Koronan varjolla

0

HEIKKI KOSKI.Koronavirusta pyritään eri puolilla maailmaa taltuttamaan erilaisin strategioin. Suomen ja Ruotsin väliset erot ovat hyvä esimerkki.

Ja sitten on näitä suurta valtaa käyttäviä johtajia, erityisesti Atlantin toisella puolen, joilla ei tunnu olevan mitään strategiaa.

Kun tästäkin vitsauksesta aikanaan selvitään, maailma ei ole entisensä, sanotaan. Niin saattaa ollakin, siinä määrin maailmanlaajuiset poikkeustilanteet ovat muuttaneet sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä. Ja todennäköisesti myös meitä ihmisiä ja meidän ajatteluamme.

On pelättävissä, että yksinvaltaiset johtajat pyrkivät säilyttämäänpandemianaiheuttamien poikkeusolojen varjolla saamansa rajattoman vallan myös normaaliolojen koittaessa.TrumpiajaBolsonaroalähempää tällaisen uhan löytää Unkarista.

ViktorOrbáninUnkari ajautui yhä lähemmäksi diktatuuria säätäessään hallitukselle rajattomat oikeudet ilman määräaikaa. Parlamentti ei kokoonnu, maata hallitaan hallituksen antamilla asetuksilla eikä mielenilmaisuja sallita. Poikkeusolojen lainsäädännöllä pitäisi aina olla takaraja, josta käy ilmi, ettei muutoksia ole tarkoitettu pysyviksi.

Kun tämä kaikki yhdistetään siihen, mitenOrbánon suhtautunut demokratiaan, vapaaseen tiedonvälitykseen, yleensäkin eurooppalaisiin arvoihin. Ei ole ihme, että EU:ssa ollaan huolissaan.

Toinen vaara piilee siinä, ettäpandemiastaaiheutuneen velkaantumisen varjolla torjutaan sellaisiakin väistämättömiä pidemmän ajan tavoitteita kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitseminen.

On luonnollista, että talouden palautuminen vaatii aikaa eikä kaikkea mikä oli suunnitteilla voida lähitulevaisuudessa toteuttaa. Itsestään selvää on, että hallitusohjelma Suomessakin kirjoitetaan kriisin jälkeen uudelleen.

Sen sijaan koronakriisistä saatavat kokemukset voivat vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhoidon (sote) ja sosiaaliturvan (sotu) uudistamiseen, jopa vauhdittaakin niitä. Kunhan ensin tästä akuutista kriisistä on ponnisteltu eroon.

Koronan varjolla raja-aidat voivat jälleen kohota. Kyse ei ole yksin maiden välisistä rajoista. Uudenmaan rajojen lyhytaikainen sulkeminen osoitti, kuinka herkästi vastakkainasettelu ”meidän” ja ”muiden” välillä voi syntyä.

Se on jo nyt nähtävissä, että työelämä muuttuu. Etätyö lisääntyy verrattuna koronakriisiä edeltäneeseen aikaan. Sillä on merkitystä niin liikenteeseen kuin tilaratkaisuihin. Myös joustavuus ja erilaiset toimintatavat yleistyvät.

Varmaan kokousmatkailu vähenee, kun on opittu halvempiin ja aikaa säästäviin etäyhteyksiin.

Mutta onko maailma kovempi ja itsekkäämpi vai pehmeämpi ja yhteistyöhaluisempi koronakriisin jälkeen?

Paljon riippuu siitä, miten pitkään poikkeustila kestää ja miten maailman johtajat suodattavat kertyneet korona-ajan kokemukset. Eivätkä yksin johtajat vaan myös me heidän äänestäjänsä.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.

heikki.koski@pp4.inet.fi

Jätä kommentti