Silakat maistuvat Taalintehtaan delfiineille – kolmikko uiskenteli ruukinkylän vesissä edelleen perjantaina

1
Valastutkija Olli Loisa pääsi tarkkailemaan pullokuonodelfiineitä läheltä.

Taalintehdas nousi hetkessä valtakunnan uutisiin ja somejulkisuuteen, kun ruukkikylän edustalla tavattiin keskiviikkona kolme pullokuonodelfiiniä. Valastutkija toivoo veneilijöiltä ja kalastajilta malttia, jotta harvinaiset vieraat välttyisivät vaaroilta.

– Kalaverkot ovat näille merinisäkkäille riski. Jos vaikka lohiverkon tyyppiset, vahvalankaiset pohjaverkot pystyttäisiin nostamaan kuiville vierailun ajaksi, Olli Loisa toivoo.

Pullokuonodelfiinejä on tavattu Suomessa tiettävästi vain kahdesti aiemmin. Edellisestä kerrasta on liki seitsemänkymmentä vuotta.

Kemiönsaaren kolmikko uiskenteli Bruksfjärdenin selällä edelleen perjantaina.

– Tämä on pohjoisella Itämerellä erikoinen lajihavainto, joka pitää dokumentoida huolellisesti, Suomen pyöriäisseurannasta vastaava Loisa toteaa.

Eväkkäät löytyivät sattumalta, kun taalintehtaalainen Jan Sjöblom oli palaamassa veneellä laiturinrakennushommista Storvikenistä. Kello oli kaksi keskiviikkona iltapäivällä.

– Luulin niitä ensin pyöriäisiksi, Sjöblom kertoo Taalintehtaan kyläyhdistyksen julkaisemalla videolla

Sjöblom oli kuitenkin kiinnittänyt huomioita eläinten selkäevään, joka vaikutti hänen mielestään isolta. Merenelävät olivat uiskennelleet Bruksfjärdenillä vain muutaman kymmenen metrin päässä veneestä.

– Video epäonnistui, mutta sain muutaman huonon kuvan, Sjöblom toteaa.

Hän lähetti kuvat Turunmaan kalastajaliittoon, ja lajinmääritys varmistui. Uutinen kiiri sen jälkeen nopeasti.

Helatorstaina Taalintehtaan raitilla näkyi tavallista enemmän ihmisiä, joilla oli kiikari kaulassa. Venettä ei tarvittu – eläimet saattoi bongata rannasta. Silakoita saalistanut delfiinikolmikko nähtiin vielä iltakymmeneltä. Valastutkija Loisakin pääsi näkemään eläimet veneestä kymmenen metrin päästä.

Perjantaina ne tavattiin kalastelemasta noin kilometrin päässä Taalintehtaalta.

Pullokuonodelfiinien aikeista ei tiedetä. Jos ne viihtyvät Taalintehtaan vesissä vielä ensi viikolla, Olli Loisa aikoo asentaa alueelle vedenalaisen mikrofonin tallentamaan eväkkäiden ääniä.

–   Ne voivat lähteä matkoihinsa milloin vain, ja olla muutamassa päivässä satojen kilometrien päässä. Seuraavat etapit ovat arvoituksia.

Houkutus päästä veneellä lähelle eväkkäitä voi olla suuri. Loisalla on antaa ohjeita, joita olisi hyvä noudattaa.

– Eläimet voivat itse tulla lähellekin venettä, mutta niitä ei pitäisi lähestyä sataa metriä lähemmäs. Eläinten kulkusuunnassa suoraan edestä tai suoraan takaa lähestymistä tulisi välttää, Loisa neuvoo.

Ajonopeudet on syytä pitää alhaalla, eikä delfiiniparvea saa piirittää veneillä.

Delfiineihin kuuluu kymmeniä lajeja, joista pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus) on yleisin ja tunnetuin. Lajia tavataan miltei kaikissa merissä napa-alueita lukuunottamatta. Suomea lähimmät esiintymisalueet ovat Pohjanmerellä Brittein saarten edustalla.

Pullokuonodelfiinejä on tavattu Suomessa tiettävästi vain kaksi kertaa aiemmin. Tammisaaren saaristossa uiskenteli yksinäinen naaras vuonna 1905. Se ajautui sittemmin kuolleena rantaan Hangon Lappohjassa. Eläintä oli ammuttu useita kertoja.

Porvoon saaristosta on havainto vuodelta 1953. Viron rannikolla pullokuonodelfiini on tavattu ainakin vuonna 1871. Tukholman saaristossa nähtiin pullokuonodelfiinejä toukokuussa 1989.

Edellisen kerran delfiinien matkantekoa seurattiin Saaristomerellä neljätoista vuotta sitten, marraskuussa 2006. Delfiiniemo ja sen poikanen hukkuivat lopulta lohiverkkoon Paraisilla lähellä Kemiönsaaren vesiä. Eläimiä luultiin ensin valkokuonodelfiineiksi (Lagenorhynchus albirostris), mutta saksalainen delfiinitutkija varmisti eläimet delfiineiksi (Delphinus delphis).

Tiettävästi ensimmäinen havainto tavallisesta delfiinistä tehtiin vuonna 1893, jolloin eväkäs kuoli kalaverkkoon Ahvenanmaalla. Toinen havainto saatiin vasta yli sata vuotta myöhemmin, kun Säpin saaren rannasta Porin edustalla löytyi kuollut delfiini loppukesällä 1997.

Suuria merinisäkkäistä on tavattu Kemiönsaarella ennenkin. Vuonna 1869 siellä nähtiin maitovalas. Se on saattaa olla ensimmäinen Suomen vesillä tehty valashavainto, josta tieto on säilynyt.

Tapio Äyräväinen

Silakkaraukat. Ovat muutenkin vähän alamaissa, kun kannatus putoaa.