Malttia nyt vaikeina aikoina

0

VIRPI LIETZÈN. Nyt eletään aikoja, jolloin meitä ihmisiä todella mitataan. Elämme sotatilassa näkymätöntä vihollista vastaan. Tilanne on nykyhistoriassa ennennäkemätön.
Läheisin samantapainen aika on ollut talvi- ja jatkosodan vuosina. Noista vuosista ei useimmilla meistä ole kokemusta.
Kriisien hetkellä ihmisistä tulee pintaan parasta ja pahinta. Suurta lähimmäisenrakkautta, välittämistä ja huolenpitoa.
Urheimmat sankarit ovat arjen sankareita, lääkäreitä, hoitajia, kaupan kassoja, siivoojia ja farmaseutteja.
Sitten se pahin ihmisistä. Monenlaista piittaamattomuutta, oman edun ja tyhmimmillään vain oman mielihyvän tavoittelua, sooloilua toisten kustannuksella ja hyvin perusteltujen määräysten rikkomista.
Ymmärtämättömyyttä siitä, että nyt ollaan kaikki samassa veneessä, oli se sitten kuinka vaikea tahansa tunnustaa.
Jääräpäisyyden, ajattelemattomuuden ja itsekkyyden cocktail on harvoin ollut niin vaarallinen kuin nyt.

Kun ihminen joutuu täysin uuteen tilanteeseen, voi olla vaikea osata asennoitua siihen. Itse löysin mielestäni yhden kokemuksen, joka vaatimattomassa määrin muistuttaa nykyistä koronaeristystä.
Olin 1960-luvun loppuvuosina pikkukoululainen. Kuusjoella roihahti kulkutautiepidemia, muistaakseni tulirokko. Koulut suljettiin muutamaksi viikoksi.
Samalla kuusjokelaisille tuli kielto kunnan ulkopuolelle menemisestä. Muistan kuinka pyhäreissu kummitädin luo Saloon peruuntui.
En usko, että 1960-luvulla kovinkaan moni olisi edes harkinnut kulkurajoitusten rikkomista. Erilaisten tartuntatautien kirot olivat suomalaisten muistissa vielä niin tuoreena.
Isäni ja äitini lapsuuden ystävissä oli niin tulirokon kuurouttamia kuin polion vammauttamia ihmisiä. Näkymätöntä vihollista ymmärrettiin varoa ja tarpeellisesti kunnioittaa.

Nykyihmisen mielessä saattaa elää vahingoittumattomuuden harhakuva. Kuvitelma siitä, että ihminen kykenee hallitsemaan kaikkea ja parantumaan nykyajan lääketieteen avulla mistä tahansa sairaudesta.
Koronaviruksen leviäminen on puhkaissut tämän kuplan.
Luulenpa että rokotusten vastustamisilmiökin nyt kuivuu kasaan. Kun olemme kansakuntana joutuneet todelliseen kriisiin tarttuvan sairauden edessä, ei rokotushörhöilylle enää ole kasvualustaa.
Otamme kiitollisena vastaan kaiken avun, mitä lääketiede meille tarjoaa.
Sillä apu on tulossa, kyse on vain ajasta. Kyllä koronaankin ennen pitkää keksitään lääke tai rokote tai molemmat. Se vie vain aikaa.
Koronalääkkeen tuloon asti on nyt vain pakko yrittää selvitä. Parasta viisautta on kuunnella viranomaisten ohjeita ja neuvoja sekä liikkua mahdollisimman vähän ihmisten ilmoilla.
Jos tämä poikkeusaika, kotona oleminen ja sairauden pelko ahdistaa, kannattaa muistaa, että elämässä kaikki on ohimenevää. Yritetään ottaa nyt vain päivä kerrallaan.
Ja nyt on oikea aika käyttää ahkerasti niitä kännyköitä, joita lähes jokainen suomalainen mukanaan kantaa. Ei lueta uutisia viiden minuutin välein, vaan soitellaan ja tekstaillaan toisillemme.
Yhdessä näistä poikkeusajoista on Suomen karussa historiassa ennenkin selvitty.

Kirjoittaja on toimittaja.