Metalli hehkuu ja taipuu Teijon pajalla

0
Seppä Jari Heino on alkujaan halikkolainen. Teijon pajan ahjo lämpenee taustalla.

”On taottava, kun rauta on kuumaa” ei ole Jari Heinolle vain kulahtanut klisee. Hän on nimittäin toiselta ammatiltaan seppä.

Heino on Teijon pajan isäntä. Pajan historia ulottuu vuosisatojen taakse, ja se on ollut aikojen saatossa monessa käytössä.

– Sen tiedän, että täällä valmistettiin puuhiiltä, kun kivihiiltä ei ollut vielä keksitty. Viereisessä masuunissa sen sijaan valmistettiin rautaa, Heino muistelee.

Paja siirtyi Teijon kartanon alaisuuteen 1900-luvun alussa. Silloin sen vieressä sijaitsi myös puusepän verstas.

– Yhteistyötä tehtiin varmasti paljon, Heino uumoilee.

Heino on ylläpitänyt pajaa vuodesta 2014 lähtien. Täysipäiväisesti hän ei kuitenkaan Teijolla päivystä, mutta hänen juurensa ovat Salon seudulla.

– Olen kotoisin Halikosta. Vuonna 1994 lähdin koulun perässä muualle, nykyisin Riihimäellä asuva Heino kertoo.

Jari Heino takoo kuumasta metallista naulaa. Lauantaina hän valmisti myös naulakkoja vanhoista hevosenkengistä.

Heino työskenteli pitkään puolustus- ja ilmailualaan erikoistuneen Patrian leivissä. Vuonna 2009 hän irtisanoutui työstään ja ryhtyi etsimään uusia haasteita.

– Pääsin matkustelemaan pitkin maailmaa, mutta kaipasin muutosta, Heino toteaa.

Hän oli hankkinut vuosituhannen alussa seppähitsarin pätevyyden. Kun Loviisasta löytyi sopiva työtila, Heino päätti perustaa sinne pajan.

– Neljä vuotta siellä viihdyin. Kun vierailin täällä eräillä messuilla, minulle vinkattiin että olisi paikallinen paja tyhjillään. Koska mikään ei pidätellyt minua Loviisassa, pakkasin kamppeeni ja palasin kotiopäin, Heino kertailee.

Heino pyöritti täysipäiväisesti Teijon pajatoimintaa vuoden verran. Sen jälkeen hän on tehnyt projektipäällikön hommia Riihimäellä.

– On minulla ollut alivuokralaisia, mutta nyt ei ole ollut tulijoita. Itse käyn täällä kesäisin muutamana viikonloppuna, ja syksyllä ehkä hiukan enemmän.

– Pelit ja vehkeet täällä ovat erittäin hyvässä kunnossa, Heino vakuuttaa.

Pajassa syntyy monenlaisia käyttötuotteita.

Sepän ammattiin liittyy tietynlaista mystiikkaa. Kalevalan seppä Ilmarinen takoi välineillään mitä tahansa sammosta aina kultaneitoon saakka.

Heinon mukaan sepältä vaaditaan käsinäppäryyttä, teknistä osaamista ja jonkinasteista hulluutta.

– Sukupuolesta tämä homma ei ole riippuvaista. Voimaa ei tarvita, mutta tekniikkaa senkin edestä.

Heino kertoo, että hänen tekemänsä työt ovat kaikkea naulan ja suurien porttien väliltä. Lauantaina hän työsti vanhoista hevosenkengistä naulakoita.

– Esimerkiksi kynttilänjalkoja, pullonkorkin avaajia, aidantolppia ja kukka-amppelitelineitä on tullut taottua, hän muistelee.

Sepän ammatti koki suuren mullistuksen teollistumisen myötä. Kun yhteiskunnat koneistuivat, sepille ei ollut enää juurikaan käyttöä.

– Suomesta sepät hävisivät pääosin 1960–70-luvuilla. Harva tätä enää leipätyökseen tekee, Heino toteaa.

Hän sanoo, että tyypilliset asiakkaat ovat mökkiläisiä tai muita turisteja.

– Aika paljon on tullut tilauksia myös ovenkahvoista ja saranoista. Materiaalit eivät ole kalliita, sen sijaan aika maksaa, Heino muistuttaa.

Vaikka halikkolaissyntyinen projektipäällikkö ei tee sepän töitä täysipäiväisesti, hän kertoo, että innostus käsitöitä kohtaan on säilynyt edelleen.

– Olin jo nuorena kiinnostunut käsillä näpräämisestä. Käsityöt ovat hyvää vastapainoa toimistotyölle.

Monenlaisia ihmiskuvauksia Teijon pop up -näyttelyssä

Vuoden vaihteessa Teijolle muuttanut taiteilijapariskunta ideoi kesän iloksi pop up -taidenäyttelysarjan.

Pihahdus 2020 -näyttelysarja koostuu vähintään kolmesta yksipäiväisestä näyttelystä, joista järjestyksessään toinen pidettiin eilen.

Helsingistä maaseutumaisemiin kotiutuneet Seppo Alanissi ja Mira Kankaanranta asuttavat Teijon vanhan meijerin yläkertaa. Saman rakennuksen alakerrassa on Teijon Kulttuurimeijerin tiloja.

Epävakaisen sään takia toinen Pihahdus siirrettiin sisätiloihin. Taiteilijakaksikon alkuperäisenä suunnitelmana oli järjestää näyttely meijerin pihalla, mutta lopulta he päätyivät pystyttämään Kulttuurimeijerin takkahuoneeseen.

– Pihahduksen alkuperäinen idea lähti liikkeelle kavereiden jälleennäkemisestä. Tuttavapiirissämme on paljon taiteilijoita, joten ajattelimme että he voisivat tulla katsastamaan uusia kotimaisemiamme. Samalla he voisivat tuoda näytille omia töitään, Alanissi kertoo.

Eilisen vierailevat taiteilijat Karkki Mäkelä ja Lauri Mäkimurto ovat hekin teijolaiskaksikon ystäviä.

– Kuvailen teoksissani ihmisen olotiloja. Ne ilmentyvät erilaisten asentojen ja eleiden kautta, Mäkelä valottaa.

Mäkimurronkin töissä esiintyy runsaasti ihmiskuvausta.

– Teokseni ovat omaelämäkerrallisia. Koska piirrän myös sarjakuvia, haluan välittää maalauksissani tiettyä tarinallisuutta. Saatan inspiroitua esimerkiksi tietystä kirjan luvusta, hän kertoo.

Tamperelaistaiteilija Lauri Mäkimurron teoksissa on vahvaa ihmiskuvausta.

Reilut puoli vuotta Teijolla asuneet Alanissi ja Kankaanranta ovat viihtyneet Salon seudulla hyvin.

– Miljöö on kaunis, ja se on ihmetyttänyt myös tuttaviamme. Vaikka olemme kertoneet, että asumme idyllisissä maisemissa, meidän on silti oletettu norkoilevan jossain kerrostalokämpässä, Alanissi nauraa.

Korona-aika ei ollut kaksikolle varsinainen inspiraation lähde, vaikka Alanissi laatikin keväällä korona-animaation.

– Olen aikaisemmin sanonut, etten inspiroidu maisemista, mutta täällä asuessamme olen tehnyt ympäristöön liittyviä luonnoksia. Olen käyttänyt esimerkiksi puiden kaarnaa motivaationani, hän paljastaa.

Seuraava Pihahdus-näyttely järjestetään Teijon Wanhanajan markkinoiden aikana, eli 8.–9. elokuuta. Taiteilijapariskunnalla on muitakin suunnitelmia tulevan varalle.

– Opetan syksyn tullen parilla Salon kansalaisopiston kurssilla täällä Teijolla. Sitten alkaa apurahojen haku, Alanissi toteaa.

Kankaanranta palaa syksyllä kotikonnuilleen Tornioon, kun hän osallistuu Lapin kullanmurut -yhteisnäyttelyyn.

– Työskentelen kuukauden Torniossa, ja yhteisnäyttely avautuu ensi vuonna, hän kertoo.