Wiurilan kesä on suurempi kuin koskaan – näyttelyssä esillä miltei neljänkymmenen taiteilijan töitä

0
Wiurilan kartanon kesänäyttelyssä nähdään muun muassa Tuuli Aution rukkastaidetta. Kuva: SSS/Jukka Vaso.

Wiurilan kartanon vuotuinen kesänäyttely järjestetään jo seitsemännen kerran. Näyttely koostuu 37 taiteilijan töistä, ja se kulkee tänä vuonna teemalla Tie jonka valitsin.

Näyttelyn kuraattori Johanna Sarparanta kertoo, että tämänvuotinen Wiurilan kesä on historiansa suurin.

– Saimme kansallisessa taiteilijahaussa miltei 140 yhteydenottoa yksittäisiltä tekijöiltä ja taiteilijakollektiiveilta, Sarparanta paljastaa.

– Valitsemme taiteilijat aina ennen kuin lyömme lukkoon näyttelyn teeman. Kun taiteilijat on valittu ja olemme selvillä heidän teoksistaan, löytyy myös kokonaisuuden punainen lanka, hän lisää.

Näyttelyn tematiikka perustuu menneen, nykyisen sekä tulevan kuvailemiseen ja pohtimiseen.

– Taiteilijat esittävät kulkemaansa tietä niin taiteilijoina kuin elämässä yleensäkin. Luonnon, yhteiskunnan ja elämän suhdetta kuvataan taiteen voimin, Sarparanta kertoo.

Tie jonka valitsin on Varsinais-Suomen suurin nykytaiteen näyttely. Esillä olevat teokset eivät rajoitu vain yhteen kategoriaan, sillä näytillä on muun muassa kuvataidetta, veistoksia, animaatioita, videoteoksia ja modernia fraktaalitaidetta.

Kristiina Sario käyttää maalauksissaan harvinaista munatempera-tekniikkaa. Kuva: SSS/Jukka Vaso.

Tamperelainen Kristiina Sario maalaa taulujaan harvinaisella munatempera-tekniikalla, jota on käytetty historiallisesti etenkin ikonimaalausten tekoon. Maalausten värit ja sävyt saadaan aikaan sekoittamalla kananmunan keltuaista ja väripigmenttiä. Keltuainen toimii myös maalin sideaineena.

– Äitini harrasti aikoinaan ikonimaalausta, joten sain idean häneltä, Sario kertoo.

Tamperelaistaiteilija kuvailee munatemperaa työlääksi ja hitaaksi maalaustekniikaksi.

– Toisaalta tekniikan yksityiskohtaisuus, tiukka säännöstö ja jännät kompositiot kiehtovat, hän sanoo.

Wiurilassa hänen teoksistaan ovat esillä Silta ja Lotto. Ne kuvaavat yhteiskunnan hierarkioita ja valta-asetelmia naiivilla ja rehellisellä otteella.

– Työni ovat sekavan kerrostuneita, ja hyödynnän niiden visualisoinnissa nostalgian tunnetta sekä viittauksia satukuvastoon. Haluan tuoda lapsellista tarkastelukulmaa monimutkaisten sääntöjen verkostoon, Sario selittää.

Tuuli Aution (kuvassa) tekee puuveistoksia ja rukkastaidetta. Kuva: SSS/Jukka Vaso.

Humppilalainen Tuuli Autio työskentelee puuveistosten parissa. Työvälineinään hän käyttää moottorisahaa ja kirvestä.

– Haluan kuvata veistoksissani ihmisyyden olemusta. Pohdin, miten se pelkistyy ja miten se on ajatonta, Autio kertoo.

Ihmisyydessä Autiota eivät kiinnostaa niinkään sukupuolet tai tietyn ihmisen kuvaus, vaan enemmänkin sen ajaton hahmo.

– Tarkastelen ihmisyyden yhteistä yksilöllisyyttä, hän kiteyttää.

Autio on tuonut Wiurilaan myös kaksi rukkasista tehtyä teosta. Niissä hän kuvaa kaaoksen ja hallinnan välistä suhdetta.

– Kiitos-teoksen kaikki rukkaset ovat yhden miehen omistamia. Monet ovatkin kysyneet, kenellä edes on näin paljon rukkasia, Autio nauraa.

Johanna Naukkarisen valokuvissa palataan 1990-luvun Barbie-leluihin. Kuva: SSS/Jukka Vaso.

Turkulainen valokuvaaja Johanna Naukkarinen on palauttanut muistot lapsuusajan leikeistään tähän päivään. Kahden kuvan Barbie Objects -kokonaisuus tarkastelee lapsen leikkiä aikuisen ajattelumaailman kautta.

– Kylpyhuonevaaka ohjaa lasta nukkensa painon tarkkailuun. Tämä tarkoittaa sitä, ettei edes nukke saa olla kehonsa kanssa rauhassa, Naukkarinen toteaa.

Toisessa valokuvassa oleva nenäliinateline on lähinnä reaktio painontarkkailuun, jossa on sekä ilonsa että surunsa.

– Pyrin kuvailemaan mediatutkimuksen ja feminismin keskeisiä tutkimuskohteita ironisesti ja ei-tieteellisessä ympäristössä, mediatutkimuksen maisteriksi opiskellut Naukkarinen kiteyttää.

Tie jonka kuljin -näyttely Wiurilan kartanossa Halikossa 12.6.–30.8 klo 11–18. Suljettu 19.6.–21.6. Näyttelyyn on vapaa pääsy.