Tupurin kivikko puhkesi kukkaan

0
Annika Leoskin pihalla kivillä reunustetut polut ja istutukset sulautuvat kauniiksi kokonaisuudeksi.

Annika Leoskin rivitalokodin piha Salon Tupurissa saa ohikulkijat spontaanisti pysähtymään ja ihastelemaan.

– Teillä on kaunis piha. Se on ilo silmälle, pihallaan usein puuhaavaa Leosk kertoo hyvillään ventovieraiden kommenteista.

Pihalla kukkivat jo tulppaanit, krookukset, orvokit, balkaninvuokot, kevätkurjenmiehat ja jouluruusu. Kohta puhkeavat kirsikan ja pilariomenapuiden kukat ja raparperikin pullistelee maasta mehevänä.

Suurimman osan kukista ja hyötykasveista Leosk kasvattaa itse siemenistä ja sipuleista. Varhainen kylväjä saa aikaista satoa kasvihuoneen tomaateista, kurkuista ja paprikoista.

– Pari viikkoa, ja kurkkua pääsee maistamaan. Kesällä satoa riittää pojan perheelle ja lastenlapset saavat poimia kirsikkatomaatteja ja mansikoita.

Esikasvatetut leijonankidat, daaliat, värinokkoset ja samettikukat odottavat vielä hetken ulospääsyä. Daalioita ja leijonankitoja hän haluaa laittaa joka vuosi, sillä niitä kasvoi jo kotipihassa Viron Võrun maakunnassa.

Kun Annika Leosk kolme ja puoli vuotta sitten muutti kerrostalosta rivitalon päätyasuntoon, pihaa peittivät pusikko, mustikat ja kanervat. Siellä kasvoi suuri haapa, isokokoisia tuijia ja valtava koivu, joka imi tontista kaiken kosteuden.

Haave omasta pihasta kukkapenkkeineen ja kasvihuoneineen vei sinnikästä naista eteenpäin, vaikka ensimmäinen lapion pisto oli aikamoinen pettymys.

– Huomasin, että Tupurin maastossa lapiolla ei tee mitään.

Kuva Leoskin kotialbumista kertoo lähtötilanteen.

Lapio karahti kiviin ja juurakoihin. Siitä alkoi pihan kaivaminen ja uuden mullan ajaminen tilalle. Tarvittiin kaivinkonetta ja kuorma-autoa ja ennen muuta innostusta ja näkemystä siitä, millainen unelmien pihasta tulisi.

– Olen niin kiitollinen, kun taloyhtiössä on hyväksytty kaikki villitykset, mitä olen halunnut. Olen itse tehnyt ja maksanut, mutta kysynyt kaikkeen luvan.

Pihan keskipiste on kasvihuone ja laaja terassi, jonka kirvesmies toteutti Leoskin piirustusten mukaan. Kun yksi vaihe oli valmis, hänellä oli jo seuraava suunnitelma valmiina. Nyt terassilta johtaa sievä silta rinteeseen terapiakivelle ja maasta kaivetut sadat kivet reunustavat kapeita pihapolkuja.

– Homma karkasi käsistä, hän nauraa ja kertoo, miten on laittanut lapionsa myös naapurin tontille.

Pusikkoinen metsämaa oli ruma, ja Leosk otti yhteyttä puistomestari Marja-Leena Laaksoon. Hän sai luvan siistiä kaupungin puolta sillä edellytyksellä, että hän istuttaa tilalle uutta ja huolehtii alueesta.

Terassilta johtaa silta terapiakivelle, joka on Annika Leoskin lempipaikkoja.

Pienyrittäjä laittaa murheet hetkeksi taka-alalle

Tänä keväänä, koronakriisin keskellä, kasvun ihme ja oma piha ovat olleet erityisen tärkeitä pienyrittäjä Annika Leoskille.

Vuodesta 2007 asti Salossa toimineen Elegance-kauneushoitolan asiakkaista koronavirus on vienyt 60–70 prosenttia. Iäkkäät asiakkaat ja erityisryhmiin kuuluvat eivät ole voineet tulla hoitoihin, mutta Leosk uskoo, että kahden kuukauden sisällä tilanne kääntyy parempaan.

– Pidän nyt lomaa ja työskentelen kesällä enemmän. Onneksi minulla on vakituinen asiakaskunta ja voin päättää aikatauluista.

Vaikka tilanne on ikävä, se ei ahdista häntä.

– En ole murehtija, vaan keskityn tähän päivään. Kun laittaa murheet hetkeksi taka-alalle ja keskittyy nauttimaan tästä päivästä, mieltä painavat ongelmat ratkeavat huomaamatta.

Leosk on hakenut yksinyrittäjille tarjolla olevaa 2 000 euron tukea ja työttömyyspäivärahaa.

– Ensimmäistä kertaa pienyrittäjänä tuntuu, että minun panostani on arvostettu. 2 000 euroa ei kata kuluja, mutta se auttaa selviämään kriisin yli ja edellytykset omalle toiminnalle säilyvät. Myös asiakkaat ovat suhtautuneet ihanasti. He ovat halunneet tukea ja auttaa.

Hän on sitä mieltä, että kriisin yli pitääkin saada apua, mutta sen jälkeen pitää pärjätä itse.

– En ymmärrä ihmisiä, jotka pyörittävät kotona peukaloita ja käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen sosiaalipalveluja. Jokaisen pitäisi miettiä, onko antanut yhteiskunnalle sen minkä voi. Suomessa on nyt töitä tarjolla vaikka kuinka paljon. Työ kuin työ pitää ottaa vastaan.

Annika Leosk on tottunut tekemään töitä ja selviytymään itsenäisesti 16-vuotiaasta asti.

– Hullummastakin on selvitty, hän sanoo vakavana.

Krookusten takaa nousevat hyasintit.

15 vuotta sitten Leosk tuli Saloon. Hän luopui kauneushoitola Annysta Tallinnassa ja lähti paremman palkan perään lahden yli.

– Suomessa palkka oli kolme kertaa parempi kuin meillä Virossa.

Nokian matkapuhelintehtaalla sai tehdä töitä niin paljon kuin halusi. Leosk teki pitkiä päiviä ja pystyi matkustamaan moneksi päiväksi takaisin Tallinnaan perheen luokse. Kun Nokialla työt väliaikaisesti vähenivät, hän keksi uutta.

– Ajattelin, että puutarhoilla on varmasti töitä ja etsin osoitteita ja numeroita puhelinluettelon keltaisilta sivuilta!

Vartsalasta, Vesterisen puutarhalta, hän sai töitä ja puutarhuri Ulla Vesterisestä ikuisen ystävän. Nykyisin puutarhaa pitää Vesterisen tytär, Anne-Mari Lindén.

– Heille olen lupautunut nytkin menemään töihin, jos tarvitaan, Leosk hymyilee.

Balkaninvuokot ovat Annika Leoskin suosikkeja.