Opettamista, peltohommia ja kertausharjoituksia – Timosta reservin kapteeni

0
Reservin kapteenin arvon saaneelle Timo Teinilälle ylennykset ovat vain mukava lisä Puolustusvoimien toiminnassa. "Yhdessä tehtäessä tulee hyvä mieli. Samanhenkinen porukka on tärkeintä". Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salon seutu sai osakseen kuusi reservin upseerien ylennystä tänään vietettävän Puolustusvoimain lippujuhlan päivän perinteiden mukaisesti. Yksi ylennettävistä on salolainen Timo Teinilä, joka ylennettiin reservin kapteeniksi.

Miehen yhteinen matka Puolustusvoimien kanssa alkoi vuoden 1990 viimeisenä viikkona. Tuolloin alkanut varusmiespalvelus rannikkotykistön koulutuksessa veti nuoren miehen Santahaminan ja Hangon maisemiin.

– Se taisi olla marraskuuta 1991, kun kotiuduin. Valmistuin reserviupseerikoulusta vänrikkinä, Teinilä muistelee.

Viimeksi tuore kapteeni oli kertausharjoituksissa helmikuussa. Seuraavat kerrat ovat edessä syksyllä, jolloin on suunniteltu järjestettävän keväältä peruuntuneita kertausharjoituksia. Ensimmäinen suunnitteluharjoitus on jo elokuun lopulla.

– Vapaaehtoisten kertausharjoitusten aamuna miettii usein, että miksi lupauduin jälleen lähtemään. Perille päästessä on kuitenkin aina kiva nähdä taas tuttuja.

Teinilä ei ole jättänyt vapaaehtoisia kertausharjoituksia juurikaan välistä. Ainoastaan huhti- ja syyskuun välistä aikaa kalenterissaan hän on pyrkinyt hieman rauhoittamaan, koska silloin miehen aikaa vievät kotona maataloustyöt.

– Vapaaehtoisharjoituksiin liittyy myös suunnittelua ja valmistelua. Ne tuovat muutamat käyntikerrat ennen varsinaista harjoitusta, Teinilä taustoittaa.

Teinilä näkee lehtorin työssä ja Puolustusvoimien koulutustoiminnassa yhteisiä piirteitä. Yhteistyön voima ja muiden innostaminen kohti päämäärän saavuttamista ovat läsnä kummallakin alalla. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Yksi kapteeniksi ylenemisen kriteereistä on kuudenkymmenen kertausharjoituspäivän täyttyminen. Teinilä arvioi, että hänen kohdallaan sadan päivän rajapyykki on jo rikki.

– Niiden lisäksi on ollut myös ei-sotilaallisia harjoituksia. Esimerkiksi ajoluvan hankkiminen Puolustusvoimien kalustoa varten.

Teinilän toimenkuvana Puolustusvoimissa ovat toimistoupseerin työt. Näyttöpäätteen äärellä urakointi on jo työelämästä tuttu juttu Teinilälle, joka työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulun maatalousteknologian lehtorin virassa.

Puolustusvoimien toiminta on tarjonnut paljon mahdollisuuksia pedagogisten taitojen soveltamiseen ja oppimiseen.

– Olen ollut kouluttamassa kouluttajia ja kouluttajien kouluttajia. Se on opettanut ihmisten huomiointia ja päämäärää kohti etenemistä; miten myydään porukalle tehtäviä ja oppeja.

Kurjia hetkiä Teinilälle ei tule mieleen Puolustusvoimien parissa vietetyiltä vuosilta. Jopa kahden tunnin yöunien jälkeisistä reissuista on tullut lopulta mukavia muistoja.
Kapteenilla onkin pari neuvoa niille, jotka odottavat vielä oman varusmiespalveluksensa alkamista.

– Ei kannata antaa periksi hetkinä, jolloin ei tunnu niin kivalta. Hyviä hetkiä on kuitenkin enemmän ja jokaisella hommalla on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kaikkia tarvitaan ja kaikki ovat sotilasarvoista huolimatta yhtä arvokkaita.

Teinilän oma kummipoika suorittaa tällä hetkellä asepalvelustaan Ivalon varusmiesyksikössä.

– Hän kirjoitti, ettei aio koskaan enää hiihtää. Talvi oli siellä runsasluminen, mutta hän ei luovuttanut.

Tekeminen ja asioiden saavuttaminen yhdessä on vastaylennetylle kapteenille se juttu, joka kiehtoo Puolustusvoimien toiminnassa eniten.

– Tyypit ovat jo tuttuja, joten tiedämme, että kuka osaa tehdä mitäkin. On sellainen sanonta, että ”tiimi toimii”. Se on silloin helppoa ja mukavaa kaveriporukalla, Teinilä kiteyttää.