Ei ole auringonkukkakevät

2

VIRPI LIETZÉN. Myöhästyin tänä vuonna kesäkukkien kylvöstä oikein kunnolla. Ostin jo kevättalvella hiukan siemeniä. Luulin myös, että viime vuodesta olisi jäänyt siemenpusseja sen verran, ettei puutarhakauppaan tarvitse keväällä mennä. Vaan muistin väärin. Siemenet riittivät kukkamaalla vain surkean pienen kulman kylvämiseen. Sitäkin vähää ovat mustarastaat käyneet ahkerasti nyppimässä.
Nyt pitää rohkaista koronapelon säikäyttämä mieli ja mennä siemenostoksille. Muuten ei saa sitä hiljaista iloa, jonka kukkien kasvun seuraaminen aina tuo.

Siirsimme kesäkukkapenkin viime vuonna huushollin suurimman ikkunan alle, jotta kukista voi nauttia sisällä ja ulkona. Huono puoli on se, että uusi kukkapenkki on aiempaa kuivemmassa paikassa. Viime kesänä se tarkoitti sitä, että kukat nuupahtivat kuumuudessa pahasti. Kastelukaan ei ratkaissut pulmaa.
Ennustan, että tänä vuonna ei samaa ongelmaa tule. Vanha kansa sanoo, että lämpimän talven jälkeen tulee kylmä kesä. En millään usko, että tulisi kolmatta hellekesää peräkkäin. Toisaalta ilmaston lämpeneminen on tosiasia, joten eipä näistä ilmoista tiedä.

Jos helteitä tulee, niin kukista suurin hyötyjä on auringonkukka. Ilman esikasvatusta auringonkukat olisi jo pitänyt kylvää avomaalle toukokuun alkupuolella. Vaan eipä tuolla merkitystä ole, sillä maa on ollut liian kylmä koko ajan auringonkukkien siemeniä varten. Nyt maan lämpeneminen alkaa mennä jo niin myöhäiseen, että kotipuutarhan auringonkukat jäävät mitä todennäköisimmin syksyllä yöpakkasten alle.
Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä. Kaksi vuotta sitten toukokuussa oli enemmän hellepäiviä kuin koskaan mittaushistorian aikana.
Vaikka toukokuu menisi nyt kylmissä merkeissä loppuun asti, on helteiden ystävillä perusteltua toivoa. Tutkimusten mukaan ilmaston lämpeneminen lisää hellepäivien määrää Suomessa. Valitettavasti muutospakettiin kuuluu, että myös rankkasateet voimistuvat. Eikä helteiden lisääntyminen ole mikään yksiselitteisen hyvä asia, jos hyvä ollenkaan.

Varsinainen lasku ilmastonmuutoksesta lankeaa Suomessa maksettavaksi talvisin, jolloin lämpötilat nousevat eniten. Talvella sataa aiempaa enemmän, ja yhä harvempi sade tulee lumena. Viime talvea voi siis pitää harjoituksena tulevasta. Pilvistä, sateista, leutoa ja roudatonta.
Vaikka ilmaston lämpeneminen ei Suomessa ehkä muutakaan alueita elinkelvottomiksi, on muutos silti pelottava. Suomi kun on osa maailmanlaajuista järjestelmää, jossa vaikeuksien aallot lyövät takuuvarmasti meille asti.
Nyt painitaan koronaongelman kanssa, mutta valitettavasti maapallon lämpeneminen jatkuu. Vaikka koronavirus saattaa olla ylivertaisesti suurin päästöjen vähentäjä koskaan, ei sekään riitä.
Mutta optimisti pitää olla. Ehkä korona-ajasta jää itämään muutoksia ja uusia ideoita, joilla päästöjä pystytään pysyvästi vähentämään. Ainakin tautiaika on opettanut erottamaan elämän olennaiset asiat turhista.

Kirjoittaja on toimittaja.

Valtakunnanihmettelijä

Eipä voisi juurikaan olla enempää kujalla tämän kirjoittaja näkemyksineen.
Talvien lämpeneminen on Suomelle lottovoiton kaltainen ilmiö. Se vähentää lämmitystarvetta ja ennen kaikkea, riippuvuuttamme fossiilisesta tuontienergiasta. Tällä on valtava kansantaloudellinen merkitys.

Urpo

Uskallan kyllä ennustaa, että globaalilla tasolla luonto ei ehdi sopeutua näin nopeaan muutokseen. Siitä tulee meille isompi lasku kuin lämpenemisen seurauksena tapahtuvasta tuontienergian vähentymisestä säästyy. Olisihan jo nyt maamme mahdollista käyttää huomattavasti enemmän kotimaista uusiutuvaa energiaa, jos näin haluttaisiin. En siis kyseenalaista kirjoittajan näkemyksiä. Moni sen sijaan luulee olevansa luontoa viisaampi ja se perustuu lähinnä tietämättömyyteen luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Se ulottuu aina torin reunalle saakka, vaikka asfaltti- ja betoniviidakossa luonto kovin etäiseltä asialta tuntuukin.