Trendiruokaa Björkbodan pelloilta – kemiönsaarelainen Anders innostui bataatinviljelystä

0
Vaikka Anders Abrahamssonin tila Kullas gård ei ole luomutila, hän haluaa hyödyntää työssään mahdollisimman luonnonmukaisia työtapoja. Bataatin taimia ympäröivä muovipeite on biohajoava.

Maanviljelijä Anders Abrahamsson halusi kokeilla jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole aiemmin tehty.

Tänä kesänä Kemiönsaaren Björkbodan pelloilla kasvavat Suomen ensimmäiset avomaalla viljellyt bataatit.

– Ajattelin, että kyllähän se bataatin viljeleminen varmasti Suomessakin onnistuu. Muut isännät sanoivat, että ihan turha edes kokeilla. Sen jälkeen päätin, että haluan ehdottomasti kokeilla sitä, Abrahamsson nauraa.

Bataattien lisäksi Abrahamsson viljelee vesimeloneita, vadelmia, jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa sekä neljää eri kaalia.

Vihannesten ohella hänellä on 170 hehtaaria peltoa viljan tuotantoa varten.

– Erikoiskasvien viljely tarjoaa haasteita ja tekee työstä mielenkiintoista. Se on sellaista pähkäilyä ja perkelöintiä, kun asioita joutuu pohtimaan itse. Kaikki kasvit on kasvatettu tunteella.

Bataatinviljely on Abrahamssonin mukaan vasta kokeiluasteella. Suurin osa kasveista kuoli heti istutuksen jälkeen.

– Istutimme bataatit todennäköisesti liian kylmään maahan. Yllätyin, että näinkin moni taimi selviytyi hengissä.

Vaikka bataattia ja perunaa usein verrataan toisiinsa, niillä on todellisuudessa vain vähän yhteistä.

– Bataatista voi syödä lehdetkin. Ne ovat kiva lisä esimerkiksi salaatissa, Abrahamsson vinkkaa.

Abrahamsson kertoo, että bataattien viljelemisen ensimmäinen vaihe on mukuloiden idättäminen. Sen jälkeen mukuloista irrotetut, noin 30–40 cm pituiset idut istutetaan maahan.

Kun bataatit syksyllä nostetaan maasta, ne eivät ole sellaisenaan valmiita syötäväksi.

Nostamisen jälkeen ne siirretään kahdeksi viikoksi laatikoihin tekeytymään.

Kahden viikon aikana niihin kehittyy paksu kuori ja ne muuttuvat maultaan makeiksi. Tämä johtuu siitä, että niiden tärkkelys muuttuu sokeriksi.

Sen jälkeen bataatit ovat valmiita ruokapöytään. Viileässä varastossa ne säilyvät syömäkelpoisina noin vuoden päivät.

Oppinsa bataatinviljelyyn Abrahamsson on hakenut Ruotsista, jossa kasvia on viljelty menestyksekkäästi jo useampana vuonna.

– Osallistuin Ruotsin Kalmarissa järjestettyyn kuuden tunnin koulutukseen. Kyllä ne ruotsalaiset olivat ihmeissään, miten suomenruotsalainen on päätynyt tänne asti bataatinviljelykoulutukseen.

Abrahamsson huomauttaa, että 2010-luvun aikana bataatin kulutus on lisääntynyt räjähdysmäisesti sekä Ruotsissa että Suomessa. Hän uskoo, että kysyntää riittää myös kotimaiselle bataatille.

– Bataatista on tullut uusi suosikkiruoka. Monet ravintolatkin tarjoavat nykyään toisena vaihtoehtona bataattiranskalaisia.

Abrahamsson on tilansa Kullas gårdin yhdeksäs isäntä. Vuonna 1728 perustettu tila viettää kahdeksan vuoden päästä 300-vuotisjuhliaan.

– Silloin aion pitää vapaapäivän ja korkata yhden alkoholittoman oluen.

Oman vaarin ja isän esimerkki innosti Anders Abrahamssonin ryhtymään maanviljelijäksi. Hän opiskeli agrologiksi ammattikorkeakoulussa Tammisaaressa ja ryhtyi tilan isännäksi vuonna 2015.

– Koulussa oli uskomattoman hyvä opettaja, joka tiesi kaiken kasvien viljelemisestä. Häneltä sain lisäkipinän tähän hommaan.

Abrahamssonin opiskeluajan kohokohta oli vuoden työharjoittelu Kanadassa.

– Siellä me jahtasimme lehmiä hevosen selässä. Se oli kyllä hauskaa.

Tilalla Abrahamssonin lisäksi asuvat hänen vaimonsa, 6-vuotias poikansa ja 12-vuotias tyttärensä. Abrahamsson toivoo, että tilalle löytyisi jatkaja omasta talosta.

– Ketään ei voi pakottaa jatkamaan tilaa. Kyllä tämä on sellainen työ, mistä pitää olla oikeasti kiinnostunut.

Kullas gårdin vihanneksia voi ostaa sekä tilan omasta puodista että lähialueen ruokakaupoista.

Koska Abrahamsson toimittaa vihannekset suoraan kauppoihin, hän kutsuu itseään yrittäväksi maanviljelijäksi.

– Vaikka maanviljely itsessään on yksinäistä puuhaa, yrittäjänä saan olla koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa. Työni on monipuolista, sillä neuvottelen itse kaikki sopimukset kauppojen kanssa.

Työnsä parhaiksi puoliksi Abrahamsson nimeää ulkoilmassa työskentelemisen ja yrittäjyyden tarjoaman vapauden.

– Olen täysin oman onneni seppä. Kaikesta tekemästäni opin jotain uutta. Välillä hommat onnistuvat, mutta välillä ne menevät aivan päin puuta.

Työssä kehittyminen vaatii hetkittäin myös epäonnistumisia. Kun Abrahamsson viljeli vesimelonia ensimmäistä vuotta, lähes koko sato menetettiin.

Abrahamsson otti virheistä opikseen, ja kolmen viime vuoden aikana vesimelonin viljely on onnistunut. Meloneita on riittänyt myytäväksi toreille ja markkinoille asti.

– Bataattien kanssa voi käydä samalla tavalla. Ensi vuonna yritän sitten taas uudelleen, jos tänä vuonna ei onnistu.

Abrahamsson kertoo olevansa huolissaan suomalaisen maanviljelyn tulevaisuudesta.

– Ennemmin tai myöhemmin Suomessa tullaan näkemään viljelemättömiä peltoja. Tällä hetkellä vain 16 prosenttia viljelijöistä on alle 50-vuotiaita.

Abrahamsson uskoo, että kehityksen taustalla on maanviljelyn huono kannattavuus.

Koska vihannesviljelijät ikääntyvät kovaa vauhtia, tulevaisuudessa kauppojen hyllyiltä saattaa kesäaikaankin löytyä pääosin ulkomaalaisia kasviksia.

– Pysähdyn itsekin välillä pohtimaan, miten paljon viljelyä uskaltaa enää laajentaa. Voi olla, että se muuttuu entistä kannattamattomaksi.

Lähitulevaisuudesta Abrahamsson ei ole huolissaan, vaikkakin hän toivoisi vesisadetta mitä pikimmiten.

– Kun olen oppinut viljelemään bataatteja, keksin varmasti jonkun uuden kasvin viljeltäväksi. Vielä en osaa sanoa, mikä se voisi olla.

Jätä kommentti