Pirulainen piinaa vielä pitkään

0

RAUNO SAARI. Vaikeudet yhdistävät. Niin kävi, kun maan hallitus ilmoitti maaliskuussa koronaviruksen vaatimista poikkeustoimista.

Se heijastui poliittiseen käytökseen. Nurinaa ei kuulunut, vaikka liikkumista ja kokoontumista rajattiin, nuoriso siirtyi etäopetukseen, ravintolat sulkeutuivat ja kotona asuvat ikäihmiset pantiin karanteeniin.

Pahoitteluja, nekin ymmärtäviä, kuului vain, kun hoitolaitokset kielsivät omaisilta vierailut. Uudenmaan rajoille tullutta valvontaa ja vapaa-ajan mökkien pannaan julistusta kyllä hämmästeltiin. Niiden myötä elämä tuntui lamaantuvan. Mutta hallitus eteni määrätietoisesti ja onnistui. Ehkä pelottavankin hyvin.

Sähläämiseltä ei ole vältytty. Pääministeri myönsi heti alussa, että tähän revohkaan ei hänellä ole kristallipalloa. Iltalehti tiesi kertoa, että presidentti on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (Hutvassa) esittänyt turvallisuuspoliittisen neuvoston perustamista kriisin johtavaksi nyrkiksi.

Uutinen synnytti mielikuvan presidenttijohtoisen puolustusneuvoston paluusta. Sen tehtävät jaettiin vuonna 2001 perustuslain muutoksen yhteydessä osaksi Hutvalle, osaksi ministeriöiden kansliapäälliköiden muodostamalla turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle. Vaikka uutinen osoittautui ankaksi, ei se syntynyt ilman tulta.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) olemassaoloa ehdittiin jo kiitellä, kunnes keskus kompuroi perusteellisesti suojatarvikkeiden hankinnassa. Eikä ministeriö (STM) ole vastaavissa toimissa synnitön.

Ihmeellisesti syntyy tietokatkoja ja väärinymmärrystä, vaikka kaksi ministeriä toimii samassa ministeriössä.

Vakavilta pandemia-alueilta kotimaahan palaaville olivat Helsingin lento-asemalla tuloportit selkosellaan. Mutta varsinainen sekaannus saatiin aikaan, kun käynnistyi vaikeuksiin ajautuneiden yritysten tukeminen.

Siinä päättäjät oppositiota myöten olivat etujärjestöjen vietävissä. Yhteen ääneen vaadittiin nopeita päätöksiä, tässä ja nyt. Kun rahaa jaetaan runsaasti riittämättömin tiedoin ja puutteellisin ohjein, syntyy takuuvarmasti virheitä ja tyytymättömyyttä. Mokaa eivät paranna ylimieliset selitykset. Hyvä hallinto ottaa ja vaatii aikansa.

Kriisin pitkittyessä tunteet ja ärtymys nousevat pintaan. Sosiaalisessa mediassa pelko ja epäluulo ovat kääntyneet vihan puolelle. Kanssaihmisiä syyllistetään lähes hengittämisestä, ja poliisia vaaditaan tutkimaan, josko viruksen aiheuttamiin kuolemiin löytyisi syyllisiä.

Hallitus on oikeaan aikaan käynnistämässä uutta strategiaa ja sen myötä rajoitusten purkua. Hyvä niin. Rohkeita päätöksiä tarvitaan. Arvostelu tulee jälkikäteen.

Vaikka kukaan ei tämän pirulaisen lopusta tiedä, ikäihmisille on ennakoitu pitkään kestäviä rajoituksia. Joulusta puhutaan ja jopa ensi vuodesta.

Suuri arvostus siitä, että meitä ikäihmisiä erityisesti huomioidaan. Mutta tämä ajattelu tuskin toimii. Me 70 vuotta täyttäneet kun ajattelemme, että meillä on oikeus elää tavallamme, kunhan emme riskeeraa kanssaihmisiä.

Kyse on lopulta siitä, halutaanko vuosia elämään vai elämää jäljellä oleviin vuosiin.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.

Jätä kommentti