Masuunin kesänäyttelyssä paratiisimaisia maisemia

0
Teokset Putous, Salainen ja Vedet. Keskellä taiteilija Satu Laurel itse. Kaikki näyttelyn maalaukset ovat myytävänä. Kuva: Markus Laurel

Viime viikonloppuna Teijon Masuuniin saapui Satu Laurelin näyttely Salainen, kadotettu, kaukainen, jonka kahdeksan maalausta ovat esillä elokuun loppuun asti.

Näyttelyn teokset on maalattu mustalle pohjalle. Taiteilija uskoo mieltymyksen mustan päälle maalaamisesta juontavan siihen, että hän on pitänyt aina myös mustalle paperille piirtämisestä.

– Siinä piilee tietynlainen taika, kun alkaa lisäämään valoa pikkuhiljaa. Prosessi tuntuu kauhean hauskalta, Laurel kertoo.

Kahteen maalaukseen hän loi värikontrastit filminegatiivin värimaailman nurinniskoin kääntävää periaatetta hyödyntäen. Tausta ja taivas lehtien välistä ovat maalauksissa valkoista ja vihreää, mutta itse lehdet koostuvat enimmäkseen taustan mustasta sävystä.

– Loput maalaukset on tehty kahden tekniikan yhdistelmällä. Ensin mustan päälle vihreillä vedoilla lehtiä, jonka jälkeen tausta haetaan valkoisella. Taiteilijan näkökulmasta menetelmät ovat teknistä hauskanpitoa.

Vantaalaisen Laurelin teoksia ei ole ennen ollut esillä Salon seudulla. Lukuunottamatta yksittäistä teosta, joka oli osa Vantaan ja Salon taiteilijaseurojen yhteistyönäyttelyä pari vuotta sitten.

– Masuunissa on mukavat puitteet ja hieno ympäristö, jonka takia halusin sinne näyttelyn. Olemme matkailleet lasten kanssa Teijossa, joten paikka oli tuttu, Laurel mainitsee.

Kasvien moninainen muotokieli on Satu Laurelille tärkeä inspiraation lähde. Kuva: SSS/Jukka Vaso

Nimen antaminen näyttelylle aiheutti taiteilijalle aluksi vaikeuksia, joten Laurel haki innoitusta kirjallisuustaiteen puolelta.

Salainen puutarha on Frances Hodgson Burnettin lastenkirja, jota tyttäreni luki, kun tein näitä teoksia. Kadotettu paratiisi on John Miltonin keskiaikainen runokokoelma, joka on hyllyssäni. Katri Valan esikoisteos on Kaukainen puutarha, joka minulla myös on, Laurel luettelee.

”Siinä piilee tietynlainen taika, kun alkaa lisäämään valoa pikkuhiljaa.”

Luonnon elementit, kuten vesi ja kukkaset ovat Laurelin näyttelyä hallitsevia aihepiirejä. Maalausten luomista hän luonnehtiikin jopa hieman floristin työksi.
Täyteen realistisuuteen hän ei silti kasvien maalaamisessa ole pyrkinyt.

– Mukanani on aina kamera, joten otan referenssikuvia vähän joka paikasta. Ei maalaamisessa voi kuitenkaan sillä tavalla kasvitiedettä harrastaa. Taulussa, jossa on myös kaksi lintua, kasvin kukat ja lehdet on otettu kahdesta eri kasvista. Pidän kuitenkin siitä, että ainakin osa kasvin jäljestä olisi tarkan näköiseksi tehty.

Kasveissa Laurelia kiehtoo muotojen ja värien loppumaton kirjo, joista ammentaa taiteeseen.

Maalauksen aloittaminen ei Laurelilla käynnisty hahmottelulla värien kanssa, vaan taulun pohjustustyön tekemisestä, jossa kangas viedään liimapohjasta aloittaen kiilapuiden väliin. Valmiin pohjan valmistamiseen menee kokonainen työpäivä.

– Yhden taulun maalaamiseen menee viikko tai kaksi. Teoksen kuivuessa seuraavaa värikerrosta odottaen aloitan usein jo tekemään seuraavaa, Laurel lisää.

Masuunin näyttelyn taulut Laurel maalasi viime talven aikana.

Mystisen kauniit maisemat kirjavista paratiiseista toimivat näyttelyn visuaalisena teemana. Kuvassa maalaus nimeltä Kadotettu. Kuva: SSS/Jukka Vaso

Inspiraationsa kanssa tuskailevan kirjailijan sanotaan kärsivän ”tyhjän paperin kammosta”, mutta vastaavaa ilmiötä Laurel ei omalla kohdallaan tunnista.

– Päinvastoin ideoita on pikemminkin enemmän kuin ehtii toteuttamaan. Nukkumaan mennessä miettii yleensä jo sitä, että mitä tekisi seuraavana päivänä. Vaikka pää olisi tyhjä niin jotain syntyy aina, kun ottaa pensselin käteen.

Abstrakti leikittely väreillä on Laurelin mukaan hänelle yleinen tapa tuoda uusi maalaus luomisen alkuun.

Valmiina pidetty teos voi saada osakseen muutoksia, jos se ei miellytä täysin Laurelin silmää omalla seinällä. Muutoksia voidaan tehdä jopa silloinkin, jos näyttelyssä jo ollut taulu ei ole löytänyt vielä ostajaa.

Tällä hetkellä Laurel on virallisesti lomalla, mutta taiteilijan on vaikea pysyä poissa väripaletin vierestä.

– Olen antanut itselleni nyt luvan tehdä vain silloin, kun itseäni huvittaa. Kokeilen erilaisia tekniikoita ja katson, mitä tulee. Näyttelyiden saapuessa maalaan yleensä yhdeksästä neljään.

Salainen, kadotettu, kaukainen Teijon Masuunissa 5.7.- 30.8.