Profetian vaikeus

0

JUHA RUUSUVUORI. Se vain ilmoja pitelee, mutta äkkiä ne ilmat voivat muuttuakin. Myrsky voi nousta hirmuista vauhtia, vaikka sellainen Suomessa on harvinaista.

Mutta kaksi vuotta sitten, kun olin lähdössä talosta ulos Helsingissä, oli myrsky rykäissyt itsensä isoksi puolessa tunnissa. Astuessani ovesta näin miten kahdenkymmenen metrin kuusi rysähti jalkakäytävälle ja auton päälle, kymmenen metrin päässä kadulla liikkuvista ihmisistä.

Ei siis ole ihme, että hinku tietää tulevista ilmoista on ihmisissä vahva. Kansa tuijottelee telkkarin säätiedotusta ja plärää äppejään puhelimessa minkä somettamiseltaan ehtii.

Usein joku kertoo millainen ilma meillä on viikon kuluttua, ainakin hänen äppinsä mukaan. Sitten kahden päivän päästä huomataan, ettei tämä taaskaan pitänyt paikkaansa.

Miksi sitten säätilaa seurataan niin tuhannen tarkasti, vaikka kaikki tuntuvat tietävän etteivät nämä viikon ennusteet pidä mitenkään paikkaansa.

Ehkä sillä on jotakin tekemistä ihmisen turvallisuushakuisuuden ja vallantäyteyden kanssa. Aina me yritämme uskotella itsellemme, että voimme hallita luontoa ja sen ilmiöitä.

Kuvittelemme voivamme kaivaa ylös kaikki maailman malmit ja parantaa kaikki sairaudet, jotka meitä rikkaita länsimaisia ihmisiä vaanivat. Luulemme saavamme syödä pois kuljeksimasta kaikki maailman eläinlajit.

Tai ehkä ihminen vain yrittää saada järjestystä yhä kaoottisemmaksi muuttuvaan maailmaan, jossa harva saa enää vakituisen työpaikan, jossa meidän lapsemme tekevät asioita eri tavalla kuin menneet sukupolvet, jossa yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin kukaan ehtii tajuta.

Tällaisesta maailmasta halutaan takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, kun valtakunnan ainoa sääennustaja kertoi meille sään illan ainoassa uutislähetyksessä radiossa kello seitsemän.

Sääennuste on siis ennuste, ei lupaus tulevaisuudesta. Siitä huolimatta on aika tavallista, että uutistenlukija pyytää esiin meteorologin ja sanoo, että “Kalle lupaa meille nyt vähän parempaa säätä”.

Elämään halutaan varmaa tietoa ja stabiliteettia. Maailmassa, jossa kaikki tuntuu arvaamattomalta, meillä on sentään ennustajia, jotka nykytekniikan avulla osaavat melko pitävästi sanoa, miltä taivaalla huomenna näyttää. Sen tietäminen voi olla hyväksi ihmisen psyykelle näin epävarmassa maailmassa kuin nyt elämme.

Sääennuste on tärkeä samalla tavalla kuin viihdyttävä elokuva. Jaamme yhteisiä tunteita kanssaihmistemme kanssa, voimme yhdessä hymähtää ja toivoa, että joskohan juhannusaattona ei ihan lunta tulisi.

Profetiat ovat hyvää viihdettä. Kerran nuorena toimittajana soitin silloiselle tv-uutisten päämeteorologille ja kysyin mikä heidän ammattinimikkeensä oikein oli.

Hän nauroi ja sanoi, että he ovat laillistettuja auguureja.

Hyvä että he nykyisin käyttävät tietokoneita eivätkä ennusta viattomien uhrieläinten maksasta.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.

Jätä kommentti