Purkista puhutaan

0

JUHA RUUSUVUORI. Onhan tämä himputin hyvää, mutta miten nämä pienet hiuksenohuet ruodot saadaan tästä pois?

Tätä ihmettelin napsiessani savustettua lahnaa pienenä poikana Norrlångvikin mökillä Kemiössä. Muutamana päivänä viikossa oli aina tarjolla tuoretta savukalaa, sitä me lapset saimme eteemme siinä kuin aikuisetkin.

Ja syötiinhän sitä, sillä lähistöllä ei ollut mainittavasti pizzerioita auvoisella 70-luvulla. Tuore kala oli kivaa vaihtelua pakasteseille, jota jäydettiin talvisin niin koulussa kuin kotonakin.

Ehkä kalaintoiluni juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin me pikkupojat istuimme kaijalla onkimassa ahvenia. Jotakinhan sitä piti keksiä, kun ei tietokoneitakaan ollut. Ahvenia sai äiti sitten paistella iltaisin.

Pidän kalasta edelleen, ja onnekseni myös elintarviketutkimus on alkanut tukea näkemyksiäni luokittelemalla kaiken kalan terveysruoaksi.

Rakastan myös purkitettua kalaa, kuten portugalilaisia sardiineja, latvialaista kilohailia öljyssä ja kotimaista savusärkeä. Jo lapsena olin ruvennut ihmettelemään, miksei purkeissa saa suomalaista kalaa, vain kaikki ostavat sardiineja ja tonnikalaa.

Nyt kun aatoksistani on vierähtänyt puoli vuosisataa, on tilanne parempi. Jossakin vaiheessa alkoivat itäsuomalaiset pikkufirmat tulla markkinoille tomaattiin säilöttyine muikkuineen. Niin hienon kalan kuin muikun pilaaminen tomaattisoosilla oli tosin käsittämätöntä. Mutta nykyisin löytyy valinnanvaraa, jos on varaa maksaa: savustettua särkeä ja muikkua öljyssä ja maustekastikkeessa.

Savusärki on parhaita kalasäilykkeitämme. Vain yksi ongelma on jäljellä: kalanpurkittajat holauttavat purnukoihinsa niin paljon suolaa, että heikompi kansanterveysviranomainen pökertyy jo avausvaiheessa. Suola oli ihan hyvä säilöntäaine keskiajalla, mutta täysin tarpeeton umpioidussa säilykkeessä.

Suomen pienimuotoisella säilyketeollisuudella onkin kesto-ongelma: meillä olisi tarjolla Euroopan puhtaimmat ja parhaat raaka-aineet, mutta ideoita ja uusajattelua tuotteen luonteesta puuttuu.

Pitäisi ottaa selvää, mitä kaupunkien vaativaiset kuluttajat kaipaavat kotimaassa ja ulkomailla. Tarpeeksi hienon kalatuotteen kohdalla edes hinta ei liene ongelma. Pelkästä silakasta saadaan jalostamalla miten hienoa herkkua tahansa.

Tukholman Slussenilla on jo vuosikaudet myyty silakkapihvihampurilaisia, mutta missä ovat Helsingin vastaavat kioskit? Ruokavaliotaan muokkaavat citynuoret mässyttävät mieluummin hernemuusista tehtyjä kasvispihvejä ja heinäsirkkamuhennosta kuin kotimaista kalaa.

Kaltaisteni kala-talebaanien täytyy myös osata sopeutua nykyajan raskaisiin vaatimukseen. Siksi olenkin usein tarjonnut pizzaa Kasnäsin kylmäsavulohella tai Holmbergin kalapihvejä Taalintehtaalta hampurilaisen sisällä, remouladen ja punasipulin kera.

Kärsivällisellä työllä myös nuoret voitaneen houkutella kalaruokien katveeseen. Särki, säyne ja lahna lautasella, hyvin jauhettuina tai savustettuina, tekevät Itämerelle hyvää, kun ne on saatu pinnan alta ylös.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.

Jätä kommentti