Ahma tallentui kuviin Halikossa –  erämaiden kulkuri käy yhä useammin etelässä

0
Marko Puttosen riistakamera tallensi ahmasta sekunnin välein kolme kuvaa Halikon Kokkilassa huhtikuun alussa.

Tutkija uskoo, että on vain ajan kysymys, milloin ahma saa etelässä pentuja.

Halikkolainen Marko Puttonen on tottunut yllätyksiin, joita hänen riistakameransa haaskapaikalla Kokkilassa taltioi. Milloin kuvassa näkyy hiirihaukka, milloin merikotka.

– Silloin meinasin kyllä lentää persiilleni, kun kuvassa oli ahma! Puttonen sanoo.

Päivä oli 5. huhtikuuta ja kello 07.07. Aurinko oli noussut puoli tuntia aiemmin. Kamera oli tallentanut ahmasta kolme kuvaa sekunnin välein.

Ahma askaroi kuvissa puulaatikon päällä. Metsästystä harrastava Puttonen käyttää supikoirajahdissa laatikkoa, johon hän vie kalaa ja valkohäntäpeuran ruhoista jääneitä leikkuutähteitä.

– Tienoo pysyy siistimpänä, eivätkä varikset saa niin helposti evästä, Puttonen huomauttaa.

Tällä kertaa haju oli houkutellut paikalle ahman, joka on pohjoisen ekosysteemin suurin haaskansyöjä. Se pikemminkin etsii jotain syötävää kuin jotain saalistettavaa.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa on enintään 300 ahmaa. Pienin suurpetomme on erittäin uhanalainen, vaikka sen kanta onkin vahvistunut viime vuosina etenkin poronhoitoalueen eteläpuolella.

”Ainutlaatuinen video todistaa: Ahma sai pentuja Keski-Suomessa”, sanomalehti Keskisuomalainen kertoi kesällä 2014. Riistakamera oli ikuistanut haaskapaikalla Kannonkoskella emon ja kolme pentua.

Se oli tiettävästi ensimmäinen kerta sataan vuoteen, kun Keski-Suomessa oli syntynyt ahmanpentuja. Nyt siellä on lisääntyvä ahmakanta. Epäilyjä mahdollisesta pentueesta on ollut myös eteläisestä Hämeestä.

– Yksittäisiä ahmoja on liikkunut vuosittain aivan etelärannikkoa myöten. Niitä on alkanut näkyä myös lounaisessa Suomessa, tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Kulkurit ovat todennäköisesti uroksia, jotka etsivät uutta elinpiiriä. Ne vaeltavat synnyinseuduiltaan naaraita kauemmaksi. Norjassa ahmauroksen tiedetään taivaltaneen toistatuhatta kilometriä Tenojoelta Oslon liepeille.

Ahmaa on kutsuttu Pohjolan hyeenaksi. Se pikemminkin etsii jotain syötävää kuin jotain saalistettavaa. Tämä ahma on kuvattu piilokojusta Kuhmossa. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo.

Etelä-Suomessa ahma nousi uutisotsikoihin pari vuotta sitten: ”Historiallinen suurpetohavainto: Ahman jälkiä nähty Helsingissä ja Vantaalla”, Iltalehti hehkutti maaliskuussa 2017.

Myöhemmin samana keväänä tavattiin ahma Salossa. Muurlalainen Tuomo Rannikko oli yksi harvoista, joka eläimen pääsi näkemään.

– Se pyöri maatilani alueella, kävi pihalla puutarhassakin. Näin sen parin päivän aikana monta kertaa peltojen reunoilla ja avoimilla paikoilla.

Rannikon mielestä eläin oli enemmän utelias kuin säikky.

Tänä vuonna Riistakeskuksen rekisteriin on Varsinais-Suomessa kirjattu kymmenkunta ahmahavaintoa. Salon lisäksi yksittäinen ahma on havaittu muun muassa Marttilassa ja Kemiönsaarella.

– Se voi aika äkkiä viistää Varsinais-Suomen metsäiset alueet ja häipyä todettuaan, että täällä on vähän liian väljä maisema, riistapäällikkö Mikko Toivola toteaa.

Ahma voi liikkua vaivatta kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa. Yksinäinen eläin ehtii jättämään jälkiä moneen kuntaan.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola ei yllättyisi, jos riistakamera jonain päivänä tallentaa ahmaperheen myös etelässä.

– Varovaisten odotusten mukaan eteläisimmässäkin Suomessa on pentueita kymmenen vuoden sisällä. Lounainen Suomi voisi olla yksi alue. Siellä on hyvä ravintotilanne.

Kojola uskoo, että arktiseksi hyeenaksikin kutsuttu ahma kyllä sopeutuisi vähälumisiin tai jopa lumettomiin talviin. Saalistaminen on toki työläämpää, mutta toisaalta susien ja ilvesten jäljiltä jää haaskoja. Riistanhoitajien mukaan ahmalle maittaa myös supikoira.

Urosahmojen elinpiiri saattaa olla useita tuhansia neliökilometrejä. Naaraiden elinpiiri on satoja neliökilometrejä, ja naaraita voi olla useita yhden uroksen elinalueella.

Ihmisen ei tarvitse pelätä ahmaa, sillä uteliaisuudestaan huolimatta se pyrkii yleensä välttämään ihmistä.