Hampaat kertovat Hanna-Maija Saarimaalle vainajan nimen

0
Oikeushammaslääkäri Hanna-Maija Saarimaan mukaan tästä panoraamaröntgenkuvasta olisi helppo tunnistaa vainaja. Kuvassa näkyy paikattuja hampaita, juurihoidettu hammas ja viisaudenhammas.

Tuntematon vainaja voidaan tunnistaa luotettavasti vain sormenjäljistä, hampaista tai dna:sta. Kun henkilöllisyys pitää varmistaa hampaistosta, Lounais-Suomen poliisi pyytää avuksi muurlalaisen oikeushammaslääkäri Hanna-Maija Saarimaan.

– Se on viimeinen palvelus, jonka vainajalle voi tehdä, Saarimaa sanoo.

Saarimaa on kolmen viikon aikana käynyt Turussa tutkimassa neljän ruumiin hampaistoa. Vainajien henkilöllisyys on varmistunut röntgenkuvista ja hammaskartoista.

Poliisi on alkanut suhtautua uhrintunnistukseen aiempaa tarkemmin. Mätänemistilassa olevan ruumiin vertailu ajokortti- tai passikuvaan ja silmämääräiset havainnot vainajan koosta, pituudesta, hiuksista, koruista tai vaatteista eivät enää riitä.

Hanna-Maija Saarimaa on työskennellyt Salossa hammaslääkärinä yli kolmekymmentä vuotta. Kesäkuussa hän sai oikeushammaslääketieteen erityispätevyyden. Se vaati vuosien opiskelun työn ja yritystoiminnan ohessa.

– Olen aina ollut kiinnostunut kuolleista. Harrastan sukututkimusta ja arkeologiaa, Saarimaa naurahtaa.

Oikeushammaslääkäriksi valmistuminen ei tarkoita, etteikö Saarimaa edelleen ottaisi vastaan potilaita Oral Oyj:n hammaslääkäriasemalla Vilhonkadulla. Tuntemattomia vainajia hän lähtee tunnistamaan vain, kun poliisi pyytää.

– Ei näillä työllisty. Pyyntöjä tulee vain silloin tällöin.

Muurlalainen oikeushammaslääkäri Hanna-Maija Saarimaa sanoo, että tunnistaminen on viimeinen palvelus vainajalle.

Poliisin tutkittavaksi tulee Suomessa tuhansia kuolemantapauksia vuodessa. Lain mukaan poliisin on selvitettävä kuoleman syy, jos se on johtunut esimerkiksi rikoksesta tai tapaturmasta. Uhrin tunnistaminen on osa selvitystyötä.

Aina vainajan henkilöllisyydestä ei voida olla varmoja. Ruumis on voinut liota vedessä, palaa pahasti, murskautua tai olla muumioitunut. Ulkosalta kuolleena löydetystä ihmisestä ei välttämättä ole tehty edes katoamisilmoitusta. Yleisövihjeetkään eivät aina johdata poliisia eteenpäin.

Jos poliisilla on epäilys vainajan nimestä, tutkijat alkavat jäljittää tämän mahdollisia käyntejä hammashoidossa.

– Joskus tiedot löytyvät yhdellä yhteydenotolla, joskus niitä joudutaan metsästämään isostikin, rikosylikonstaapeli Jyri Juti sanoo.

Juti johtaa Lounais-Suomen poliisin rikostutkimuskeskuksen teknistä ryhmää Varsinais-Suomessa. Poliisi kutsuu tätä joukkoa usein vain lyhyesti Turun tekniikaksi.

Poliisin jäljitettäväksi voi tulla henkilö, joka on elämänsä aikana asunut ympäri Suomea ja käydä hoidattamassa hampaitaan milloin missäkin – myös yksityisillä hammaslääkäriasemilla. Hänen tietojaan on joskus etsittävä kunta kunnalta, jota viime vuosina tehdyt kuntaliitokset eivät suinkaan helpota.

Syrjäytynyt alkoholisti ei välttämättä ole käynyt hammaslääkärissä kolmeenkymmeneen vuoteen.

– Jos meillä on tuntematon vainaja, emme edes tiedä, kenen hampaisiin hänen hampaitaan pitäisi verrata. Joudumme lähtemään liikkeelle sokkona, Juti toteaa.

Sormenjäljistä ei välttämättä ole apua, sillä poliisin rekisterissä ovat vain rikoksista epäillyt. Kaikista vainajista ei edes pysty ottamaan näytettä. Passirekisteristä sormenjälkiä saa etsiä vain, jos poliisilla on antaa vainajan epäilty nimi.

Dna-näytteestäkään ei ole hyötyä, jos lähiomaista ei löydy vertailunäytteen antajaksi.

Oikeushammaslääkärin tehtävänä on verrata vainajan hampaita vanhoihin röntgenkuviin ja hammaskarttoihin, kun poliisi on saanut tiedot kerättyä.

– Palovainajat voivat olla vaikeita, Saarimaa tietää.

Hän oli jo koulutuksensa aikana mukana, kun tulipaloissa menehtyneitä on tunnistettu hampaista. Poliisi halusi tuolloin varmuuden siitä, kuka ajoi autoa, joka syttyi tuleen rajussa ulosajossa.

Ihmisen hampaisto on yksilöllinen. Paikat ja keinojuuret kertovat oikeushammaslääkärille paljon. Hampaattomallakin ihmisellä voi olla puhkeamaton viisaudenhammas, jonka muoto voi riittää tunnistukseen.

– Tiedot hammashoidosta voivat olla niin vanhoja, että hampaita on sen jälkeen poistettu tai niitä on lohkeillut. Sitten verrataan mahdollisia ristiriitaisuuksia, Saarimaa kertoo.

Hampaat antavat viitteitä myös etnisestä alkuperästä.

Lounais-Suomen poliisilla on vuosittain 10–15 vainajaa, joiden tunnistamiseksi he tarvitsevat oikeushammaslääkärin apua. Rikosylikonstaapeli Jyri Juti kiittelee yhteistyötä.

– Suomen systeemi uhrintunnistuksessa on hyvä ja toimiva. Sitä kadehditaan maailmalla.

Poliisi on alkanut terävöittää omia toimintatapojaan vasta viime vuosina. Aiemmin vainajan tunnistamiseksi saattoivat riittää vain konstaapelien silmämääräiset havainnot. Tuntomerkkien täsmätessä voitiin olettaa, että asunnosta löytynyt yksinäinen vainaja oli se, joka asunnossa oli kirjoilla.

– Poliisi käyttää nyt herkemmin muita menetelmiä. En usko, että aiemminkaan on tullut erheitä, ja vääriä henkilöitä olisi mennyt hautaan. Se riski tietysti on olemassa, Juti sanoo.

Suomessa on lähes mahdoton kuolla tuntemattomana, mutta niinkin voi joskus käydä. Raisiolaisesta metsiköstä löytyi seitsemän vuotta sitten vainaja. Poliisin mukaan noin 30–40-vuotias mies oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa.

Sormenjäljet ja dna-näyte eivät antaneet osumia muualtakaan Euroopasta. Oikeushammaslääkäri päätteli vainajan hampaista, että mies voisi todennäköisesti olla Virosta, Latviasta, Liettuasta tai mahdollisesti Venäjältä.

– Kukaan ei ole häntä kaivannut, Jyri Juti sanoo.

Vieläkään ei tiedetä, kenen elämä Kaharintiellä päättyi. Rikosta ei epäillä.

Parikymmentä koko maassa

Suomessa on tällä hetkellä parikymmentä oikeushammaslääkäriä, joista osa tekee uhrintunnistuksia vielä eläkkeelle jäätyäänkin. Muurlalaisen Hanna-Maija Saarimaan alueena on Varsinais-Suomi, Satakunta ja Ahvenanmaa.

Uhrintunnistuksen lisäksi Saarimaa tekee tarvittaessa iänmäärityksiä turvapaikanhakijoille. Se koskee lähinnä tapauksia, joissa hakija sanoo olevansa alaikäinen, mutta vaikuttaa vanhemmalta. Oikeushammaslääkäri pystyy varmentamaan iän viisaudenhampaasta 1,5–2 vuoden tarkkuudella.

Oikeushammaslääkärin koulutukseen liittyvää tutkielmaansa varten Saarimaa teki röntgenkuvista kehitysarvioita peräti 2 100 suomalaisen 2–23-vuotiaan hampaista.

Englanninkielinen tutkimus ”Suomalaislasten ja -nuorten hampaiston ikäarviointi yhdistämällä pysyvien hampaiden ja viisaudenhampaiden kehitys” on osa maailmanlaajuista oikeuslääketieteellistä iänarviointiprojektia. Saarimaa pääsi osaksi kansainvälisesti merkittävää tutkimusryhmää.