Kun pyydettiin

0

Tällä vanhalla kansantarinalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta se on pakko kertoa, kun pyydettiin.

Sattuipa kerran niin, että hölmöläiset kävelivät hiljaisella kylätiellä, kun he näkivät mukavan salin. Siellä oli mikrofoneja ja kameroita, ja hölmöläiset päättivät pitää tiedotustilaisuuden. Kaikki meni hienosti, jokainen sai suunvuoron, mutta ulkona iski huoli.

Yksi alkoi epäillä, että ei kai vain joku joukosta olisi kadonnut ylenpalttisen tiedottamisen tuoksinassa. Hän alkoi laskea: minä, yksi, kaksi, kolme.

Apua! Aamulla meitä oli vielä neljä, hätääntyi laskija. Toinen hölmöläinen laski myös: minä, yksi, kaksi, kolme. Sama tulos: yksi puuttui.

Silloin paikalle tuli Matti, joka neuvoi hölmöläisiä painamaan nenänsä tien pientareen saveen. Ja kas kummaa, saveen jäi neljä nenän jälkeä. Kukaan ei ollutkaan kadonnut.

Neljä teitä nyt on, vahvisti Matti, mutta viisikkoa teistä ei enää tule, sillä minä jään ulkopuolelle.

Ja niinhän siinä kävi, että seuraavana päivänä Mattikin lähti mukaan tiedotustilaisuuteen.

Maailmassa on monenlaisia miehiä. On Pasilan mies, on Skandiamies, on Audimies, ja kaikkia heitä syytetään jostain.

Puhemies sen sijaan on puhtoinen, ja hänestä voidaan tehdä ministeri, vaikka hän kieltäytyisi.

Kun Matti Vanhasesta tuli valtiovarainministeri, salkun kantajan ikä kaksinkertaistui. Katri Kulmuni on 32-vuotias, Vanhanen 64-vuotias. Kierrätys on pysäytettävä tähän, sillä Urho Kekkonen täyttää 128 vuotta vasta vuonna 2028.

Matti Vanhanen otti valtiovarainministerin tehtävän vastaan raskain mielin. Hän ryhtyi siihen velvollisuudentunnosta, kun puolueen puheenjohtaja soitti. Hän toivoi, että voi lunastaa luottamuksen myös hallituskumppaneiden edessä. Hallituksen viisikkoon hän lähti porukan pyynnöstä.

Ja niin edelleen.

Yksi asia huolettaa: mihin kaikkeen ikääntyvän miehen voi pakottaa, vaikka hän ei yhtään haluaisi? Toivottavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa tähän kantaa.

Toisaalta työuria pitää pidentää. Katri Kulmuni ehtikin jo puhua eläkeiän nostosta. Esitys liittyy koronaepidemiaan. Tavoite on, että työelämästä siirrytään suoraan riskiryhmään ja kotikaranteeniin.

Vanhasen velvollisuudentuntoon on helppo samaistua. Jos pakinoitsija miettii, onkohan tällä viikolla mitään sanottavaa, asia ratkeaa sillä, että päätoimittaja pyytää.

Tältä erää on syytä lopettaa tähän. Se on myös porukan tahto.

Mutta vielä on tilaa yhdelle kysymykselle: jos Suomen talous yskii, yskiikö se hihaan vai päin?