Koronarajoitukset estävät iäkkäitä puolisoita tapaamasta toisiaan

2
Kiikalassa asuva Leena Salmela ei ole tavannut terveyskeskussairaalassa olevaa puolisoaan vapun jälkeen. Kuva: SSS/Marko Mattila

Salolaisen Leena Salmelan mies Matti on ollut vapusta lähtien terveyskeskussairaalassa. Koronarajoitusten takia puolisot eivät ole koko aikana tavanneet toisiaan.

Ikäihmisiä halutaan suojella koronatartunnalta. Sen Leena Salmela ymmärtää, mutta ei sitä, että hän olisi riski omalle puolisolleen – samaan aikaan, kun Suomessa iloitaan siitä, että ravintolan terassille pääsee juomaan olutta.

– Tilanne on erikoinen, mutta meidän on pakko noudattaa THL:n ohjeita, sanoo Salon kaupungin terveyspalveluiden johtaja Kaisa Nissinen-Paatsamala .

Vapun aattona Leena Salmela oli kaivanut monta vuosikymmentä kellastuneet valkolakit esille. Hän ajatteli, että vappua juhlistamalla saisi piristystä pitkään koronakevääseen.

Leena,81, ja Matti Salmela, 87, olivat olleet ikänsä takia jo puolitoista kuukautta eristyksissä kotonaan Kiikalassa. Karanteenin kaltaisissa oloissa niin kuin viranomaisten ohje kuului.

Aattoiltana Matti kaatui pahasti. Parkinsonin taudin takia liikkuminen on ollut vaivalloista.

– Matti vietiin torstaina ambulanssilla sairaalaan. Vappuviikonlopun jälkeen maanantaina hänet tuotiin invataksin kyydillä takaisin kotiin. Pyörätuolia työntänyt hoitaja sanoi, että ette te, rouva, pärjää nyt yksin, kertoo Leena Salmela.

– Muutaman päivän päästä Matti kaatui taas. Ensiavun kautta hänet vietiin terveyskeskussairaalan vuodenostolle, missä hän on ollut siitä asti.

Leena on nähnyt miehensä viimeksi, kun ambulanssi haki tämän kotoa. Kaksi kertaa hän on saanut puhua Matin kanssa muutaman sanan puhelimessa. Kerran hän on nähnyt miehensä kasvot videopuhelussa.

Tapaamaan vuodeosastolle ei pääse.

– Työntekijät osastolla ovat ystävällisiä. Heillä on tietysti kiire, eivätkä he huomaa, että voisivat auttaa miestä soittamaan minulle päin.

Terveyskeskussairaalassa Matti on kaatunut kerran. Seurauksena oli aivoverenvuoto.

– Hoitajien mukaan hän kyllä puhuu, mutta minä en ole päässyt puhumaan hänen kanssaan.

Leena suree sekä omaansa että yhtä lailla muiden samassa asemassa olevien tilannetta.

– Olemme olleet 57 vuotta yhdessä. Nyt sanotaan, että emme voi tavata toisiamme ennen kuin sairaalassa oleva on saattohoidossa. Tämä on kova paikka, ja meidän kaltaisiamme on paljon.

Kun itku tulee, Leena menee pianolle ja laulaa: Muistosi on mulle kallis, muuta kun jäljell´ ei oo…

– Matti tykkää klassisesta musiikista, ja olen soittanut osastolle, että laittaisivat lauantai-iltapäivällä Ylen ykkösen auki, kun Radion sinfoniaorkesteri soittaa.

Ikäihmisiä halutaan suojella koronatartunnalta. Sen Leena Salmela ymmärtää, mutta ei sitä, että hän olisi riski omalle puolisolleen. Samaan aikaan Suomessa iloitaan siitä, että ravintolan terassille pääsee juomaan olutta.

Tällä viikolla Leena Salmela puhui mahdollisesta tapaamisesta lääkärin kanssa. Ei ole mitään mahdollisuuksia, hänelle sanottiin.

– Hoivakodeissakin tapaamiset ulkona ovat mahdollisia, Leena ihmettelee.

– Olen viimeksi poistunut kotoa 12. maaliskuuta, kun kävin Tyksissä. Sen jälkeen olimme vappuun saakka kahdestaan kotona. Naapurit ja Paraisilla asuva tytär toimittavat ruokaostokset oven taakse.

Hetken päästä Leena Salmela korjaa:

– Kerran olen käynyt Kivihovilla omalla autolla hakemassa bensaa ruohonleikkuriin, käsineet kädessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeet vierailujen rajoituksista ovat tiukat: tapauskohtaisesti vierailu voidaan sallia asiakkaiden luona, jotka ovat kriittisesti sairaita tai saattohoidossa.

Jos tapaamaan pääsee, vierailijat käyttävät samoja suojaimia kuin hoitohenkilökunta.

Kaisa Nissinen-Paatsamala ymmärtää omaisten tuskan omakohtaisestikin. Hänkään ei ole päässyt pitkään aikaan tapaamaan vanhuspalvelulaitoksessa olevia omaisiaan.

Terveyspalvelujen johtaja toivoo itsekin, että tiukkoja ohjeita voisi hieman höllätä.

Hoivakodeissa tapaamisia voidaan järjesteää esimerkiksi lasiterasseilla tai erikseen tarkoitukseen varatuissa konteissa.

– Sairaalan potilaita ei voi viedä ulos, ja koska Salon vuodeosastot eivät ole ensimmäisessä kerroksessa, heitä ei pysty viemään terassillekaan, Nissinen-Paatsamala sanoo.

– Lisäksi sairaalan koronaosasto rajoittaa liikkumista sairaalan sisällä. Eristysosasto on hoidettu todella hyvin, sillä yhtään tartuntaa ei ole levinnyt.

Nissinen-Paatsamalan mielestä on potilaillekin ”aivan hirveätä”, että heitä ei pääse tapaamaan, sillä tapaamiset voivat edistää toipumista.

Toisaalta terveyskeskussairaalan potilaat kuuluvat monella tavalla riskiryhmään.

– Erikoislääkärijohtoisen terveyskeskussairaalan vanhuspotilaat ovat pitkäaikaissairaita, jotka ovat jonkin äkillisen syyn takia tulleet sairaalahoitoon.

KUVATEKSTI:

Kiikalassa asuva Leena Salmela ei ole tavannut terveyskeskussairaalassa olevaa puolisoaan vapun jälkeen.

Pakko vai tahto

Tulee kyllä väkisin mieleen, halutaanko Salossa ottaa kaikissa asioissa aina tiukin mahdollinen linja. Someron vuodeosastolla tapaamiset onnistuu ulkona, jos hoidettavan kunto sallii. Salossa ei millään. Eivät kaikki vuodeosastolla ole kuolemaa odottavia, sillä siellä toivutaan myös leikkauksista tai toimenpiteistä. Salon palvelutaloissa saa myös tavata asukkaita ulkona vain valvotusti ja korkeintaan 15 minuutin ajan. Olimme vähän aikaa sitten katsomassa Somerolla palvelutalossa asuvaa iäkästä omaista 45 minuuttia hyvässä säässä ilman hoitajaa. Meille ei ole selvinnyt, miksi Salossa pitää olla hoitajan mukana, mikä rajoittaa myös vierailujen määrää. Jos joku haluaa toimia nopeasti vastoin turvaohjeita, ei sitä hoitajan läsnäolo estä. Ja eiköhän omaiset nimenomaan halua… Lue lisää »

Mitä valvotaan?

Tätä samaa on ihmetelty myös täällä ilman vastausta. Ulkopuolinen valvoja ja lyhyt aika muuttaa tapaamisen luonteen täysin. Kauniilla ilmalla mikään ei estäisi palvelutalon asukasta istumasta läheisten kanssa esimerkiksi pyörätuolissa ulkona kauemminkin. Monen kunto sallii sen ja toisi suunnattomasti iloa. Eikö omaisiin tosiaan luoteta? Palvelutalostahan saa normaalioloissa ottaa omaisen vierailulle kotiinkin, pitäisikö silloinkin olla valvoja mukana? Someron ratkaisu on ehdottomasti inhimillisempi ja arvostaa vanhuksia ja omaisia.