”Tiistaina myimme yli 100 Lahnajärven katkarapuleipää” – legendaarinen taukopaikka aukesi rytinällä

3
Yrittäjä Pekka Lounio kertoo saaneensa inspiraation jäätelökioskin avaamiseen taukopaikan seinällä olevasta kuvasta. Kuvassa uimaranta on täynnä ihmisiä. kuva: SSS / Marko Mattila

Maanantaiaamuna avautuneella Taukopaikka Lahnajärvellä on riittänyt vilinää. Yrittäjä Pekka Lounio kuvailee avajaispäivää ”melkoiseksi”.

– Odotimme avajaispäivänä noin 500 asiakasta, mutta heitä tulikin yli 3 000. Tiistaina myimme yli 100 Lahnajärven legendaarista katkarapuleipää, Lounio hämmästelee.

Täysin remontoitu ravintola sekä tilapuoti, jossa myydään paikallisten tuottajien tuotteita, avautuivat maanantaina.

Viikonloppuna avataan uimarannalla sijaitseva jäätelökioski, ja piakkoin valmistuva tanssipaviljonki aukeaa asiakkaille heti, kunhan koronarajoitukset sen sallivat.

– Haluamme palauttaa Lahnajärven entiseen loistoonsa, Lounio kertoo.

Alun perin Lounion oli tarkoitus säilyttää vain hirsimökki ja purkaa kaikki muut rakennukset. Ulkopuolisen paineen alla hän kuitenkin heltyi ja päätti kunnostaa ikonisen taukopaikan.

Lounion mukaan Lahnajärvi ei ole ”mikään massatuotantopaikka”, vaan asiat pyritään tekemään mahdollisimman hyvin ja asiakasta kuunnellen.

Vuonna 1952 avatulla taukopaikalla on pitkä ja värikäs historiansa. Lähes 70 vuoden aikana Lahnajärvellä on työskennellyt kymmeniä, ellei jopa satoja työntekijöitä.

Pekka Lounio pyrkii vaalimaan Lahnajärven pitkiä perinteitä. Hän halusi muistaa taukopaikan vanhoja työntekijöitä kutsumalla heidät syömään ja muistelemaan menneitä. Torstai-iltana järjestettyyn tilaisuuteen saapui 35 henkilöä.

– Osallistujia tuli paljon enemmän kuin odotimme. Halusimme järjestää tilaisuuden, sillä nämä ihmiset tekevät tästä paikasta ainutlaatuisen, Lounio kertoo.

Tellervo Kaivonen työskenteli Lahnajärvellä 70-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2008 asti, jolloin taukopaikka moottoritien valmistuttua suljettiin. Hän muistelee entistä työpaikkaansa lämmöllä.

– Tämä paikka on minulle kuin toinen koti. Täältä on paljon ihania muistoja, huokaa lähes 40 vuotta Lahnajärvellä työskennellyt Kaivonen.

Varpu Levo on yksi taukopaikan ensimmäisistä työntekijöistä. Hän aloitti työt vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun Lahnajärvi avattiin vuonna 1952.

– Olympialaisten aikaan täällä oli kauhea vilske. Samana vuonna täällä pysähtyi myös Armi Kuusela , jonka kahvikuppia säilytimme keittiössä pitkään, Levo muistelee.

Pitkään Levo ei ehtinyt Lahnajärvellä työskentelemään. Hän nimittäin löysi sieltä miehen, jonka kanssa päätyi naimisiin.

Taukopaikka Lahnajärven viestintä- ja palvelupäällikkö Sanni Orasmaa kuvailee tilaisuutta kaikin puolin onnistuneeksi.

– Tunnelma oli positiivinen ja iloinen. Tuntuu, että Lahnajärven henki on tullut takaisin, Orasmaa pohtii liikuttuneena.

Orasmaa kertoo, että Lahnajärvi pyrkii olemaan tiiviissä vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa. Hän nostaa esiin tilapuodin, jonka tuotteet pyritään ostamaan mahdollisimman läheltä.

Tilapuodissa työskentelevän Laura Mattilan mukaan asiakkailta tullut palaute on ollut positiivista ja kannustavaa.

– Monet ovat olleet iloisia siitä, että Lahnajärvi on jälleen auki, Mattila sanoo.

Myös tilapuodissa on ollut kiireinen viikko. Erityisen hyvin kaupaksi on mennyt taukopaikan ravintoloitsija Teemu Mattilan karpalolimppu.

Juttua korjattu 6.6.2020 klo 18:14. Tellervo Kaivosen ja Varpu Levon nimet korjattu.
3 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Vuodesta 1952 Matkamannassa käynyt
1 vuosi sitten

Tervetuloa.
Erotuksena kirjainravintoloihin Matkamanna voisi profiloitua siistinä, hyvänä ruokapaikkana kauniissa paikassa lyhyen matkan päässä motarilta.
Gourmet- ja tusinaruuan puolivälistä, parinkympin paikkeilla hinta ja niin että menee nälkä mutta jaksaa hyvin jatkaa matkaa. Tulisivat lähellä asuvatkin syömään, nauttimaan ja ihailemaan maisemia.

Myydään
1 vuosi sitten

Kunpa vaan asiakkaita riittäisi ja saataisiin paikka pysymään pystyssä ja kannattavana.
Ensi huuma on aina ensi huumaa ja arki tulee jossain vaiheessa aina vastaan.

Pikkusen lisää
1 vuosi sitten

Maistoin Lahnajärven nykyisen katkarapuleivän. Hyvänmakuinen oli, myös saaristolainen täytteiden alla. Mutta vaatimaton sekä kooltaan että näöltäään. Skakenrööraa läjä salaatinlehden päällä, muutama pikkiriikkinen katkarapu, kananmunaa; tomaattia huolimattomasti koristeena. Harmistuin sekä ravintolan että meidän asiakkaiden puolesta. Katkarapuleivän tulee saada olla hyllyn vamppi, niin muhkea, että sitä on vaikea ohittaa. Jos pieniä katkarapuja olisikin röörässa, ainakin koristeena tulisi olla isoja ja näyttäviä. Ja muut päällysteet kauniisti ja ilmavasti esillä. Edellä mainitut lisät saavat tietysti näkyä hinnassa. Lahnajävelle tultiin ja toivottavasti saadaan poiketa vastakin kokemaan nautinnollinen elämys siistissä ja kauniissa ympäristössä. Onnea ja menestystä uudelle yrittäjälle!