SalPan uuden markkinamiehen kolme tehtävää: pelaajat tutuiksi, somenäkyvyys kuntoon ja pääsylippujen hinnat alas

0
Salolaisen urheilun monitoimimies Daniel Rantanen hyppää seuraavaksi salibandystä jalkapalloon.

Kuten varmasti olette jo huomanneet, elämme omituisia aikoja, joita on vaikea pukea sanoiksi.

Ammattivedonlyöjä Daniel Rantasen piti tänä keväänä muuttaa takaisin Saloon ja viedä kulttiseura IBK Medan tarina päätökseen puheenjohtajana ja laitahyökkääjänä. Vedonlyönti ja Medan päätöskausi loppuivat kuin seinään, muutto sentään onnistui.

– Hiljaiseksi vetää. Kaiken tämän hullunmyllyn keskellä ei kaikkea ole millään pystynyt prosessoimaan, Rantanen naurahtaa.

– Vaikka töiden ja Medan pelien loppuminen ovat valtavia pettymyksiä, ei sitä kehtaa sanoa ääneen. Monen muunkin duunit ovat jäässä. Kaikki me olemme samassa veneessä, eikä se valittamalla muutu.

IBK Meda -ilmiötä rakentaneen Rantasen piti ottaa tänä keväänä päävastuu myös SalPan jalkapallon edustusjoukkueen ”Joutsenien” markkinoinnista. Vaikka kotimaisen jalkapallokauden alkua saadaan odotella ainakin kesäkuulle, luultavasti vielä kauemmin, Rantasen idealaari ei vuoda.

– SalPalla on valtava potentiaali luoda ja kasvattaa brändiään ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa. On aika päivittää seuran ilme 2020-luvulle, Rantanen linjaa.

– Urheilumarkkinoinnissa asioita on edelleen tehty samalla tavalla, vaikka some on muuttanut pelin ihan täysin!

Rantanen ei lähde kopioimaan Medassa hyvin toimineita asioita sellaisenaan SalPaan. Parhaimmillaan yli tuhat katsojaa Salohalliin houkutellut Meda oli Rantasen mukaan niin omanlaisensa juttu.

– Kaikki tietävät, mikä SalPa on. Mutta mitä SalPa haluaa viestiä ja mikä sen brändi on? Esimerkiksi vieläkin esiin nousee seurojen poliittinen jako, mikä nyt on tässä ajassa täysin irrelevanttia.

Vuodesta toiseen parisataa uskollista katsojaa Urheilupuistoon houkutteleva SalPa on urheilumarkkinoinnin kannalta valtava haaste. SalPa on pisimpään yhtäjaksoisesti Kakkosessa pelannut seura Suomen jalkapallohistoriassa. Seuraava kausi on jo 19. peräkkäinen samalla sarjatasolla.

SalPa on ollut koko 2000-luvun noin 30:nneksi paras suomalainen seurajoukkue ilman laaksoja tai kukkuloita. Se on harvinaista ja arvostettavaa, mutta myös tylsää.

– Eivät ihmiset tule katsomaan Kakkosen futista taktisten nyanssien takia. Sinne tullaan tunnelman, tarinan tai jonkun kontaktin kautta.

– Ja jos et saa yhdistettyä näitä tunteita ja reaktioita toimintaan, on turha olettaa minkään muuttuvan, Rantanen vakuuttaa.

Iku Leino on ainoa pelaaja nyky-SalPassa, joka on edustanut seuraa pidempään kuin kolme kautta.

Tarinanluonti on vaikeaa, kun joukkueen pelaajiston vaihtuvuus on suuri (pl. Iku Leino). Ja juuri se on SalPan tavoite: mitä enemmän pelaajat siirtyvät korkeammalle sarjatasolle, sitä parempaa työtä seurassa on tehty!

– Markkinoinnin kannalta tämäkin on haastavaa, kun katsojien ja pelaajien yhteys pitää rakentaa aina uudelleen. Sloganeita tärkeämpää on se, että yleisö oppii tuntemaan paremmin pelaajat. Esimerkiksi Instagram Stories on tähän loistava väline.

– Luontevin tapa olisi brändätä SalPa nuorena ja raikkaana joukkueena, jonka peleissä on vauhtia ja tapahtumia, Rantanen suunnittelee.

Mutta ennen kuin mietitään seuran brändiä, sloganeita ja myyviä tarinoita, on aloitettava perusasioista.

– Asuin viime kesänä vielä Turussa ja päätin nähdä mahdollisimman monta SalPan ottelua. Olin mielestäni pääkohderyhmää: 30-vuotias salolaislähtöinen mies, joka seuraa hartaasti jalkapalloa.

– Mutta enhän minä tiennyt, koska SalPa pelaa! Sen tiedon pitää tulla asiakkaan naamalle. Sitä kautta ne ”random” (satunnaiset) katsojat tulevat paikalle, Rantanen kiihtyy.

Ottelumarkkinoinnin lisäksi suunnitelmana on halpuuttaa pääsyliput yhteistyökumppanien avulla.

Viime kaudella SalPan kotiotteluun aikuisten lippu maksoi kahdeksan euroa, lasten ja eläkeläisten lippu neljä euroa. Eli kaksi vanhempaa ja kaksi lasta maksoivat pääsylipuista yhteensä 24 euroa.

– Jos itse tuote ei merkkaa tai kiinnosta hirveästi, niin se on aika kova hinta matsista. Ja mitä sillä on saanut, Rantanen kysyy.

Pääsylippuasiassa Rantanen nojaa Medasta saatuihin kokemuksiin. Medan peleihin aikuiset pääsivät kahdella eurolla ja alaikäiset ilmaiseksi. Medan viimeiseksi jääneen kauden katsojakeskiarvo oli 312, kun taas SalPan keskiarvo putosi viime kaudella 214 katsojaan.

– On siinä myös se kulma, että haluaisimme tehdä jalkapallon mahdolliseksi kaikille. Pääsylipun hinta ei saisi olla este, Rantanen linjaa.

Suunnitelmat ovat siis jo pitkällä – enää puuttuu lupa aloittaa maailman suosituin leikki uudelleen.

IBK Meda houkutteli parhaimmillaan yli tuhat katsojaa Salohalliin.