Ranskan kansallispäivä toi kaunottaret Lahnajärvelle

0
Antti Mikola, Kjell Lindroos ja Markku Klemola pysäköivät urheiluautonsa luonnollisesti Ranskan lipun värien mukaisessa järjestyksessä. (Kuvat: Kirsi-Maarit Venetpalo)

Ohikulkijat pysähtyvät katselemaan ja kamerakännykät alkavat räpsyä, kun Antti Mikola, Kjell Lindroos ja Markku Klemola pysäköivät autojaan Lahnajärven parkkipaikalla.

Ihmettelyyn on aihetta, sillä koolla on noin puolet Suomessa olevista Renault Alpine A110-urheiluautoista.

Kolmikko ei ole ensi kertaa pappia kyydissä: sininen, valkoinen ja punainen auto järjestyvät ripeästi riviin Ranskan lipun värien mukaisesti.

Järjestys on tärkeä. Onhan kokoontumisen syy Ranskan kansallispäivä!

Menevän näköisistä urheiluautoista vanhin, punainen vuoden 1969 Alpine kuuluu lahtelaiselle Markku Klemolalle. Hän löysi 260 kappaletta valmistetun 1 300-kuutioisen harvinaisuutensa 20 vuotta sitten Saksasta ja osti sen näkemättä autoa koskaan luonnossa.

– Auto oli jo kunnostajalla ja pitkälle entisöity. Kävin puoli vuotta kauppaa tästä. Minä yritin vakuuttua autosta ja he ostajasta. Lopulta annoin rahat kouraan kuskille ja käskin tuomaan ehjänä Suomeen. Sillä hetkellä oli rahaa, Klemola muistelee ”poikahaaveensa” toteutumista.

Helsinkiläisen Kjell Lindroosin vuoden 1977 Alpine, se valkoinen, tuli Suomeen mallina työskennelleen Anneli Erikssonin mukana Espanjasta. Lindroos on omistanut 1 400-kuutioisen yksilön 22 vuotta.

Turkulaisen Antti Mikolan sininen Alpine on niin ikään vuodelta 1977, mutta 1 600 SX-mallia. Mies osti auton Saksasta 20 vuotta sitten ja kunnosti sen talven aikana. Sen jälkeen auto ei ole vaatinut kuin pientä huoltoa.

– Alpine A110 on aika harvinainen. Sitä on valmistettu kaikkiaan alle 10 000 kappaletta, ja tässä alkaa olla jo puolet Suomen autoista, Mikola sanoo.

Komisario Columbon Auto? Peugeot 403 cabriolet vuodelta 1958.

Mikola on ajellut vaimonsa kanssa Alpinellaan Euroopassa ja Pohjoismaissa. Lindroos ajaa autollaan 300–400 kilometriä kesässä, koska purjevene ja kolme museomoottoripyörääkin kaipaavat ulkoilutusta. Klemolan ajomäärät jäävät 500–1 000 kilometriin kesässä.

– Vaatii aika erikoisen tilaisuuden, että lähden tällä liikkeelle. Mitään asiointiajoa kaupungille ei voi ajatellakaan. Kone on kierrosherkkä ja tehty kilpakoneeksi. Kaupungissa pitää lisäksi koko ajan varoa, koska auto on niin matala, etteivät nykyautojen kuljettajat näe sitä, Klemola kertoo.

Automuotoilua vuodelta 1962: Citroen AM1- 6.

Lahnajärven kentältä löytyy tunnustusta saaneita kaunottaria. Hollolalaisen Tauno Ala-Marttilan Renault 4CV eli ”ryppypeppu” vuodelta 1951 valittiin viime kesänä Renault-kerhon kesäpäivillä kesän kauneimmaksi autoksi.

Ryppypeppu-kutsumanimen auto sai takaluukun tuuletusritilöistä. Ala-Marttila sai puolestaan auton yllätyslahjana 60-vuotispäivänään vaimoltaan ja pojaltaan.

– Pikkupoikana jo ihailin, että hitto kun on nätti auto. Olin joskus sanonut kotona, että sellaisen auton voisin entisöidä. Vaimo ja poika löysivät auton netistä, jossa perikunta myi isältä jäänyttä kesämökkiä. Tämä oli vajassa, Ala-Marttila kertoo.

Autovanhus oli pehmennyt huonoon kuntoon. Ala-Marttila korjasi autoa viisi talvea, ennen kuin se oli näyttelykunnossa. Kokemusta autohommista mies on saanut kunnostamalla itselleen ja perheelleen parikymmentä kolariautoa.

– Valtavasti peltitöitä, kaikki verhoilut pilalla, moottori rikki… Joka mutteri on käyty läpi viidessä vuodessa, mies luettelee.

Auto on kaunis kuin karkki, mutta ei mikään unelma ajaa.

– 18 hevosvoimaa, kolme vaihdetta ja lämmitystä ei käytännössä ollenkaan.

Voiko auto olla enää sympaattisempi? Tauno Ala-Marttilan Renault 4CV sai Suomessa lempinimen ryppypeppu. Ranskassa sitä nimitettiin myös voikokkareeksi.

Parin auton päässä sen sijaan seisoo mies, joka kehuu omaa autoaan pirun hyväksi ajettavaksi 2000-luvullakin.

Loimaalainen Kimmo Salonen on tuonut Lahnajärvelle näytille Antti -poikansa Citroen 15 Six -vaunun vuodelta 1952. Tohtori Platanin uutena Lappeenrantaan ostamaa autoa käytettiin aikanaan Ranskan valtion edustusautona. Salosen perheeseen auto päätyi kuusi vuotta sitten.

– Autolla on ajettu vain kesäisin ja yhteensä vain 107 000 kilometriä. Sitä ei ole entisöity. Haistapa sisältä; siellä on aito tuoksu, jollaista ei ole entisöidyissä autoissa, Salonen kehuu.

Miehen pihasta löytyy kuusi museokilpistä autoa, kaikki sitikoita. Ainoa vierasmerkkinen auto joukossa on rouvan avo-Pösö.

– Citroen on aina ollut aikaansa edellä noin 20 vuotta verrattuna muihin autoihin. Lisäksi tämä sopii jotenkin silmään, Salonen perustelee harrastustaan.

Kimmo Salosen perheestä löytyy kuusi museokilvissä olevaa sitikkaa. Vuoden 1952 edustusvaunu antaa hänen mukaansa pirun hyvää kyytiä 2000-luvullakin.

Ranskan kansallispäivän kokoontumisajo veti Lahnajärvelle useita kymmeniä harrasteajoneuvoja omistajineen. Autojen määrä saattoi nousta jopa sataan.

Renault-kerhon Suomen osaston puheenjohtaja Jarmo Kankare oli menestyksestä syystäkin innoissaan.

– Aurinkoinen ilma vaikuttaa, ja korona varmasti osaltaan. On jouduttu olemaan neljän seinän sisällä pitkään, ja nyt on kesän ensimmäisiä tapaamisia. Ihmiset ovat lähteneet innolla mukaan, Kankare myhäili.

Kansallispäivät ajo veti Lahnajärvelle kymmeniä ranskalaisautoja.

Jätä kommentti