Paimion Käsityömuseo Miilassa kurkistetaan teatteripukujen maailmaan

0
Teatteriharrastus kokoaa saman henkiset ihmiset yhteen. Usein mahdottomaltakin kuulostavat ideat vaativat vain kekseliäisyyttä, tietävät puvustajina toimivat Anu Lehtonen-Sonkki ja Päivi Väntsi. Kuvassa näkyvä seepra on hyvä esimerkki siitä, miten yksisarvinen muotoutui uuteen muottiin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Käsityömuseo Miila esittelee tämän kesän näyttelyssä keskeisen teatterin tekemisen osa-alueen; teatteripuvuston ja tarpeiston. Pään läpi lyötävä kermakakku, mustan kanin pää, Kaarle Herttuan juhla-asu ja monta muuta omituista ja omalaatuista esinettä ja vaatetta kertovat kaikki omaa tarinaansa.
– Kuumaliimaa ja Koristeompeleita – Selkun puvustusta vuosien varrelta –näyttely haluttiin nostaa esille, sillä usein teatteripuvusto ja tarpeisto jäävät näytelmissä vähemmälle huomiolle, kertoo tekstiiliartesaani, Sauvon Elävän Kulttuurin Seuran monitoimiosaaja ja Käsityömuseo Miilan ylläpitävän tahon, Lyyli Tuomolan säätiön, hallituksen jäsen Anu Lehtonen-Sonkki.

Selkun näkyvin toimintamuoto on tähän asti ollut Sauvon Kesäteatteri. Esityksille on aina ollut tyypillistä voimakas visuaalisuus. Lavastus, puvustus ja tarpeisto on tehty huolellisesti ja harkiten.
– Pyrimme käyttämään puvustuksissa mahdollisimman paljon kierrätysvaatteita ja ekologisesti tuotettuja materiaaleja. On tyypillistä, että materiaalit kiertävät näytelmästä toiseen. Niitä vain muokataan hieman matkan varrella, kertoo Lehtonen-Sonkki.
Näyttely toimii muistutuksena siitä, että hyvän esityksen syntymiseen tarvitaan paljon muutakin kuin näyttelijät.
– Koko työryhmän panos on tärkeää. Itse ajauduin mukaan toimintaan parikymmentä vuotta sitten, kertoo kesäteatterin puvustaja, vestonomi Päivi Väntsi.

Päivi Väntsi esittelee Pinoccio näytelmässä ollutta käärmenaisen asua. Toinen hiha toimii nuketettavana käärmeenä. Puku ja käärmekäsinukke ovat Teemu Loikaksen käsialaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Puvustus vaatii kekseliäisyyttä. Pienellä budjetilla mentäessä luovuuden rooli korostuu entisestään.
– Kaikki saa alkunsa ohjaajan näkemyksestä. Siitä jalostuu oma mielikuvituksen tuote. Jokaisella puvustajalla on myös oma käsialansa, toteaa Väntsi.

Selkussa puvustuksen taustajoukoissa pyörii kymmenisen henkeä. Jokainen näytelmä asettaa puvustukselle omat haasteensa.

– Suunnittelu- ja ompeluvaiheessa on tärkeää tietää, pitääkö puvussa olla salataskuja, miten sen kanssa liikutaan tai pitääkö sen olla muuntautumiskykyinen, tietää Väntsi.

Viime vuonna Sauvon Kesäteatterilla nähtiin Sven Tuuvasta kertova näytelmä. Näytelmässä esiintyi seitsemän näyttelijää, mutta rooleja oli 43. Vaihtoja oli peräti lähes 140.
– Olin itse mukana kyseisessä näytelmässä sekä puvustamassa että näyttelemässä. Puvustus hoidettiin niin, että kaikilla oli vaatetuksessa sama perusrunko, mitä väritettiin milloin epoleteilla, hatuilla tai peruukeilla. Pyssyt toimivat hyvin myös hevosina. Vaihdot olivat aikamoista juoksemista, naurahtaa Lehtonen-Sonkki.

Selkun näytelmissä on usein esitetty asioita myös nukketeatterin keinoin. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Vaatteiden vaihto tapahtuu toisinaan toisten näyttelijöiden avustamana. Ryhmähenki on tiivis, ja vaatteiden ja asusteiden on koko näytelmän ajan tärkeää olla oikeilla paikoillaan. Joissain näytelmissä pukuja pitää olla kaksi samanlaista.
– Sama pätee oikeastaan kaikissa näytelmissä, missä näyttelijan vaatteet kastuvat tai likaantuvat. Esimerkiksi Adalmiinan helmessä hameen vaalea helma kurastui helposti, tietävät puvustajat.

Anu Lehtonen-Sonkki on kätevä käsistään. Hän teki Sven Tuuvasta kertovaan näytelmään mitalit yhdessä tyttärensä Iiris Sonkin kanssa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Puvustuksessa tärkeässä roolissa on illuusion luominen. Sauvon Kesäteatterilla illuusiota on hyödynnetty myös lavastepuolella kun esimerkiksi näyttämölle kaivetusta lammikosta on yhtäkkiä noussut eteen ylellinen suihkulähde. Illuusio mahdollistaa monen mahdottomaltakin tuntuvan idean todeksi.
– Robin Hoodin esityksessä näyttelijä sai nuolesta osuman hattuunsa. Tai siltä se näytti, kun näyttelijä vaihtoi pikaisesti puskassa hatun samanlaiseen, nuolella varustettuna, muistelee Lehtonen-Sonkki.
Kyseiset hatut ovat näytillä nyt myös näyttelyssä, joka kokoaa yhteen käsityöosaamista teatterin monipuoliselta taipaleelta.

Robin Hoodista tuttu sheriffin päähine, nuolella ja ilman, on Päivi Väntsin käsialaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

– Meillä on olemassa jo yli kolmenkymmenenvuoden varasto. Näyttelyyn olemme halunneet luoda verstasmaisen työpajafiiliksen, missä esitellään nimen mukaisesti toimintaa aina kuumaliimasta koristeompeleihin, kiteyttää Lehtonen-Sonkki.

Jaakko ja pavunvarsi -näytelmään syntyi asu Sari Stenlundin käsissä. Sarvet ovat Anu Lehtonen-Sonkin käsialaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Näyttelyn yhteydessä on mahdollista tutustua myös kevään aikana valmistuneeseen uuteen perusnäyttelyyn, jossa ovat esillä näyttelyt Arkista aherrusta ja Käsityön juhlaa. Millaiset käsityöt ovat olleet osa suomalaista arkea ja elämää läpi 1900-luvun muutosten? Mihin harkkia tai vyyhdinpuuta käytettiin? Entä mitä käyttökelpoista vanhoista maitopusseista tai sukkahousuista on keksitty tehdä?

Käsityömuseo Miila, Kirjakuja 2, Paimio. Avoinna 3.6–9.8 ke-pe 11–17.30, la-su 12–16. 10.8–13.9. to-la 12–16.

Jätä kommentti