Tummansinisen collegepuseron paluu

0

VIRPI LIETZÉN. Alkuvuoden aikana vaatehankinnat on tullut sattuneesta syystä tehtyä verkkokaupoista. Viimeksi vaatteita tilatessa huomasin, että monen liikkeen valikoimiin oli tullut collegepuseroita. Siis sellaisia ihan peruspuseroita, pitkähihaisia. Kunnon käyttövaate ilman hörhellyksiä.

Mieluisa väri, tummansininen, tuntui sekin löytyvän kaikista kaupoista. Tilasin heti yhden. Vaikka nyt lämmintä onkin, syksy tulee nopeammin kuin edes optimisti uskoisi.

Vasta vaatetilauksen jälkeen tajusin syyn collegepaidasta innostumiseen. Muoti on lopultakin kierähtänyt sellaisen kierroksen, että nuoruuteni 1970-luvun loppupuolen vaatetyyli on taas täällä. Yksinkertaisia, tavalliselle ihmiselle sopivia vaatteita onkin jo kaivattu.

Vaan kaiken käytännöllisyysselittelyn jälkeen on pakko tunnustaa, että nostalgia maistuu makealta. Vaikka vaatekoko onkin suurempi kuin nuorena ja tukka pukkaa harmaata, tuli collegepuserosta mukava olo. Puseron sisällä on kumminkin se sama tyttö.

Nuorena sitä ei tullut ajatelleeksi, mutta nyt jälkikäteen olen tajunnut, että me 1970-luvun nuoret pukeuduimme aikanaan kuin univormuihin. Kaikilla oli siniset farkut, usein tummansininen t-paita ja siniset collegepaidat.

Muistan, että kerran keskikoulussa Kuusjoella laskin meidän luokastamme kaksikymmentä lähes samanlaiseen siniseen t-paitaan pukeutunutta luokkatoveria. Vaan ihmekös tuo. Muoti oli silloin hyvin yhtenäistä, ja kaikki ostivat vaatteensa samoista kaupoista Salosta.

Nyt nuorilla on vaikka miten erilaisia vaatteita ja pukeutumistapoja. Tästä olen nuorten puolesta iloinen, sillä oma tyyli voi olla nuorelle iso juttu.

Toisaalta 1970-luvun yhtenäispukeutumisen aika oli helppo. Kukaan ei joutunut silmätikuksi vaatteiden takia. Myöskään uudella, hienolla kännykällä ei ollut mahdollista mahtailla, kun kännyköitä ei vielä ollut. Muutenkin ajatus tavaroiden vertailemisesta olisi ollut outo.

Kun olen plussia ja miinuksia pyöritellyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että 1970-luvulla oli todella helppoa olla nuori 2020-lukuun verrattuna. Jatkuvaan kuluttamiseen ja ostamiseen perustuva maailma on kova paikka kasvavalle nuorelle. Markkinamiehet ja armoton nettimaailma harhaanjohtavine kuvamuokkauksineen on iskenyt terävät kyntensä syvälle hentoisten nuorten mieliin.

Vaikka koko maailman muuttaminen on mahdotonta, voi jokainen tehdä oman, pienen osansa. Itse en suostu vieläkään juoksemaan muodin perässä vaan ostan vaatteita, joista vaan satun pitämään.

Ja nuoriahan me vanhat pystymme auttamaan. Aina voi olla se vanha kalkkis, joka ei päästä suustaan sammakoita. Hyvä sääntö on, että jos sinulla ei ole nuorelle mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Vihoviimeinen möhläys on sanoa jotain rumaa nuoren ulkoasusta.

Koronakevät on ollut kova. Me vanhat olemme elettyjen vuosien jo kovettamia. Nuoren mieli on kovaltakin näyttävän kuoren alla aina pehmeä. Ehkä hyvä kesälahja tutulle nuorelle voisi olla muutama kaunis sana. Vaikka nuoren vaatteista, jollei muuta keksi.

Kirjoittaja on toimittaja.

Jätä kommentti