Suomalaisen urheilun käännekohtia, osa 3/10: 88-vuotisen naapurivihan lähtölaukaus

0
Yksi viidestä Wäinö Aaltosen tekemän Paavo Nurmen patsaan valoksesta on ollut vuodesta 1955 Turussa Itäisellä Rantakadulla.

Ei ollut mikään salaisuus, että Paavo Nurmelle maksettiin jo 1920-luvulla palkkioita: starttirahaa, matkarahaa, tulosrahaa ja niin edelleen.

Erään tarinan mukaan kesällä 1931 Saksan kiertueella Kölnissä kilpailun järjestäjät tinkivät Nurmen palkkiosta neljänneksen. Niinpä Nurmi lopetti juoksemisen, kun matkaa oli takana kolme neljännestä.

25. heinäkuuta 1931 ruotsalaislehti Idrottsbladet julkaisi uutisen, jonka mukaan suomalaisjuoksijat – Nurmi mukaan lukien – olivat ottaneet vastaan rahaa kilpailuihin osallistumisesta. He olivat siis rikkoneet silloisia amatöörisääntöjä. Uutinen levisi nopeasti ympäri Euroopan.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF, tarkemmin sanottuna sen ruotsalainen puheenjohtaja Sigfrid Edström, halusi Nurmen kilpailukieltoon. Edström oli hakenut sitkeästi todisteita, kuten kuitteja ja yhden maksamattoman hotellihuoneen, juuri Saksan kiertueelta.

Nurmi ei ollut enää amatööri ja Nurmi itse myönsi sen. IAAF halusi tehdä Nurmesta esimerkin, mitä amatööriaatteesta lipsuminen aiheuttaa.

IAAF ei kuitenkaan voinut asettaa Nurmea kilpailukieltoon, koska se oli kansallisen liiton tehtävä. Suomen Urheiluliitto ja sen 31-vuotias puheenjohtaja Urho Kekkonen eivät suostuneet asettamaan Nurmea kilpailukieltoon. Kekkonen piti Edströmiä itsevaltiaana ja nousi vastarintaan.

Huhtikuussa 1932, kolme kuukautta ennen Los Angelesin olympialaisia, IAAF:n johtokunta taivutti sääntöjään ja määräsi Nurmen kilpailukieltoon. Tätäkin asiaa puitiin lehtien otsikoissa koko kevään ja alkukesän.

Olympiakisojen aattona Los Angelesissa kokoontunut IAAF:n työvaliokunta ei poistanut Nurmen ammattilaisstatusta. Näin Nurmi ei voinut osallistua olympiamaratonille. Matkalle, jonka piti kruunata kaikkien aikojen kestävyysjuoksijan uran.

Mutta mitä jos Nurmi olisi saanut juosta Los Angelesissa?

Todennäköisesti hän olisi voittanut kilpailun. Tasan kuusi viikkoa ennen olympiamaratonia Nurmi juoksi 8 000 ihmisen edessä Viipurissa vajaan maratonin (40,2 km) aikaan 2.22.04. Täydellä matkalla se olisi vastannut alle 2.30 aikaa. Olympiakullan voitti Argentiinan Juan Carlos Zabala ajalla 2.31.36.

Olisin voittanut viidellä minuutilla, Nurmi kommentoi Zabalan voittoaikaa Antero Raevuoren kirjoittaman elämäkerran mukaan.

Nurmen voitto olisi tarkoittanut samalla myös sitä, että Halikossa syntynyt Nurmen hyvä ystävä Armas Toivonen ei olisi voittanut olympiapronssia.

Monet Los Angelesin olympiamatkalle osallistuneet suomalaiset olivat kuitenkin vakuuttuneita siitä, ettei Nurmen Viipurissa kipeytynyt kantapää ja akillesjänne olisi kestäneet maratonia.

Jos Nurmi olisi saanut juosta Los Angelesissa, Suomen ja Ruotsin välinen urheilusuhde olisi nyt erilainen.

Ruotsalaisen tehdaspohatan Edströmin ja Nurmea viimeiseen asti puolustaneen nuoren Kekkosen välinen taistelu oli alkanut jo ennen Los Angelesia. Kekkosen antipatiat Ruotsia ja sen ”vihamielistä” urheilumediaa kohtaan kärjistyivät niin pitkälle, ettei Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaottelua käyty vuosina 1932–1938.

Nurmen kohtelu oli viimeinen niitti maaottelutauolle. Myös suomalaiset olivat nousseet joukolla Ruotsia vastaan. Los Angelesin kisojen aattona järjestettiin jopa Edströmin vastainen mielenosoitus hänen johtamansa Asea-yhtiön Helsingin konttorin edessä!

Kekkosen yksi perusteista maaottelutauolle oli kansallistunteen ylikorostuminen. Kun maaotteluperinne palasi sotien jälkeen, kansallistunne ei ollut ainakaan laantunut.

Sotien jälkeiset suuret ikäluokat kasvoivatkin urheiluympäristössä, jossa Ruotsi on vihollinen numero yksi. Asetelmaa lietsoivat erityisesti Yleisradion selostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen.

Ei ole edes hupsua väittää, että Edströmin ja Kekkosen 88 vuoden takainen kalistelu Nurmen statuksesta näkyisi edelleen asenteissamme – tosin huomattavasti laimentuneena.

Mutta mitä kymmenes olympiakulta olisi tehnyt Paavo Nurmelle?

Hän oli Los Angelesissa jo 35-vuotias. Kymmenes olympiakulta olisi kruunannut hänen uransa ja ehkä myös päättänyt sen siihen paikkaan.

Olisiko maratonin olympiakulta tehnyt Nurmesta vieläkin suuremman urheilijan? Olisiko se tehnyt hänestä avoimemman ja iloisemman? Olisiko se kasvattanut hänen suppeaa ystäväpiiriään? Olisko hän antanut haastatteluita myös suomalaisille toimittajille?

Olisiko hän ollut kuollessaan vähemmän katkera urheilulle?

Paavo Johannes Nurmi kuoli 2. lokakuuta 1973 Helsingissä 76-vuotiaana – upporikkaana ja yksin.

Fiktiivisessä juttusarjassa käännetään merkittäviä suomalaisia urheiluhetkiä ylösalaisin.

Juttusarjan muut osat: