Kirkoille halutaan lisää käyttöä – tiloja muuttamalla uutta toimintaa

9
Kirkkoherra Timo Hukka sanoo Salon puukirkon keskeisen sijainnin antavan hyvät mahdollisuudet kirkon käytön lisäämiselle. Kuva: SSS/Marko Matttila

Kirkkojen käytön lisääminen ja monipuolistaminen on noussut seurakunnissa yhä vahvemmin esille. Seurakunnilla on runsaasti kiinteistöjä, joista pitäisi huolehtia talouden kiristyessä.

– Seurakunnalla pitää olla kirkko. Kun talous pakottaa vähentämään muita kiinteistöjä, pitää kirkkojen tiloja hyödyntää nykyistä paremmin, Someron kirkkoherra Jaakko Knuutila korostaa.

Kirkkojen muutoksissa liikkeelle lähdetään usein kiinteiden penkkien vähentämisestä. Näin tehtiin myös Salon keskustan puukirkossa viime vuonna.

– Penkkien tilalle tuotiin siirreltäviä kalusteita, mikä teki kirkon tiloista helpommin muunneltavia. Muutos antoi tilaa piirien ja muiden ryhmien kokoontumisille, Salon kirkkoherra Timo Hukka toteaa.

Puukirkkoon saatiin penkkien poiston jälkeen lapsille leikkitila, jossa he voivat piirtää ja leikkiä pöydän ympärillä.

– Tämä olisi tavoite myös Salon muissa kirkoissa, Hukka huomauttaa.

Puukirkossa on keittiö ja pieni kahvitila.

– Kirkossa on pidetty lähetyskahviloita, ja konserttien sekä lausuntoiltojen jälkeen on voitu tarjota yleisölle kahvit.

Kirkkoon on laitettu myös valkokankaat, joita on hyödynnetty muun muassa isoiskoulutuksessa. Nuorille on pidetty muitakin tilaisuuksia, mitä Hukka pitää hyvin tärkeänä.

– Nuoret huomaavat, että myös kirkossa voi oleilla vapaasti.

Salon puukirkon monipuolista käyttöä auttaa sen sijainti keskellä kaupunkia. Suurin osa Salon seurakunnan kirkoista sijaitsee niin sivussa, että ihmisten on vaikea kulkea niihin.

– Salon puukirkon lisäksi vain Halikon ja Perniön kirkot ovat keskellä kylää. Esimerkiksi Uskelan kirkko on niin sivussa, että sen käytön lisääminen on vaikeaa, Hukka huomauttaa.

Uskelan kirkkoa on kehitetty isompien tapahtumien kirkoksi.

– Etupenkkien poistolla sinne on saatu tilaa valoille ja äänentoistolle, joita tarvitaan isoissa konserteissa ja näytelmissä.

Someron seurakunta perusti viime vuonna erillisen työryhmän miettimään kirkkojen tiloja. Työryhmä pohtii, millaisia muutoksia kirkkoihin pitäisi tehdä, jotta niiden käyttöä voitaisiin lisätä.

Someron seurakunnalla on kaksi kirkkoa. Someron vuonna 1859 valmistuneessa tiilikirkossa on peräti 1500 istumapaikkaa.

– Kirkon valtava koko antaa hyvät mahdollisuudet sen käyttämiseen myös erilaisissa kokoontumisissa. Kuka tietää, pitääkö seurakunnan joskus luopua seurakuntakeskuksesta, Knuutila miettii.

Knuutila heittää esille ajatuksen pienestä keittiöstä, jolloin kirkossa voisi pitää kahvilaa ja muistotilaisuuksia. Penkkien poistolla saataisiin vapaata kokoontumistilaa ja lapsille leikkitila. Taidenäyttelyt onnistuisivat jo nykytiloissa.

– Muutoksissa pitää kuitenkin edetä pienin askelin, sillä kirkko on monelle paikka, joka halutaan säilyttää muuttumattomana.

Somerniemen 1800-luvulla tehdyssä puukirkossa on runsaat 400 istumapaikkaa. Kirkon tuntumassa on vuonna 1975 valmistunut seurakuntatalo, joka kaipaa korjausta. Knuutila vastaa varovaisesti kysymykseen, voisiko kirkko korvata Somerniemellä seurakuntatalon.

– Itse en näe estettä Somerniemen kirkon monikäyttöisyyden lisäämiselle. Se ei ole kuitenkaan tämän päivän asia, sillä seurakuntatalo on alueen asukkaille yllättävän tärkeä. Tulevaisuudessa kirkkojen käytöstä puhutaan kuitenkin seurakunnissa varmasti entistä enemmän.

Neljätoista kirkkoa ympäri kaupunkia



Salon kirkot



Angelniemen kirkko, puukirkko vuodelta 1772.

Halikon kirkko, vuonna 1440 valmistunut kivikirkko, 850 paikkaa.

Kiikalan kirkko, vuonna 1859 valmistunut puukirkko.

Kiskon kirkko, valmistunut vuonna 1810, neljäs kirkko samalla paikalla.

Kuusjoen kirkko, valmistunut vuonna 1823, 350 paikkaa.

Muurlan kirkko, valmistunut 1830-luvun lopulla, 320 paikkaa.

Perttelin kirkko, keskiaikainen harmaakivikirkko.

Pyhän Laurin kirkko, Perniössä, rakennettu keskiajalla 1400-luvulla.

Salon kirkko, pieni puukirkko, rakennettu 1894.

Särkisalon kirkko, hirsinen pitkäkirkko, valmistunut vuonna 1760.

Suomusjärven kirkko, hirsinen ristikirkko, valmistunut 1849.

Teijon kirkko, Perniössä, Suomen pienin kivikirkko.

Uskelan kirkko, Salossa, C.L. Engelin suunnittelema kirkko vuodelta 1832.

Vaskion kirkko, kannatusyhdistyksen omistama kirkko Halikossa.

Liedossa ollaan jo pitkällä



Kirkosta otetaan penkit ja urkuparvi pois.

SSS

Kirkkojen monikäyttöisyyden lisäämistä pohditaan nyt seurakunnissa hyvin yleisesti. Paimion rovastikunnan lääninrovastina toimiva Liedon kirkkoherra Risto Leppänen huomauttaa, että seurakunnilla on valtavasti kirkkoja ja muita tiloja ylläpidettävänä.

– Kirkkoja on kehitettävä ja muita tiloja karsittava, jotta kirkkoja voidaan ylläpitää. Kirkkojen monipuolinen käyttäminen on niiden parasta suojelua, Leppänen sanoo.

Leppänen nostaa esille Salon seurakunnan, jolla on kolmetoista kirkkoa.

– Tämä asia nousee lähivuosina Salossa pakosta esille entistä enemmän, mutta sieltä löytyy varmasti paikallista viisautta asiaan.

Liedossa kirkon monikäyttöisyyden eteen on tehty töitä vuosia. Syksyllä Liedon kirkossa alkaa remontti, jossa kirkosta poistetaan kiinteät penkit ja urkuparvi.

– Urkuparvi poistetaan, jotta kaikki tilat saadaan samaan tasoon. Näin kirkon tiloista saadaan esteettömät, mikä on ollut yksi tavoite, Leppänen kertoo.

Penkkien tilalle tulee siirreltävät istuimet.

– Tavoitteena on nostaa kirkko seurakunnan yhteiseksi keskukseksi. Tilaa voidaan järjestellä kulloisenkin tarpeen mukaan, kun penkit eivät ole tiellä.

Kirkkoon rakennetaan myös uudisosa, johon tulee nykyaikainen pieni keittiö. Leppänen korostaa, että kirkon muutoksissa on mukana kulkenut koko ajan myös pyhyyden teema.

– Siirrämme alttarin keskemmälle kirkkoa. Olemme toivoneet myös kirkon vanhojen puuveistosten palauttamista.

Muutosten jälkeen Liedon kirkossa on selvästi nykyistä enemmän toimintaa.

– Diakoniakahvila, erilaisia piirejä ja pienryhmiä, kokouksia, lasten kerhoja, rippikoulutapaamisia, Leppänen antaa esimerkkejä.

Kirkon käyttöä helpottaa Liedossa se, että kirkko sijaitsee ydinkeskustassa.

– Sijainti on tärkeä asia. Kirkkojen käytön lisäämisen yksi ehto on, että sinne on helppo päästä.

Toisaalta keskiaikaisen kirkon koko asettaa omia vaatimuksia.

– Kirkko on aika pieni. Jos se olisi suurempi, sinne voisi keskittää enemmänkin toimintaa. Luovumme vanhasta pappilasta kirkon muutosten myötä, mutta seurakuntataloa tarvitsemme edelleen, Leppänen toteaa.

Liedon kirkon muutossuunnitelmat vaativat vielä kirkkohallituksen hyväksynnän. Museovirasto vastustaa uudisosaa, mutta ei näe estettä muille muutoksille.

– Yhteistyö Museoviraston kanssa on ollut hyvää, Leppänen sanoo.

Kirkkoremontin on määrä valmistua ensi kesänä.

Pallisti

Erinomaisia lentopallohalleja.

Mamma Muurlast

Minulle kirkko on pyhä paikka, ja niihin ei saisi koskea, ei etenkään tehdä niistä monitoimihalleja. Jos ihan pakko on, niin eristetään osa kirkkosalia uuteen käyttöön, mutta kirkon etuosaan, alttaripäätyyn, istuimineen ei kajottaisi.

Tila riittäisi sille vähäiselle kirkkokansalle, joka sunnuntaisin siellä käy.

Ukki Salosta

Minullekin kirkko on pyhä paikka. Niistä ei tosiaankaan saa tehdä monitoimihalleja.

Lopputulos seuraamuksineen on kohta sama kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa kirkoista tehtiin kulttuuritaloja ja elokuvateattereita, yms – siellä sitten olikin kai hyvä hiljentyä.

Isoäiti

Erinomainen ajatus ja lisäksi järkevää. Kuinka monessa paikassa Salossakin vähällä käytöllä oleva kirkko ja vähällä käytöllä oleva seurakuntatalo seisovat vierekkäin.

Se vain lisää kirkkojen arvostusta ja lähentää seurakuntalaisia kirkkoon, kun niistä tehdään nykyistä vapaampia paikkoja.

Kerholaisen äiti

Monessa kirkossa on yksi jumalanpalvelus viikon aikana eikä aina sitäkään. Ei käy järkeen, ja seurakunnilta loppuvat rahat.

Kun kirkot avataan muulle toiminnalle, saadaan ehkä jumalanpalveluksiinkin enemmän kuin kymmenen kuulijaa. Esimerkiksi lasten kerho kirkossa on aivan loistava ajatus. Kirkkoja käyttämällä kunnioitetaan parhaiten myös niiden historiaa.

Jehu

Kirkko ei ole museo. Elävä toimintaa vaatii välillä tilojen päivitystä.

Urpo

Ihan hyvä keskustelun avaus. Mitään toimintaa ei pidä museoida, mutta herkällä korvalla täytyy kuunnella niitä arvoja, joita kirkko edustaa.

Kommenttia monien kirkkojen vaikeasta sijainnista en ymmärrä. Onko sairaala tai urheilu- ja uimahallikin huonossa paikassa? Valtavalle parkkipaikalle on silti usein käyttöä.

Yhdenkään kirkon ympärillä kävelymatkan päässä ei asu suuria ihmismassoja, joten kun Muurlasta pääsee Salon keskustaan, pääsee kai Salon keskustasta myös Muurlaan. Tai ainakin Uskelanmäelle. Perniöläiset saavat jäädä kotiin. Halikon kirkon joulukonserttiin tosin tuli väkeä Turusta saakka.

Isoäiti

Samaa mietin. Lisäksi perinteisesti seurakuntatalo ja kirkko ovat vierekkäin eli huono sijainti koskee sitten yleensä kumpaakin.

Kun harkitusti tehdään muutoksia, voidaan säilyttää myös kirkkojen historialliset arvot.

Kirkot kansalle

Minua suunnattomasti häiritsee seurakuntien keskuudessa vallitseva vanhanaikaisuus ja kyvyttömyys elää ajan hengessä. Kirkko ja seurakunnat sekä niiden henkilöstö tuntuvat elävän jotain 1800-lukua yhä.

Seurakuntien ja niiden henkilöstön on pakko tulla lähemmäs tämän vuosituhannen ihmisiä, jos halutaan tulevaisuudessakin seurakuntiin kuuluvia jäsenlä. Seurakunnissa pitää alkaa ymmärtämään ja suvaitsemaan tämänhetkistä elämänmenoa ja siihen kiinteästi kuuluvia asioita.

Kirkkorakennusten avaaminen kaiken maailman menomestoiksi ei ehkä kuitenkaan ole se asian ydin, vaikka joissain määrin niihin saatu muu toiminta voi myös avata kiinnostusta ja madaltaa kynnystä kirkkoon astumiseen, mutta se pitää tehdä maltillisesti eikä ainakaan niin kuin Lieto nyt on tekemässä.