetta tietyllä tavalla. Jokainen näkee sen oman persoonallisuutensa ja kokemustensa kautta. Selittely on ihmisten aliarvioimista.

Torppamuseolla.

Liikunta- ja kulttuuriharrastukset kuljettavat somerolaista Alitalon pariskuntaa siellä sun täällä, mutta koronaviruksen jyllätessä he keskittyvät harrastamaan kotosalla: Tarja Alitalo kutoo olohuoneessa ja Pekka Alitalo maalaa keittiössä.

– Sain joululahjaksi maalaustelineen. Aiemmin käytössäni oli vain pöytäteline.