Tosisuomalaisuutta

0

ANTERO LEPPÄNEN. Monet ikätoverini ja vieläkin vanhemmat muistavat SMP:n legendaarisen puheenjohtajan Veikko Vennamon sekä hänen värikkään ja jopa aggressiivisen kielenkäyttönsä. Vuonna 1974 vahtimestarit kantoivat Vennamon ulos istuntosalista. Hän oli saanut käyttäytymisensä vuoksi kahden viikon työskentelykiellon eduskunnassa. Kurinpitomenettelyä uhmaten hän kuitenkin saapui täysistuntoon eikä lähtenyt pois kuin vahtimestareiden kantamana lehtiväen kameroiden tietenkin räiskyessä.

Vennamon ulosheitto tapahtui V. J. Sukselaisen (kesk.) toimiessa eduskunnan puhemiehenä. Kun Juha Mäenpää (ps.) puhui eduskunnassa vieraslajeista viitaten – sitä suoraan sanomatta – maahanmuuttajiin, puhetta johti hänen puoluetoverinsa. Juho Eerola kuitenkin nukkui silmät auki ja korvat lukossa eikä havainnut tapahtunutta, vaikka hänen olisi tullut huomauttaa puhujaa.
Wikipedian mukaan Mäenpää on kuvannut itseään ”isänmaalliseksi, kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi oikeistokonservatiiviksi”. Timo Soini taas on arvioinut hänet ”poliittiseksi pökkelöksi”. Noiden kahden ääripään väliin mahtuu varmaan monta eriasteista luonnehdintaa.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen haki eduskunnalta lupaa saada syyttää Mäenpäätä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Luvan antamisen sijaan eduskunnan vähemmistö siunasi Mäenpään avoimen piilorasismin enemmistön tahdon vastaisesti.
Vallan kolmijako-opin mukaan eduskunnalle kuuluu lainsäädäntövalta, mutta valtiosääntö mahdollistaa sille myös tällaista ennakoivaa tuomiovaltaa. Päätöstä edelsi perustuslakivaliokunnan lupaa puoltava kannanotto, joka syntyi äänestyspäätöksellä. Montakohan kertaa valiokunta on äänestänyt tällä vuosituhannella?

Nyt meillä on ennakkotapaus siitä, että kansanedustajat ovat säätämiensä lakien yläpuolella ja sananvapaudessa aivan eri asemassa kuin tavalliset kansalaiset. Oikeustajuni mukaan rajoittamatonta sananvapautta ei voi olla ilman vastuuta. Se ei tietenkään tarkoita ennakkosensuuria vaan sitä, että kansanedustajan on esiinnyttävä arvokkaasti muita loukkaamatta.
Rajoittamaton sananvapaus ilman vastuuta on yhtä käsittämätön kuin ajatus, että meidän tulisi aina kunnioittaa toisen mielipidettä. Koska tuota hoetaan mantrana, sen sisältämää absurdiutta ei ehkä jostain syystä tiedosteta.

Juha Mäenpään sanontaa lainaten vennamolaiset olivat suomalaisen politiikan vieraslaji 1970-luvulla. Ja perussuomalaiset ovat osoittaneet olevansa samaa lajia alenevassa polvessa. Kuitenkin ne eroavat toisistaan ainakin siinä suhteessa, että Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) nimi kertoi suoraan, keiden asialla se oli.
Sekä nimelle että puolueelle oli tilausta, kun maalaisliito oli muuttanut nimensä keskustapuolueeksi. Puolueensa lyhenteestä Veikko Vennamon kerrotaan sanoneen, että siinä olivat Sirkka, minä ja Pekka.
Timo Soinin mielestä SMP tulee vielä takaisin muodossa tai toisessa. Politiikka ei ole lähtenyt Soinista vaikka hän lähti politiikasta.
Soinin paluu olisi myrkkyä perussuomalaisille, joiden virallinen ruotsinkielinen nimi on sannfinländarna (tosisuomalaiset). Suomenkielisen nimen alku – perus – on ruotsinnoksessa muuttunut todeksi.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Jätä kommentti