Muodon Illuusio muuttaa muotoaan – HC Bergin nykytaiteellinen veistos ihastuttaa Salon lukion edustalla

0
Muodon Illuusio sijaitsee Perniöntien ja Kiskontien risteyksessä. Kuva: SSS/Julian Rauhaniemi.

Monet ovat pysähtyneet ihastelemaan Salon lukion edustalla, Kiskontien ja Perniöntien risteyksessä sijaitsevaa teräshäkkyrää.

Mikä tuo muodoltaan pyöreä ja halkaisijaltaan kolmemetrinen taideteos sitten on?

Kyseessä on kuvanveistäjä-kuvataiteilija Hans Christian ”HC” Bergin Muodon Illuusio.

Muodon Illuusio talvisaikaan. Kuva: SSS-arkisto/Mikko Pääkkönen.

Muodon Illuusio paljastettiin lokakuussa 2006. Tarkalleen ottaen se sijaitsee vuotta aikaisemmin valmistuneen lukiorakennuksen pääovien tuntumassa.

HC Bergin nykytaiteellinen teos koostuu noin 3 000:sta yksittäisestä teräspalasesta, ja palasissa esiintyvät luvut 0 ja 1.

Muodon Illuusio on kuin pieni runoelma. Siinä kuvataan dualismin (filosofinen oppi todellisuuden kahtalaisuudesta toim. huom.) peruskiviä, jotka ilmentyvät ensimmäisten binäärilukujen kautta, taiteilija kertoo 15 vuotta teoksen työstämisvaiheen jälkeen.

– Kosmiset perusvoimat ovat aina kiehtoneet minua. Siksi Muodon Illuusioon valikoitui perinteinen planetaarinen muoto, hän lisää.

HC Berg on tunnettu innovatiivisista töistään, joissa käytetään hyödyksi optisia illuusioita ja erilaisia valoja. Muodon Illuusio ei tältä osin tee poikkeusta trendiin.

Muodon Illuusio muuttaa muotoaan valon mukaan. Se ikään kuin reagoi valon ja katsojan kanssa, HC Berg kartoittaa.

– Katsojan liikkeet ja vuorokausirytmin vaihtelut vaikuttavat yhtäältä teoksen luonteeseen, taiteilija kertoo.

Miksi Muodon Illuusio on sitten nimenomaan Salossa ja Salon lukion edustalla?

– Lukio otti teoksen hankkimisen heti sydänasiakseen. Siellä haluttiin satsata nykyhetkeen, tieteeseen ja teknologiaan. Varmasti asia on edelleen näin, vaikka ajat ovatkin muuttuneet, Berg sanoo ja viittaa Nokian alasajoon.

Muodon Illuusio hankittiin Salon lukion pihapiiriin niin sanotulla prosenttiperiaatteella. Se tarkoittaa sitä, että lukion rakennuskustannuksista noin yksi prosentti käytettiin taiteeseen.

Berg asuu perheineen Inkoossa, mutta hän tuntee jonkin verran myös Salon seutua.

– Salo on hyvin sijoittunut Turku–Helsinki-akselilla. Uskon, että Saloon halutaan muuttaa enenevissä määrin, kun Turku muuttuu entistä ahtaammaksi.

– Me itse asiassa muutimme aikoinaan Inkooseen Muodon Illuusion takia, Berg paljastaa.

HC Berg hyödyntää teoksissaan valoa ja optisia illuusioita. Kuva: SSS/Julian Rauhaniemi.

Niin, se Inkoo.

HC Bergin teokset ovat usein suuria, jopa 60 000 kiloisia. On siis selvää, ettei moisten rakennelmien kyhäämiseen riitä pelkkä 12-neliöinen yksiöluukku.

– Olen asunut Helsingissä, mutta siellä loppui tila kesken. Inkoosta löytyi vapaata hallitilaa, joten ajattelin, että miksei.

Hän asustelee perheineen entisessä kotitalouskoulussa, jonka tiloissa on sekä koti että ateljee. Siltikin tilukset saattavat käydä pieniksi, joten Berg tekee yhteistyötä esimerkiksi paikallisten teollisuusyritysten kanssa.

– Katselijat eivät aina ymmärrä taideteosten edellytyksiä. Vasta, kun istut nelimetrisen työn päällä ja tajuat pienuutesi, vaatimukset ja realiteetit selkeytyvät.

– Minä tarvitsen erilaisia nostolaitteita miltei töiden jokaisessa vaiheessa, Berg miettii.

Myös taloudelliset asiat vaikuttivat asuinpaikan valintaan. Suomalainen maaseututontti ei maksa maltaita.

– Taiteilijana minun on matkustettava paljon. Suomalainenhan haluaa aina asua ulkomailla, mutta onko järkeä muuttaa globaaliin metropoliin, jossa taiteen tekemisen kustannukset voivat nousta pilviin? Berg kysyy.

– Ja toisaalta sellaisissa olosuhteissa saattaa joutua vain kauemmaksi taiteen keskuksesta ja hengestä, hän lisää.

Staattiset valokuvat eivät tee kunniaa HC Bergin monisäikeisille teoksille. Kuva: SSS/Julian Rauhaniemi.

Berg ei vähättele, kun hän puhuu taiteilijan reissuelämästä.

Bergin yksityisnäyttelyitä on järjestetty muun muassa Lontoossa, Zürichissä ja Oslossa. Hän on kiertänyt Bolognat, Dubait ja Pariisit.

Japanin Kiotossa sijaitsevassa temppelissä on 300 000 imupillistä rakennettu seinä, jonka edessä paikalliset munkit meditoivat. Tuo imupilliseinä on Bergin rakennuttama.

Kun Berg pohtii taiteilijan roolia nykymaailmassa, hän nostaa esiin taiteen merkityksellisyyden ja uuden oppimisen jalon taidon.

– Taiteilija saa tai joutuu tutkimaan maailmaa. Taiteilijan rooli on abstrakti, hän on yhteiskunnallisesta näkökulmasta osittain tunteiden johdattelema hahmo, Berg aloittaa.

– Taide tutkii maapalloa tieteen kanssa. Pohdintojen välissä syntyy uusia näkökulmia ja uusia innovaatioita, hän syventää.

Kuten tiedekin, myös taide kehittyy.

– Taiteen pitää keksiä itse itseään. Taiteilijan on kehityttävä ja keksittävä uusia tapoja luoda taidetta.

Toisaalta Berg sälyttää osan vastuusta katsojalle.

– Katsoja näkee omilla silmillään ja omilla kokemustaustoillaan. Taiteilija voi viedä veden äärelle, mutta katsoja päättää, juoko hän lähteestä.

Berg toivoo, että taidetta tehtäessä uskallettaisiin mennä pintaa syvemmälle.

– Ei se muoto vaan se sisältö. Kun teos hengittää omilla keuhkoillaan, muoto on toissijaista.

HC Berg asuu perheineen Inkoossa. Hänellä on kotonaan myös ateljee. Kuva: SSS/Julian Rauhaniemi.

Taiteilijan elämä ei ole kuitenkaan pelkkää hurraan huutamista.

Bergin mukaan tilanne on päinvastoin, Suomessa ainakin.

– Taiteilija joutuu aina miettimään työn kustannuksia ja työstä saatavia palkintoja. Millainen on näistä kahdesta asiasta muodostuva hyötysuhde? hän kysyy retorisesti.

Suomalainen taidepolitiikka on inkoolaistaiteilijan näkemyksen mukaan rikki. Aikoinaan hyväksi koettu malli on murentunut, josta suomalainen taideyhteisö kärsii kovalla kädellä.

– Kotimaisilla museoilla ei ole enää käytännössä varaa tukea kotimaista taidetta, Berg kiteyttää.

Hänen mukaansa suomalaisilla museoilla ei ole rahaa kotimaisen taiteen kartuttamiseen ja kokoelmien ajankohtaisena pitämiseen.

– Suomalaisilta taiteilijoilta puuttuu tarvittava tuki, eikä edellytyksiä samanlaisiin projekteihin ole kuin ulkomaisilla taiteilijoilla. Leijonanosa rahoituksesta valuu nimenomaan ulkomaisille tekijöille, Berg sanoo.

– On ymmärrettävä, että taiteen kuljettaminen, vakuuttaminen ja tuotantoprosessi ei ole halpaa hommaa, hän jatkaa.

Miten asian voi sitten korjata? Berg ehdottaa korvamerkittyä rahaa suomalaisen taiteen esittämiseen ja kulttuuripolitiikan kokonaisvaltaista kehittämistä.

– Institutionaalisia rooleja on kyllä lisätty, mikä itsessään on hyvä asia. Samalla on kuitenkin karsittu jo hyväksi havaittuja toimintamalleja, mikä taas on pois itse taiteesta ja taiteentekijöiltä, Berg huomauttaa.

Hän muistuttaa, että freelance-taiteilijoiden on käytännössä mahdotonta laatia pitävää budjettia. On mentävä eteenpäin ”All in – All out” -ajattelutavalla.

– Projektit ja tuotannot maksavat maltaita, mutta varmaa tuottoa ei ole. Miten tehdä riskien hallintaa ja toimivaa budjettia nyky-Suomessa, kun taiteen aineellinen investointi on siirretty tekijän harteille? Berg kysyy.

 ”Taiteilija voi viedä veden äärelle, mutta katsoja päättää, juoko hän lähteestä.”

Näin ajatellen taiteilijan elämä kuulostaa aikamoiselta Via Dolorosalta. Berg kuitenkin uskoo, että ”Kova kärsimys edistää taidetta” -lauselma on vain kulahtanut klisee.

– Terapiataide on eri asia kuin taide, Berg sivaltaa.

Kulunut korona-aika oli raskasta taiteentekijöille. Kun Berg kommentoi asiaa, hän puhuu varmasti sekä itsensä että koko taideyhteisön puolesta.

– Vaikutukset olivat mittavat, vaikka Suomessa on muuten ollutkin rauhallista. Näyttelyitä on peruttu, ja tulevan suunnittelu on vaikeaa.

– Kulttuurialalla ei tiedetä mitään huomisesta, tai ainakin paljon vähemmän kuin ennen.

Vaikeiden aikojenkin iskiessä päälle elämä jaksaa silti inspiroida inkoolaista nykytaiteilijaa.

– Elämä inspiroi, ja ihmettelyn määrä on ja pysyy. Täytyy pysyä uteliaana, Berg sanoo.

– Päivä kerrallaan mennään, hän päättää.

 

HANS CHRISTIAN ”HC” BERG

Suomalainen kuvataiteilija ja kuvanveistäjä.
Syntynyt vuonna 1971 Espoossa.
Taiteiden maisteri sekä Kuvataideakatemiasta että Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto).
Mukana yhteisnäyttelyissä vuodesta 1998. Yksityisnäyttelyitä vuodesta 2004 eteenpäin.
Palkittu muun muassa Raimo Utriaisen taidesäätiön palkinnolla vuonna 2000 ja William Thuringin palkinnolla vuonna 2009.
Valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2007.
Teoksiaan on esillä muun muassa Salon lukion edustalla, Tampellassa Tampereella, Turun pääkirjastossa sekä Fennian talossa Helsingissä.
Näyttelyitä ja teoksia sekä kotimaassa että ulkomailla.
Asuu perheineen Inkoossa. Puoliso on tanssitaiteilija Satu Halttunen.

Jätä kommentti