Sporttityhjiössä tulee kärsimättömäksi

0
Mikko Koiviston heittokarttaluonnos meni pilalle jo puoliajalla.

Kun urheilu jäi tauolle, vieroitusoireet olivat kovat.

Kovat olivat myös lääkkeet. Nautin kerralla kaikki saatavilla olevat olympialaisten kasisataset ja tonnivitoset, katsoin 20 minuutin koostepätkiä Zinedine Zidanen haltuunotoista ja sen alkuperäisen Ronaldon voimakuljetuksista.

Jossain vaiheessa sommittelin ruutupaperille Mikko Koiviston viime kauden heittokarttaa – lopetin suosiolla, kun unohdin vaihtaa puoliajalla hyökkäyssuunnan enkä erottanut enää oikeaa vasemmasta.

Mitä pidemmälle tauko venyi, sitä heikkolaatuisemmaksi korvaavat tuotteet muuttuivat.

Pian pimeän olohuoneen täytti Antero Mertarannan kebabkioski sekä suttuisten YouTube-koosteiden taustalla pauhaava basaaritekno. Aamuyön lukemiseksi kelpasivat vanhojen digi-Hesarien isänmaalliset herutusraportit kunniallisista mieshiihtäjistä (naiset olivat tuolloin muuten ”tyttöjä”).

Pian eivät pekkavasalat ja markspitzit jaksaneet enää kiinnostaa tai someen kuvatut julkkisten vessapaperirullan potkimiset naurattaa. En kimpaantunut edes ”kaikkien aikojen parhaat” -listauksista, joiden aikajana ei yltänyt edes rautaesirippuun asti.

Sporttityhjiöstä tuli todellinen ja ahdistuksesta aito.

Korona tulee muuttamaan yhteiskuntaamme ja tapaamme elää. Se tulee muuttamaan rajusti myös urheilua: ammattilaisista tulee puoliammattilaisia ja puoliammattilaisista amatöörejä. Pahimmassa tapauksessa olet nähnyt jo viimeisen kerran lapsesta asti kannattamasi seuran ottelun.

Mutta urheilu on edelleenkin vain yksi monista koronaviruksen kärsijöistä. Se voi olla yksi akuuteimmista aloista, mutta ei missään nimessä tärkeimmistä.

On todella vaikeaa kantaa huolta oligarkkien ja sheikkien pyörittämien ammattilaisliigojen ahdingosta tai ihmisarvoa alentavan korruption avulla hankittujen arvokisojen perumisista, kun samaan aikaan naapuritalossa lapsi ikävöi palloa ja pilliä, leikkiä ja kilpailua, kavereitaan ja voittamista.

Typerää on myös verrata näitä kahta toisistaan riippumatonta huolta, vaikka sen aiheuttaja onkin yhteinen.

Urheilua on pidetty ikuisena ja palloa kesyttämättömänä – ne ovat sitä edelleen, vaikka odottavan aika kävi jo nyt pitkäksi.