Kansantarinat kertovat, että vuosisatoja sitten keskellä Kuusjoen peltomaisemaa kohosi loistokas Kaupinlinna.

Linnan vaiheista ja käyttötarkoituksesta liikkuu monenlaisia kertomuksia. Erään tarinan mukaan siellä asui varakas Kaupin herra, kun taas toisessa kertomuksessa sitä asutti ylväs rouva Hornien suvusta.

Tarinasta riippumatta Kaupinlinnan kohtalo on kuitenkin samanlainen. Loppujen lopuksi Kaupin herran tai rouvan ylpeys koituu linnan tuhoksi.

Kuusjokiseuran Martti Tulonen kertoo, että Kaupinlinnaa koskevat kertomukset on kirjoitettu ylös jo 1800-luvun puolivälissä.

– Sitä ennen tarinat kulkivat eteenpäin lähinnä suullisena perimätietona.

Tulosen mukaan Kaupinlinnan legenda ei ole ainutlaatuinen. Vastaavia tarinoita ylpistyneistä linnanherroista on kerrottu Keski-Euroopassa asti.

Kaupinlinna mainitaan esimerkiksi Sakari Topeliuksen Finlands framstaldt i tecningar -teoksessa (1845–1852) sekä B. F. Godenhjelmin vuonna 1884 kirjoittamassa runossa.

Godenhjelmin runossa kerrotaan äveriäästä herra Kaupista, joka matkusti jouluaamuna pienen poikansa kanssa Perttelin kirkkoon.

Matkan varrella poika ihmetteli vaatimatonta hökkeliä ja kysyi isältään: ”Isä, voimmeko mekin joskus olla noin köyhiä?”. Silloin isä vastasi: ”Jaa, kyllä jumala saisi hiessäpäin tehdä töitä, ennen kuin meidät noin köyhäksi saisi.”

Kirkosta palatessaan herra Kauppi näki linnansa palaneen poroksi.

Topeliuksen versiossa Kauppilaa asuttaa kopea rouva Hornien suvusta. Kun rouva kirkonmenojen jälkeen ratsasti illalliselle Joensuun kartanoon, hän vakuutti seurueelleen, ettei hänestä koskaan tule köyhää.

Sanojensa vakuudeksi rouva heitti arvokkaan sinettisormuksensa Halikonjokeen. Samalla hän totesi: ”Silloin minäkin taidan köyhtyä, jos joku ihminen tuon sormuksen löytää.”

Tarinan mukaan illallispöydässä tarjoiltiin Halikonjoesta pyydettyä haukea. Rouvan leikatessa palaa kalasta hänen lautaselleen kilahti tuttu sormus.

Kun rouva ennätti illalliselta kotiinsa, oli hänen linnastaan jäljellä vain kasa tuhkaa.

Martti Tulonen esittelee aluetta, johon historiantutkija Aulis Oja aikoinaan sijoitti Kaupinlinnan. kuva: SSS/ Jukka Vaso

Näiden sukupolvelta toiselle siirtyneiden tarinoiden lisäksi Kaupinlinnan olemassaolosta on vain vähän todisteita.

Raatalan kylässä on tiettävästi ollut muinaisteiden risteyskohta, joka olisi oiva sijainti linnalle. Lisäksi monet paikannimet, kuten Kauppilan tila, Herranlato ja Kartanniittu, viittaavat linnan olemassaoloon.

Martti Tulosen mukaan linna-termin käyttäminen on harhaanjohtavaa, sillä todennäköisesti kyseessä on ollut suurehko puurakennus.

– Kivilinnoista on aina jäänyt jäljelle jonkinlaisia raunioita. Kaupinlinna on saattanut todellisuudessa olla vaakahirsistä rakennettu puutalo.

Tietoa Kaupinlinnan olemassaolosta on vuosien varrella etsitty niin Kuusjoen pelloilta kuin Ruotsin arkistoistakin. Tähän päivään mennessä etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta.

Vuonna 1961 historiantutkija Aulis Oja määritteli Kaupinlinnan sijainneen entisen Tuomarojan, nykyisen Viepjoen, länsitörmällä. Siellä pelto on hieman ympäröivää maastoa korkeammalla.

Oja kertoi löytäneensä paikalta tulisijan ja tiilenmuruja, mutta siellä ei koskaan suoritettu arkeologisia kaivauksia.

– Varmaksi ei pystytä sanomaan, että tällainen linna olisi todella ollut olemassa. Sen tarkasta sijainnista, käyttötarkoituksesta ja rakenteesta ei ole mitään tietoa, Tulonen toteaa.

Kaupinlinnan käyttötarkoituksesta on olemassa monia tulkintoja. Historiantutkija Aulis Oja uskoi sen toimineen rajalinnana kristillisen Suomen ja pakanallisen Hämeen välissä.

Tällöin Kaupinlinna ajoittuisi 1100–1200-luvulle, jolloin kristinusko saapui Suomeen.

Martti Tulonen kertoo, että Kaupinlinna on saattanut olla myös jonkinlainen pysähdyspaikka tai majatalo.

– Jos linna on sijainnut muinaistien varressa, se on saattanut hyvin hoitaa huoltoaseman virkaa.

Vaikka Kaupinlinnan olemassaolosta tai käyttötarkoituksesta ei ole varmuutta, sen historia kiehtoo paikallisia vielä tänäkin päivänä.

– Kyllä aihe kiinnostaa sekä kuusjokelaisia että ulkopaikkakuntalaisia. Tänä vuonnakin yksi muualta kotoisin oleva henkilö soitti minulle ja kyseli tietoa linnasta, Tulonen kertoo.

Kerran Tulonen sai yhteydenoton henkilöltä, joka epäili löytäneensä Kaupinlinnan jäännökset.

Vaikka tuhkakerrostuma lopulta osoittautui vanhaksi hiilimiiluksi, Tulonen kertoi olleensa innoissaan löydöksestä.

– On hauska huomata, että aihe jaksaa kiinnostaa nuoriakin. Tuntuu, että jokainen sukupolvi pohtii asiaa vuorollaan.

Kaupinlinnan muistomerkki sijaitsee Raatalantien varressa. Muistomerkin taulussa on alueen kartta sekä yksi versio Kaupinlinnan legendasta. kuva: SSS / Jukka Vaso

Vuonna 1997 Kuusjokiseura pystytti Kaupinlinnalle muistomerkin Raatalantien varteen.

Tulosen mukaan tienvarsi valikoitui muistomerkin paikaksi, sillä siihen autoilijoiden on helppo pysähtyä tutkailemaan taulua.

– Muistomerkin avulla haluttiin tuoda Kaupinlinnan legendaa suuremman yleisön tietoisuuteen ja pitää tarina hengissä.

Tulonen itse kertoo uskovansa vakaasti siihen, että Kaupinlinnan alueella on vuosisatoja sitten ollut jotain tavallisesta poikkeavaa toimintaa.

– Monet asiat viittaavat siihen suuntaan. Saattaa kuitenkin jäädä mysteeriksi, mitä siellä on aikoinaan tapahtunut.

Sdfghj

Tuosta tehdyn kirjan perusteella linna (tai ennemminkin jonkin sortin hirsivarusteinen kartano) ei olisi sijainnut peltoaukeilla vaan metsäseudulla, talviteiden risteyspaikan lähellä.