Ritari sotilasarvosta riippumatta – Lue kolmen salolaisen Mannerheim-ristin ritarin tarinat

2
Mannerheim-ristin ritarien muistokivi sijaitsee Sibelius-puistossa.

Ylipäällikkö ja sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim huomasi talvisodan aikana, että suomalaiset kunniamerkkisäännökset olivat puutteellisia. Ne perustuivat sotilasarvoon.

Ylipäällikön mielestä taistelukentällä suoritetut urhokkuutta ja taitavuutta osoittavat teot oli voitava palkita korkeimmalla kunniamerkillä tekijän sotilaallisesta arvosta riippumatta. Talvisodan kokemukset vahvistivat hänen mielipidettään.

Pohdinnan lopputuloksena syntyi Mannerheimin nimeä kantava uusi kunniamerkki.

Mannerheim-ristin ritariksi voitiin nimittää sotilasarvosta riippumatta Suomen puolustusvoimien sotilas ”erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi”.

Kolmen ritarin hauta löytyy nykyisestä Salosta, mutta ritareita voisi olla useampiakin.

Hans von Essen

Mannerheim-ristin ritari numero 30 oli everstiluutnantti Hans Olof von Essen, joka syntyi vuonna 1900 Lappeenrannassa ja kuoli 1973 Helsingissä.

Vaativana esimiehenä tunnettu von Essen johti syksyllä 1941 häikäilemätöntä operaatiota, joka vaati äärimmäisiä ponnistuksia.

Vahvistettu rykmentti suoritti vaikean maaston kautta noin 50 kilometriä pitkän rinnakkaistakaa-ajon, joka yllätti vihollisen täysin.

Rykmentti tuhosi neljä vihollisen komppaniaa. Samalla vastustajan johto hajotettiin, ja vihollista estettiin asettumasta puolustukseen sille edulliselle linjalle.

Hyökkäysvaiheessa tällä oli suuri merkitys. Suomalaiset välttyivät tappioita vaativasta rintamahyökkäyksestä, kun operaatio jatkui.

Hans von Essen haavoittui pitkällä marssilla saatuaan räjähtävän luodin käteensä. Hän palasi sotasairaalasta miestensä luokse ja otti venäläisten suurhyökkäystä vastaan Vammelsuussa.

Von Essen nimitettiin ritariksi 22.10.1941. Nimitysperusteissa hänen todettiin osoittaneen ”erinomaista johtajataitoa ja rohkeutta”.

Eino Laisi

Korpraali Eino Laisi, ritari numero 115, syntyi vuonna 1908 Säkkijärvellä luovutetussa Karjalassa ja kuoli Salossa 1986.

Panssaritorjuntatykin ampujana toiminut Laisi kunnostautui erityisesti Viipurin taistelujen aikana syksyllä 1941.

Vihollinen oli saatu mottiin, josta se yritti ryminällä ulos. Voimakasta ulosmurtoyritystä tukivat hyökkäysvaunut ja tykistö.

Eino Laisi kunnostautui tuhoamalla venäläisen piiskatykin ja seitsemän hyökkäysvaunua. Joka laukauksella oli yksi vaunu poissa pelistä.

Käteen haavoituttuaan hän jäi yksin vihollisen saartamalle tykille ja tuhosi vielä viisi kuorma-autoa.

– Tällä teollaan korpraali Laisi ratkaisevasti vaikutti Säiniön suurmotin muodostumiseen pysäyttäessään suurkolonnan alkupään. Sairaalasta palattuaan hän on edelleen osoittanut erinomaista taituruutta ja pelottomuutta tuhotessaan tykillään vihollisen bunkkereita, nimitysperusteissa todetaan.

Laisi nimitettiin ritariksi 4.6.1943.

Urho Lehtovaara

Lentomestari Urho Sakari Lehtovaara syntyi Oulun läänin Pyhäjärvellä 1917 ja kuoli Lapinlahdella15.1.1949. Saloon perhe oli muuttanut 1934. Lehtovaara oli ritari numero 142 ja nimitettiin 9.7.1944.

Lehtovaara oli suojaamassa Saloa jo talvisodassa. Yksinäinen vihollishävittäjä aiheutti hälytyksen, ja Lentolaivue 28 lähetti apua Säkylän Pyhäjärveltä.

Alikersantti Lehtovaara pudotti punapommittajan alas Kiikalassa saavuttaen ensimmäisen ilmavoittonsa.

Jatkosodan lentäjä aloitti vanhentuneella ranskalaishävittäjällä. Silti hän onnistui pudottamaan jo sodan alkupäivinä kolme punahävittäjää.

Kevättalvella 1943 Lehtovaara siirrettiin Messerschmitt-laivueeseen. Hän kunnostautui etenkin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana Karjalankannaksella.

Sodan loppuun mennessä Lehtovaaralla oli 44 ilmavoittoa. Pudotustilastoissa hän on kuudes.

– Lentomestari Lehtovaara on hävittäjälentäjänä osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta, mutta samalla myös suurta rauhallisuutta ja harkintaa ollen nuoremmille kannustavana esimerkkinä siitä, mihin peloton ja tilanteen hallitseva yksintaistelija pystyy, nimitysperusteissa sanotaan.

Suomen armeijassa nimitettiin vuosina 1941–1945 kaikkiaan 191 sotilasta Mannerheim-ristin ritariksi.

Esityksiä tehtiin enemmän. Päämajaan tuli esityksiä miehistä, joiden esimiehet pitivät alai-siaan ehdottomasti ritariristin arvoisina.

Seppo Porvalin kirjassa Ritarit ilman ristiä kerrotaan kaikkiaan 83 miehestä, joille esitettiin turhaan Mannerheim-ristiä.

Osa hakemuksista oli evätty kirjoittamalla paperin alalaitaan yksi ainoa sana: kaatunut.

Salon seudulta Mannerheim-ristin ritariksi esitettiin esimerkiksi kiskolaista kersanttia Seppo Kalervo Lietzeniä. Hänestä tehtiin esitys lokakuussa 1941.

Lietzen otti taistelussa komppanian johtoonsa, kun kaikki upseerit olivat kaatuneet tai haavoittuneet.

”… Taistelun ratkaisuvaiheessa ripeällä ja määrätietoisella toiminnallaan vaikutti taistelun kulkuun. Johti taitavasti komppaniaa samalla toimien iskuryhmän mukana ja valloitti vihollisen viimeisen sitkeästi puoliaan pitäneen pesäkkeen Koivumäen kylässä, vaikka oli jo itse liikuntakyvyttömäksi haavoittunut”, esityksessä perustellaan.

Särkisalolainen kapteeni Johan Felix Fridell kunnostautui kesä–heinäkuussa 1944 torjuen omaa nimeä kantavalla osastollaan ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksiä kerta toisensa jälkeen.

Merivoimien komentaja, kenraaliluutnantti Väinö Valve esitti Fridellille Mannerheim-ristiä ylistävin perusteluin.

– Kapteeni Fridell on erittäin luotettava, tarmokas ja taitava johtaja, joka tinkimättä täyttää hänelle annetut tehtävät, valaa luottamusta ja uskoa väsyneisiin joukkoihin ja henkilökohtaista rohkeutta ja rauhallisuutta osoittaen on esimerkkinä alaisilleen, Valve perusteli esitystään.

Lähteet: Seppo Porvali: Mannerheim-ristin ritarit, 191 suomalaista sotasankaria ja Porvali: Ritarit ilman ristiä.

Muistomerkin kivi löytyi pellolta

Saloon haudatut Mannerheim-ristin ritarit saivat oman muistomerkkinsä vuonna 2014.

Salon Seudun Sanomat kertoi helmikuussa 2014, että idea muistomerkistä tuli kauppaneuvos Raimo Hertolta ja tietokirjailija Paavo Frimanilta.

Laattahanketta lähti viemään eteenpäin Salon seudun sotaveteraanit, ja Pekka Rinne organisoi keräystä hankkeen rahoittamiseksi yhdessä ”Salon mafian” kanssa.

– Oikeammin se on Salon seudun ystävät, mutta olemme nimittäneet porukkaa itse Salon mafiaksi. Kyse on 1980-luvulla alkaneista kokoontumisista, joihin on kutsuttu Salon seudulta kotoisin olevia vaikuttajia. Alussa olimme minä, Lasse Ristikartano, Rauno Saari ja Heikki Koski. Myöhemmin mukana on ollut yli 40 nimeä, Rinne kertoo.

Salon kaupunki osoitti muistomerkille paikan Sibelius-puistosta läheltä Vapauden liekki -veistosta. Hankkeen budjetti oli 7 000 euroa, ja rahoitus koottiin lähinnä yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä.

Muistokivi, johon laatta kiinnitettiin, oli peräisin Pekka Rinteen pellolta Hajalasta.

– Kivestä keskusteltiin paljon ja pidettiin monta kokoustakin. Mietittiin, pitääkö olla valtava monumentti, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että pitää olla luonnonkivi, Rinne muistelee.

Muistomerkkiä vihkimään pyydettiin presidentti Sauli Niinistö – ja Niinistö suostui.

– Presidenttipari poikkesi matkalla Naantaliin vihkimässä muistomerkin. Se onnistui oikein hienosti, Salon seudun sotaveteraanien puheenjohtaja Voitto Laine myhäilee.

 

Tänä kesänä Salkkarissa kerrotaan tarinoita kaupungin veistosten, muistomerkkien ja patsaiden takaa. Juttusarja pohjautuu Salon kaupunkimaisemia ja julkista taidetta esittelevään kultturelliin kaupunkikävelykierrokseen, joka löytyy kokonaisuudessaan taidemuseo Veturitallin sivuilta. Yhteenvedon on tehnyt muutama vuosi sitten Marko Heikura ja täydentynyt myöhemmin museon intendentti Pirjo Juusela-Sarasmo.
Salon Seudun Sanomat kaivautuu jutuissaan syvemmälle historiaan ja tekijöiden ajatuksiin. Tämä on sarjan ensimmäinen osa. Sarjan muut osat löytyvät Patsastellaan-tunnisteen alta. 

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Arto Arvonen
7 kuukautta sitten

Hyvä niin. Itse olin Askaisten Ritaripuiston projektissa mukana. Hankin sinne neljänneksen kokonaisrahoituksesta.

Salon seutukunnassa on vaikuttanut myös neljäs ritari, sotamies Ahti Heino. Hänen ritarinumeronsa on 27. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle. Somerolaiset yhteisöt rahoittivat hänen osuutensa Askaisten Ritaripuistoon.

Arto Arvonen majuri res

Lasse Reunanen / Salo
7 kuukautta sitten
Reply to  Arto Arvonen

Olen Askaisten Ritaripuistossa kerran ollut muutama vuosi sitten Salon seudun sukututkijoiden kevätretkellä. Näyttävällä paikalla kirkon ja hautausmaan läheisyydessä ja siitä vierestä alkaa puistotie Mannerheimin syntymäkartanoon. Kuvan muistokiven Salon Sibelius-puistossa myös muistan kun sen paljastustilaisuudessa oli läsnä presidentti Niinistö puolisonsa kanssa ja kävelynsä ihmisten keskuudessa Salon Seudun Sanomien lehtikuvassa, jossa itsekin olin taustalla. Mannerheimin Helsingin asunnossa en ole ollut sisällä, mutta suljettuna ollessa edustalla – huomasin oven olleen melko matala, liki itseni korkuinen vain (+ 185 cm).