Lilli Haapalan tilataideteos sukeltaa pimeässä ihmisyyden olemukseen

0
Lilli Haapalan taideinstallaatio Blues on esillä Turussa, Aboa Vetus & Ars Novan takkahuoneessa 8. marraskuuta asti. Syksyllä Haapalan mediataidetta voi käydä katsomassa myös Helsingissä, Muu galleriassa. Kuvat: SSS/Aleksi Mäkelä.

Miten ihmiskulttuurin kauneutta ja tuhoutumista voi esittää yhdessä? Mistä primitiivisistä osista olemassaolomme koostuu?

Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelee salolaislähtöisen taiteilija Lilli Haapalan taideinstallaatio Blues, joka on esillä Turussa, historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Novassa.

Kahdesta videosta, vesielementistä ja ääniraidasta koostuvan tilataideteoksen työstäminen alkoi mielenkiinnosta vesipisaraan.

– Teos syntyi kokeilujen kautta. Ajattelin videon heijastamista veteen, jonka jälkeen vesipisara rikkoisi kuvan. Se kuvastaa vapautumista mielikuvien maailmasta. Tekniikan kanssa työskentely vei paljon aikaa alussa videoiden tekemiseltä, vaikka yleensä menee aivan toisin päin.

Kaikissa Bluesissa olevissa videokuvissa ja ääniraidan kohdissa on oma mietitty merkityksensä, mutta Haapalalle sopii, että 12 minuuttia kestävän teoksen katsojat kokevat sen jokainen omalla tavallaan.

Paljon saaristossa aikaa viettänyt Haapala sai merta ajatellessaan mieleensä nimen Blues.

”Teoksessa oli haasteena se, että ilmaisin itseäni videoiden, äänen, veden ja tilan kautta.”

Bluesmusiikki yhdistetään melankoliseen mielentilaan, joka Haapalan mielestä sopii myös kuvastamaan yleisesti nykyistä maailmantilaa.

– Aloin miettiä enemmän bluesmusiikin historiaa. Se on syntynyt pyrkimyksenä vapautua jostain. Sitten sain ajatuksen maailmankuvasta; tuho, jota teemme elinympäristöllemme vaikuttaa meihin ihmisiin suoraan.

Nimensä mukaisesti Bluesissa kuullaan myös bluesmusiikkia, joka on ”bluesin äiti” lempinimen saaneen Ma Raineyn tuotannosta.

– Teoksessa oli haasteena se, että ilmaisin itseäni videoiden, äänen, veden ja tilan kautta. Ennen olen työskennellyt suoraviivaisemmin, kuten pelkästään videon kanssa. Tässä oli sen sijaan monta osaa.

Pimeään huoneeseen tehty Blues herkistää katsojan aistit videoilla, joiden kuvakerronta perustuu tummiin sävyihin, tilaa hallitsevalla ääniraidalla ja seinälle heijastettavalla vesielementillä.

Haapala pitää Bluesia itselleen merkityksellisenä työnä. Teos kuvailee monitahoisesti tunnetta ilman sanoja, jokseenkin surrealistisin tyylikeinoin.

Valokuvaamisella uransa aloittanut Haapala on sittemmin liukunut ilmaisussaan moninaisemman tila- ja mediataiteen pariin, koska valokuvan kaksiulotteisuus alkoi tuntua hänestä liian rajoittavalta.

– Kuvan käsite on silti hyvin kiinnostava. Se on vain ihmisen näkemys; tuotettu toisinto todellisuudesta. Tilataide tuli vahvasti sitä kautta, kun aloin tehdä valokuvistani kolmiulotteisia. Nyt on vaikeaa viedä tilaan pelkkiä valokuvia tai videoita.

Uuden teoksen suunnittelemisen aloittamisessa tärkeä määrittävä tekijä on tila, johon se tulee. Haapala aloittaa työskentelyn pohtimalla vaadittavia muutoksia ja ominaisuuksia, joita tulevan teoksen tilassa on ja pitää tehdä.

Tieteelliset tutkimukset ovat Haapalalle taiteentekijänä merkittävä inspiraation lähde. Vahvemmin tieteeseen linkittyvästä taiteesta puuttuu kuitenkin usein elämyksellisyys, jota Haapala töissään tavoittelee.

– Tiede ei voi olla suoraan taidetta. Sellaiset teokset jäävät usein dokumenteiksi tai tieteen kuvitukseksi, joka ei ole pyrkimykseni. Tahdon tuoda esiin uusia näkökulmia ja ajatuksia.

Tällä hetkellä Haapalaa työllistää Searching for utopia -projekti. Taiteilija tarkentaa kuitenkin, että kyseessä on enemmän laaja teemallinen kattokäsite kuin tarkemmin määritelty työprojekti.

– Utopia on käsite, joka liittyy työskentelyyni koko ajan. Yritän purkaa käsitettä monin tavoin. Tajusin sen, että utopia on kuva ja kuvat ovat utopiaa. Kuitenkin utopia syntyy mielikuvituksessa ja aloin miettiä, että millainen oma utopiani on, Haapala kuvailee.

Vesi on Lilli Haapalalle läheinen elementti. Elokuussa hän kuvaa näkymiä uuteen työprojektiinsa veden alla.

12. syyskuuta ja 11. lokakuuta välisenä aikana helsinkiläisessä Muu galleriassa on nähtävillä Haapalan videoteos utopiasta, jonka tuotanto alkoi kaksi vuotta sitten Venäjän Kaukoidässä.

Haapalan kesä kuluu myös muiden töiden merkeissä. Elokuussa hän kuvaa vedenalaisia videoita Maaseudun sivistysliiton Itämeri-hankkeeseen.

Lilli Haapalan tilataideteos Blues 30.6.–8.11.2020 Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuoneessa.

Jätä kommentti