Koronan varjosta

0

RAUNO SAARI. Neljän kuukauden poikkeukselliset olot alkavat väistyä. Ikäihmiset lähiomaisineen muistavat kuitenkin pitkään koetun ahdistuksen. Eikä kukaan osaa sanoa, millaista on syksyllä maailman meno.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen nuorekas viisikko on selvinnyt tästä kurimuksesta arvostusta ansaiten. Hallitus voi sanoa pohjalaisittain vaatimattomasti, että ”en oo korvaamaton, mutta paras maharollinen”.

Vain vuosi sitten kesäkuun 6. päivä presidentti nimitti Antti Rinteen (sd.) hallituksen. Jos elämä olisi kulkenut kuten suunniteltiin, Rinteen hallitus olisi huhtikuussa kokoontunut kehysriiheen.

Siinä olisi ollut keskeisimpänä kysymys, onnistutaanko elokuun budjettiriihessä kirjaamaan 30 000 uutta työpaikkaa. Ja miten saadaan syntymään toiset 30 000 uutta työpaikkaa kevääseen 2023 eli täytettyä hallitusohjelman 75 prosentin työllisyystavoite.

Rinteen posti katosi joulukuussa Suomen Postiin. Hallitusohjelman toteutus siirtyi Sanna Marinin ja valtiovarainministeriksi tulleen Katri Kulmunin (kesk.) vastuulle.

Hallitus oli vakaissa asemissa helmikuun lopulla. Maaliskuussa toiveet ja tavoitteet törmäsivät koronavirukseen. Siinä ropisivat ohjelmien parasta ennen päiväykset.

Jouduttiin toteamaan, että julkisten menojen tasapainotus onnistuu parhaimmillaankin vasta vuosikymmenen lopulla. Vesa Vihriälän sanoin ”synkkyys tulee olemaan realismia”.

Hallitus hosui turhan päiten Business Finlandin ja ely-keskusten tukien jaossa. Siinä isot ja pienet asiat sotkeutuivat. Unohtui, että huolellinen päätösten valmistelu säästää ikäviltä jälkiselvittelyiltä.

Kehysriihen korvannutta kevään ennätyksellisen suurta lisäbudjettia olisi voinut ehkä myös keventää ja säästää panoksia normaaliin talousarvioon. Elokuussa kun joudutaan joka tapauksessa pohtimaan, miten kasvattaa tuloja ja parantaa työllisyyttä.

Uusia menoja voi lykätä, mutta ei sekään ole helppoa. Annetut lupaukset ja ohjelmat ovat painolastia, johon niin omat poliittiset kannattajat kuin oppositionkin edustajat takertuvat.

Lisäksi ne, jotka ovat nyt innokkaasti vaatineet elvyttävää velkaa, tuskin löytyvät rintamasta, jossa tänä keväänä tapahtunutta velkaantumista puolustetaan. Menoja arvostellaan, mutta ei osata tai haluta sanoa, mikä on väärää menoa.

Syksyllä ollaan ensi kevään kunnallisvaalien porstuassa. Se kasvattaa poliittisia paineita eikä jokaista kriisiä voida millään välttää.

Sanna Marin tuntee tamperelaisen sanonnan, jonka mukaan ”yks konst o ain jäljel eikä sekä ol viel viimene”.

Sillä edetään koronan varjosta.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.

Jätä kommentti