Istu ja pala!

0

LIISA WRIGHT. Ihmettelimme, mitä tehdä, kun meitä käskettiin istumaan alas ja kirjoittamaan jotain ylös. Ylös ei voi istua. Mihin ylös kirjoitamme?
Suomessa on paljon hauskoja sanoja ja sanontoja, joiden alkuperää tai tarkkaa merkitystä ei tule edes ajatelleeksi.

Istua – niin jokapäiväinen ja vaatimaton perussana. Mutta kun alkaa miettiä sen käyttöä, huomaa sen monipuolisuuden ja erityiset merkitykset.
Istuminen kuvaa valtaa ja korkeaa asemaa. Hallitsijaperheiden kuvat valtaistuimillaan, ja myös tavallisissa perhepotreteissa asetuttiin istuvan patriarkan ympärille, kukin arvonsa mukaan.
Paavinistuimen haltijalla on yli miljardi kirkon jäsentä johdettavanaan. Suomessakin tunnetaan piispanistuimet.
Puheenjohtaja-sana on joissakin kielissä ”edessä istuva”. Hänellä on korkein valta siinä ryhmässä. Valtiolliset virkamiehet istuvat hallituksessa ja komiteoissa. Nyt virassa oleva on ”istuva”. Istuva presidentti on hauska sanonta, oikeastaan ”istuva edessä istuva”.
Tuomioistuimissa istuvat tuomarit määräävät tuomitut istumaan rangaistustaan.

Istuntojakin on, yleisimmin puhutaan valiokuntien istunnoista ja eduskunnan täysistunnoista. Ikäviä ovat koululaisten jälki-istunnot. Tietokoneen äärellä kuluu aika verkkoistunnossa. Joku pitää yksityisistuntoa vessassa.
Ennen työnteko oli paljon fyysisempää. Mikä ilo, kun sai istua ja levätä hetken. Istuvalla oli aikaa, hän ei ollut töissä pelloilla tai pajoissa. Emäntä istui, ja piiat juoksivat.
Nyt paljon työtä tehdään tietokoneella, yleensä istualtaan. Myös vapaa-aika kuluu television ja tietokoneen ääressä. Nykyään liikunta on paljolti jotain erikseen suoritettavaa, eikä hoidu jokapäiväisenä hyötyliikuntana ja asioiden toimittamisella jalkaisin. Kuntosalillekin mennään useimmiten autolla.
Istuminen päivät pääksytysten töissä ja lepohetkinä on osoittautunut hyvin vahingolliseksi terveydellemme.

Istu ja pala! Aleksis Kivi sen kirjoitti; sen jälkeen onkin mietitty, mistä hän moisen sanonnan oli keksinyt tai kuullut. En kuitenkaan usko sen tarkoittaneen, että vieraan sopii istua ja laittaa palamaan, kuten usein selitetään. Sanontaan kuuluu huutomerkki perään, ja se ilmaisee ennemminkin ihmetystä.
Jos istuu ja palaa, istuuko silloin kuin tulisilla hiilillä? Toki on aina helpompaa istua toisen housuilla tuleen. Niin paljon pohdittavaa ja mieleen pullahtavaa on istumisen sanonnoissa!

Kun joku poikkesi kylään, saatettiin sanoa: Istu nyt kiireemmäksi aikaa! Kenellä oli silloin kiire, sanojalla vai vieraalla? Toivotetaanko, että tulija unohtaisi kiireensä, lepäisi hetkisen ja rauhoittuisi?
Tokkopa enää kukaan kehottaa vierasta: Istu, ettei lapsilykky mene talosta. Myös tämän sanonnan syyn ja seurauksen mielekkyyttä on ainakin minun vaikea hahmottaa.
Ystävä ei ollenkaan innostu ostamaan myyjän kehumia istuvia housuja, kun aikoo käyttää niitä myös kävelyyn. Toki hänelle on tärkeää, että vaatteet istuvat hyvin.
On alettu sanoa, ettei joku sana istu tiettyyn yhteyteen tai jonkun suuhun. Mutta aika aikaansa kutakin myös sanontojen kanssa, joten eiköhän tämäkin vielä muutu.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.