Pääministeri vastaan presidentti

0

ANTERO LEPPÄNEN. Kun kävin kansakoulun toista luokkaa, opettajalla oli tapana laittaa oppilaitaan yksi kerrallaan lukemaan ääneen. Muita hän kehotti kuuntelemaan tarkasti ja viittaamaan heti, kun – ei siis jos – lukija tekisi virheen.
Nyt kansakoulua käyneiden lisäksi myös nuoremmat seuraavat tarkasti maan hallituksen toimintaa, eivätkä he virheen tapahtuessa ryhdy viittaamaan. He twiittaavat ja tekevät sen kärkevästi.

Kriisin alusta alkaen sekä poliitikot toimittajat ovat kiitelleet sitä yksimielisyyttä, jolla vaikeita päätöksiä eduskunnassa on tehty. Valmiuslaki on nyt ollut voimassa kaksi viikkoa. Päivittäiset raportit ovat kertoneet uusista tartunnoista, sairaalaan sekä tehohoitoon joutuneista ja viime aikoina myös tautiin menehtyneistä.
Lauantaina (28.3.) julkisuuteen tuli yllättävä uutinen, jonka mukaan tasavallan presidentti oli ehdottanut ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ”turvanyrkin” eli monialaisen turvaneuvoston perustamista.
Presidentti ja pääministeri antoivat samana päivänä julkisuuteen erilliset mutta samansisältöiset lausuntonsa ja kielsivät jutun todenperäisyyden. Sittemmin presidentti on julkisuudessa myöntänyt lähettäneensä ”nyrkkiä” koskevia ajatuksiaan valtioneuvostolle sähköpostitse.
Valmiuslain mukaan sen käyttöönoton valmistelu alkaa, kun valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaa, että maassa vallitsevat poikkeusolot.
Valmiuslaissa ensisijainen toimija on siis valtioneuvosto eikä presidentti. Ulkopolitiikan hoidossa järjestys taas on päinvastainen: Presidentti – pitkä tauko – yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Uutisia seuraavasta kansalaisesta vaikuttaa nyt äkkiseltään siltä, että presidentti on tyytymätön hallituksen toimintaan kriisin hoidossa. Vai eikö hän haluaisi tyytyä pysyttelemään perustuslain määrittelemässä vallattomassa roolissaan? Vaiko sekä että?
Toimivaltarajojen hakeminen ei ole mikään uusi ilmiö. Esimerkki löytyy tarvitsematta mennä Kekkosen aikaan 1980-luvulle. Kun Matti Vanhanen oli pääministerinä, hänen ja presidentti Halosen välille syntyi ns. lautasriita.
Kiisteltiin siitä, kumman tulee edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa. Lautasia ei nimittäin riittänyt molemmille, siis presidentille ja pääministerille. Niinpä Tarja Halonen jäi ilman paikkaa ja lautasta.
Pitääkö syntynyttä tilannetta tulkita niin, että presidentin ja valtioneuvoston yksituumaisuus alkaa rakoilla nyt, kun pandemian huippu ei vielä ole edes näköetäisyydellä?

Koronakriisin lisäksi emme tarvitse poliittista valtapeliä emmekä mitään perustuslaillista eripuraa. Emme liioin vastakkainasetteluakaan.
Sellainen syntyisi varmaan helposti, eikä siihen tarvittaisi jatkossa enää presidenttiäkään. Kyllä oppositiopuolueet melkoisen sopan jo näistäkin aineksista saavat kiehautettua.
Jos tästä jatkossa kehittyy instituutioiden välinen ottelu, pääministeri hallituksensa kanssa on juridinen voittaja. Presidentti puolestaan nauttii kansansuosiota, josta naapurimaan itsevaltainen kollega ei voi edes haaveilla.
On toivottavaa, että presidentti Niinistö käyttää kansansuosiotaan sovinnollisesti ja on omien sanojensa mukainen tolkun mies.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.