Suomalaisen urheilun käännekohtia, osa 5/10: Suomi ei ole formulakansa

0
Kilpakumppanit vuodelta 1985: Keijo "Keke" Rosberg (vas.) ja Niki Lauda. (kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen)

Ei tul mittä.

Näin taisi jokunen salolainen todeta Keijo ”Keke” Rosbergin taipaleesta formula ykkösten MM-sarjassa 1970- ja 1980-luvun taitteessa. Rosberg ylsi edes MM-pisteille vain yhtenä neljästä ensimmäisestä F1-vuotenaan 1978–1981.

Muutoin lyhyet välähdykset uutislähetyksissä koostuivat jämäsijoista, jos mies ylipäänsä selvisi karsinnoista mukaan kilpailuun. Myös teknisistä vioista johtuvia keskeytyksiä piisasi runsaasti, ja Suomen lehdistö suorastaan naljaili ajosuorituksista sekä niiden jälkeisistä selittelyistä. Hymy-lehti valitsi keskeytysten takia Rosbergin ”Vuoden roskakuskiksi”.

Rosbergin piti ajaa vielä vuonna 1982 Fittipaldi-tallissa, mutta hän sai purettua sopimuksen maksamattomiin palkkoihin vedoten.

Williams-tallissa alkoikin natsata. Mahdollisuudet kärkisijoihin olivat jatkuvasti, ja todella moni kuljettaja taisteli maailmanmestaruudesta.

Didier Pironi selvisi hurjalta näyttäneestä kolaristaan ilman, että hänen piti jättää väliin ainuttakaan osakilpailua. MM-sarjaa selvällä erolla törmäysvaiheessa johtanut Pironi ajoi myös mestariksi. Rosbergin oli tyytyminen MM-sarjassa neljänteen sijaan, ja ura päättyi vuonna 1986.

Nämä sijoitukset eivät riittäneet tekemään Suomesta formulakansaa. Eikä ihme: olihan maassa vuoden 1986 loppuun mennessä jo neljä rallin maailmanmestaria – viisi, jos tuolloin vielä FIA Cupin nimellä tunnetun sarjan ykkönen Markku Alén lasketaan mukaan.

Rosberg jäi yksittäiseksi poikkeukseksi totuuteen, joka päti suomalaisessa autourheilussa. Tottahan toki täältä metsäteiden maasta rallimenestyjiä tulee, mutta ei mitenkään katuratatähtiä.

Joku väläytteli Helsingin Sörnäisiin katukisoja. Villeimmissä ajatuksissa yleisöä tulisi paikalle yli satatuhatta per vuosi. Ajatus kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Sitä paitsi nehän ajavat ympyrää. Rallissa sentään tulee hiki ja laji vaatii kartanlukemisineen hoksnokkaa. Eihän tuo formula ole edes urheilua.

Sponsoritkin ovat suuntautuneet muualle. Esimerkiksi Antti Aarnio-Wihuri on rahoittanut muuta moottoriurheilua, kuten tunnetun rallikuskin Valtteri Bottaksen urataivalta avokätisesti.

Jotkut toivoivat Keke Rosbergista myös manageria, joka olisi pystynyt suhteillaan ajamaan nuorten suomalaisten formulakuskien asioita eteenpäin. Hän suhtautui itse asiaan nihkeästi, eivätkä omat kuljettajameriititkään olisi aivan riittäneet ”läpimurtoon” manageroinnin saralla.

Formuloiden mediaseuranta oli ja on tähän päivään asti ollut satunnaista. Formulakilpailuja on tullut televisiosta silloin tällöin, mutta säännöllisempi tarjonta olisi todennäköisesti edellyttänyt Rosbergin maailmanmestaruutta. Uran päättyminen noteerattiin Ylen Urheiluruudussa lyhyenä mainintana, esimerkiksi Helsingin Sanomissa kuvattomana juttuna.

Miksi joku taho olisi nykyaikana lähtenyt maksamaan suomalaisille vieraan, maltaita maksavan lajin televisio-oikeuksista? Paremminkin voi rahat käyttää: suorat lähetykset kaikista MM-ralliosakilpailujen erikoiskokeista.

Mahdollisuuden innostukseen tappoivat flegmaattiset vapaiden kanavien formulaselostajat. Esimerkiksi nuori nouseva selostajakyky Matti Kyllönen teki uraa rallin puolella: hän sai pikataipaleiden varrella olleiden puiden kasvamisenkin kuulostamaan mielenkiintoiselta. ”Hanaa, Mika”, hehkutti Kyllönen Mika Häkkisen ajaessa.

Niin, Häkkinen, tuo oiva esimerkki suomalaisesta autourheilusta. Vantaan lähiössä kasvanut kaupunkilaispoika, joka taustastaan huolimatta valitsi soratiet.

Häkkinen ja Tommi Mäkinen taistelivatkin tasapäisesti rallin maailmanmestaruudesta useiden vuosien ajan. MM-tittelit 1990-luvun lopussa jakautuivat näiden miesten kesken tasan 2–2.

Parhaiden formulakuskien palkat ovat korkeita. Vuoden 2019 eniten tienanneiden urheilijoiden listalla Lewis Hamilton oli sijalla 13, Sebastian Vettel sijalla 30.

Edelleen tuntuu mahdottomalta, että tällaisessa kategoriassa olisi mukana joku suomalainen.

Fiktiivisessä juttusarjassa käännetään merkittäviä suomalaisia urheiluhetkiä ylösalaisin.