Valkokankaalle valmis – Thomas Harrisin uusin on hyvällä tavalla vanhanaikainen aarteenmetsästystarina

0
Thomas Harris jatkaa jännityskirjallisuuden parissa.

Thomas Harris: Cari Mora. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY. 203 sivua.

Uhrilampailla ja varsinkin sen elokuvasovituksella kovan maineensa luonut jännityskirjailija Thomas Harris julkaisee harvoin, mutta hänen romaaninsa tapaavatkin sitten olla järeitä tiiliskiviä.

Cari Morassa vakiintunut metodi vaihtuu uuteen, joka lajityypin historiallisessa kontekstissa onkin ikivanha.

Romaanin volyymi on niukka ja Harrisin ilmaisu ekonomista. Aihemaailma sekä kerrontaa rytmittävät shokkikohtaukset edustavat tunnistettavaa Harrisia. Cari Moran sadistisin henkilöhahmo on kirjoittajalleen jopa stereotyyppinen luomus, mutta tapa jolla tarina kerrotaan poikkeaa merkittävästi hänen aiemmista töistään.

Tiiviillä muodollaan ja lakonisella kerronnallaan Cari Mora tuokin mieleen menneiden vuosikymmenten kioskijännärit, eritoten Jim Thompsonin. Yksittäisen lauseen tasolla se muistuttaa jopa James Ellroyn tapaa sekoittaa perinteiseen proosailmaisuun iskevää sähkesanomatyyliä.

Itse juoniviritys on hyvällä tavalla vanhanaikainen aarteenmetsästystarina, jossa kilpailevat tahot pyrkivät saamaan käsiinsä huumekuningas Pablo Escobarin jälkeensä jättämän kultakätkön. Liikutaan Floridan auringossa ja sen lämpimissä vesissä, ja osaa sivuhahmoista krokotiilit mutiloivat kuin Carl Hiaasenin dekkareiden pahaonnisimpia nilkkejä.

Keskeinen jännite rakentuu nimihenkilö Caridad Moran sekä tähän pakkomielteisesti suhtautuvan intohimomurhaaja-monitoimirikollinen Hans-Peter Schneiderin välille. Mora on entinen lapsisotilas ja toimelias nuori nainen, Schneider eriskummallinen albiino ja pervertikko, joka on generoinut sairaista mielihaluistaan kukoistavaa liiketoimintaa.

Thomas Harris saattaa hetkittäin olla tarpeettoman pikkutarkka kuvaillessaan Schneiderin sadistisia toimia, mutta jollain selittämättömällä tavalla lukija yllättää itsensä viihtymästä tämänkin luonnottoman luomuksen äärellä – aivan kuten Harrisin aikaisempien kaunokirjallisten hirviöiden Hannibal Lecterin, Buffalo Billin ja Francis Dolarhyden parissa.

Cari Moran vastaanotto on ollut ristiriitainen eikä kaikilta osin Harrisia mairitteleva. Sisällöllisesti se on johdonmukaista jatkoa hänen aikaisemmalle tuotannolleen, ilmaisullisesti vähintäänkin kiinnostava kokeilu tai uuden alku.

Romaanin elokuvallinen potentiaali on siinä määrin ilmeinen, että Cari Mora on melkeinpä sellaisenaan valmis valkokankaalle.

Teksti: Tommi Aitio

Jätä kommentti