Esteratsastus on Suomessa hyvin naisvaltainen laji, mutta miehiäkin se vetää puoleensa – ”En ole kokenut kiusaamista tämän takia”

0
Joonas Oranta kertoo pitävänsä adrenaliiniryöpystä, jonka esteratsastuksesta saa. Oranta kilpaili perjantaina päivällä hevosellaan Ibis LibertéKuva: SSS/Jan Sundman

Salo Horse Show’n osallistujalistoja on selattava läpi melko tarkasti ennen kuin löytää etsimänsä. Miesratsastajan.
Salon Urheilupuistossa tässä viikonvaihteessa käytävään esteratsastuksen nelipäiväiseen jättitapahtumaan ilmoittautui yli 280 ratsastajaa. Heistä murto-osa on miespuolisia. Sukupuolijakauma korostuu erityisesti pikkuluokissa, jossa lähes jokainen ratsastaja on naispuolinen.
– Meidän jäsenistöstä 97 prosenttia on tyttöjä tai naisia, Suomen Ratsastajainliiton urheilujohtaja Jutta Koivula vahvistaa.
Koivula harmittelee, että ihmisten mielissä ratsastus on ”pehmolaji”.
– Jännä juttu, miten vanha armeijan laji on muuttunut Suomessa niin, että sitä pidetään vain pikkutyttöjen puuhailuna.
– Tyttöjen on helpompi mennä ratsastuskouluihin. Heillä on lähtökohtaisesti kiinnostus hevosiin. Monilla pojilla voi olla kynnys saapua tallille.
Koivulan mukaan monet ratsastuskoulut tarjoavat nykyään erityiskursseja pelkästään miehille.
– Ei meitä liitossa todellakaan haittaisi, jos ratsastukseen saataisiin mukaan enemmän poikia ja miehiä.

Joonas Oranta pelasi ennen esteratsastuksen aloittamista hyökkääjänä jääkiekkoa Salo HT:ssa vanhempiin B-junioreihin asti.
– Äidilläni on ollut aina hevosia ja halusin kokeilla mahdollisimman monia urheilulajeja. Alkuun oli tarkoitus vain opetella lajin alkeet. Kerran pääsin katsomaan Helsinki Horse Show’hun, kun isot pojat painoivat maailmancupissa. Se fiilis ja tunnelma vei mukanaan, Oranta muistelee.
Ratsastuskipinä puri nopeasti ja 17-vuotiaana Oranta huomasi olevansa lajin parissa jo Saksassa.
– Esteratsastus on nopeaa ja vauhdikasta. Se adrenaliiniryöppy, minkä siitä saa, koukuttaa, Kemiönsaaren Björkbodassa nykyisin asuva Oranta kertoo.
Orannan mukaan hän ei ole jossitellut, olisiko voinut pärjätä myös jääkiekossa.
– En missään nimessä olisi jääkiekossa yltänyt vastaavalle tasolle kuin esteratsastuksessa. Harrastuksena se on kuitenkin pysynyt, ja käyn edelleen pelaamassa välillä.
Oranta, 29, kertoo, ettei ole saanut kuulla siitä, että valitsi miehenä lajikseen esteratsastuksen.
– Kuittailua on tullut, mutta hyvässä hengessä. Minulla on hyvä kaveriporukka. En ole kokenut kiusaamista tämän lajin takia. Lätkäkaverit ihmettelivät varmasti aluksi, että mikä homma tämä on, Oranta naurahtaa.
Vaikka Suomessa esteratsastus on varsin naisvaltainen laji, nousevat harvat miehet myös huipulle. Mikael Forstén on ainoa maailmancupin osakilpailuvoittoon hypännyt suomalaisesteratsastaja.
Muualla Euroopassa miehet kilpailevat lajissa enemmän, ja maailmanrankingissa tämän hetken kymmenen parhaan joukosta löytyy vain yksi nainen.
– On hienoa, että olympialaisistakin löytyy laji, jossa miehet ja naiset kisaavat tasavertaisina. Esteratsastuksessa tarvitaan rämäpäisyyttä ja ollaan tekemisissä isojen eläinten kanssa. Ehkä siksi miehet pärjäävät naisia paremmin, vaikka onhan naisissakin hyviä ratsastajia, Oranta muistuttaa heti perään.

Tamperelainen Ville Kulkas pelasi kansallisia juniorikisoja tenniksessä 15-vuotiaaksi asti. Tennistähteä hänestä ei kuitenkaan tullut edes Suomen mittapuulla.
– En ollut niin hyvä siinä. Kotona meidän tilalla oli hevosia. Olin katsomassa kisoja noin 10-vuotiaana ja näin parin pojan ratsastavan siellä. Ajattelin, että se voisi olla hauskaa ja sen jälkeen olen ratsastanut, 35-vuotias Kulkas kertoo.
– Alkuun höntsäilin pari vuotta eikä ratsastaminen ollut edes kovin säännöllistä. Sitten kun pääsin kilpailuihin, innostuin enemmän lajista.
Kulkas ei ole kokenut kiusaamista lajivalinnan vuoksi.
– Olen saanut ratsastuspiireistä tosi hyviä ystäviä samanikäisistä. Kisoissa kiertäminen on ollut kivaa, kun kavereita voi nähdä joka viikonloppu ja mielenkiinnon kohteet ovat samanlaiset.
Kulkas uskoo, että maailmalla miesratsastajat menestyvät naisia paremmin kunnianhimonsa takia.
– Miesten lähestymistapa lajiin on se, että tämä on urheilua ja kilpailua. Tytöt ehkä menevät se edellä, että hoidetaan hevosia. Toki naisissa on paljon huippuratsastajia, mutta fakta on se, että miehillä on paremmat mahdollisuudet saada käyttöönsä isompia sponsoreita ja laadukkaampia hevosia. Näin ainakin Saksassa ja Hollannissa, Kulkas sanoo.
Kulkas kisaa Salo Horse Show’ssa useammalla hevosella.
– Tykkään isoista luokista. Niin että on vähän painetta ja pientä jännitystä. Kun hevonen ja ratsastaja ylittävät itsensä ja onnistuvat, on se kaikista palkitsevin fiilis.

Jätä kommentti