Värikäs ja hengellinen Kaukoitä valtasi Kiskon Kivimakasiinin

0
J.O. Mallanderin edessä on kiinalainen runotaulu. Vanha kiinalainen runous mielletään usein eläköityneiden ja viinintäyteistä erakkoelämää luontoon viettämään siirtyneiden sotaherrojen ja muiden korkea-arvoisten kansalaisten tekemäksi taiteeksi. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Taidekriitikkona, muusikkona, kuvataiteilijana ja taiteenkerääjänä tunnettavan Jan-Olof (J. O.) Mallanderin kuukauden avoinna oleva itämaisen taiteen näyttely avasi ovensa Kiskon Kivimakasiinissa viime torstaina.

Näyttelyn teokset ovat peräisin vuonna 1981 Kiskon Aijalaan muuttaneen Mallanderin henkilökohtaisesta kokoelmasta. Ne eivät ole olleet aiemmin näin laajasti esillä.

Kivimakasiinin kaikki kolme kerrosta käsittävä näyttely on jaettu neljään osaan; intialaiseen, buddhalaiseen, kiinalaiseen ja japanilaiseen taiteeseen.

Mallanderin mielenkiinnon itämaisen taiteen keräämiseen sytytti tanskalaisen joogaryhmän kanssa tehty matka Intiaan vuonna 1972.

– Kiersimme Intiaa ja kävimme myös Nepalissa. Olin tutkinut buddhalaisuutta ennen matkaakin, mutta siihen aikaan oli hyvin vähän kirjallisuutta aiheesta. Helsingin Sanomissa oli silloin sunnuntaisin pieni mainos; ”buddhalaiset ystävät kokoontuvat tänään kello 14 teosofisessa seurassa”.

Perimmäistä totuutta etsinyt nuori Mallander löysi kokoontumisista itsensä lisäksi vain muutaman muun henkilön. Nykyään Suomessa on jo noin 30 buddhalaisuutta harjoittavaa ryhmittymää.

Matkat Kaukoitään kuuluivat tuolloin 1940-50-luvuilla syntyneen sukupolven tiedostavien ihmisten trendi-ilmiöihin. Maailmanlaajuisesta Krishna-liikkeestä olivat kiinnostuneita muun muassa Applen toimitusjohtaja Steve Jobs ja The Beatlesin jäsenet.

– Intia on kuin monta maailmaa yhdessä maassa; siellä on paljon fantastista ja asioita, jotka eivät toimi. Ostin vuonna 1972 vain muutaman taideteoksen matkamuistoksi, mutta niiden hankkiminen alkoi kasvamaan siitä. 1990-luvulla päätin kerätä itselleni kokoelman, Mallander muistelee.

Veistokset hindulaisuuden jumalista; Shivasta ja Vishnusta, joista jälkimmäistä hindut pitävät maailmaa ylläpitävänä voimana. Tuliympyrä symboloi maailmaa, joka luo ja tuhoaa itseään koko ajan uudestaan ja uudestaan.

Hänen sukunimensä pääte -nder on kreikkalaista perimää, joka kertoo mistä nimen kantaja on kotoisin (kuten suomalaisten sukunimien -nen -päätteet). Vuosina 700–300 eaa. Intiassa oli Malla-dynastia, joten Mallander tykkää leikitellä ajatuksesta siitä, että hänellä olisi lukuisten vuosisatojen takaisia perimäyhteyksiä Intiaan.

Noin 40 vuotta sitten tapahtui Mallanderin mukaan lopullinen läpimurto henkisessä etäisyydessä, joka Suomen ja Kaukoidän välillä oli aiemmin vallinnut.

– Intialaiset joogit, tiibetiläiset korkea-arvoiset lamat ja japanilaiset zen-mestarit sekä judokat alkoivat tulla silloin Suomeen. Aiemmin suomalaiset taiteenkeräilijät olivat menneet Kaukoitään, tuoden mukanaan teoksia sekä reliikkejä, joista muodostui Kansallismuseon iso itämainen kokoelma.

Vuonna 1988 14. Dalai Lama saapui ensivierailulleen Suomeen. Tiibetiläistä kulttuuriyhdistystä mukana perustamassa ollut Mallander oli myös järjestämässä ja isännöimässä vierailua.

Lisääntynyt näkyvyys Euroopassa osoittautui hedelmälliseksi kulttuurien kohtaamiseksi, sillä vuotta myöhemmin vierailusta, vuonna 1989 Dalai Lama palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla.

Mallanderin kokoelman tiibetiläiset hengelliset maalaukset ovat hyvin värikkäitä, yksityiskohtaisia ja täynnä mielikuvituksekasta symboliikkaa. Ei olekaan ihme, että tiibetiläinen buddhalaisuus on saanut liikanimen ”uskontojen Disneyland”.

Villin elefantin kesyttämistä kuvaava teos symboloi tapaa, jolla buddhalaismunkkien mietiskely edistyy. Lopulta voi vaikka lentää, kun on saanut isot voimat hallintaan.

Mallander ystävystyi monien kaukaa saapuneiden vieraiden kanssa, joka avasi Kaukoidän matkoilla ovia normaalisti suljettuihin paikkoihin.

– Esimerkiksi Shivapurin kansallispuisto Kathmandun liepeillä on militaarinen ja suljettu vyöhyke, mutta me pääsimme sinne ja näimme sen pyhät paikat.

1990-luvulla Mallanderin kotimaisen taiteen kokoelma myytiin Helsingin kaupungin taidemuseoon, jolloin hän sai ensimmäistä kertaa rahasumman, joka mahdollisti itämaisen taiteen hankkimisen tiiviillä tahdilla.

Mallander painottaa, että hän tekee valintansa ostettavan taiteen osalta koko suomalaisten hallussa olevan taidekirjon näkökulmasta.

– Eniten Suomessa on harrastettu kulttuurivaihdantaa Kaukoidästä Japanin kanssa, joten sitä osastoa minun ei tarvitse keräillä niin paljon.

Etualalla puupiirros, joka on itse keräilijän mielestä yksi näyttelyn Japanin osuuden ehdottomista helmistä. J.O. Mallander hämmästyi löytäessään mielestään ensiluokkaisen teoksen tukholmalaisesta antikvariaatista 125 kruunun (12 euroa) hinnalla.

Myös itse taiteentekijänä kunnostautunut Mallander toteaa, että keskittyy nykyään vain keräämisen toteuttamiseen.

– Olen sitä mieltä, että olen suorittanut vaiheet, joissa taiteeni dynamiikkani tulee esiin ja huipentuu. Helsinkiläisessä kaupallisessa galleriassa viisi vuotta sitten pitämäni näyttely omasta taiteestani oli menestys. Päätin, että otan nyt esiin keräilijäpuoleni ja vien sen omaan suhteelliseen täydellisyyteensä.

Mallander lausuu ääneen ylpeytensä siitä, että hän toteuttaa taidekokoelmansa näyttelyt täysin itse rahoitetusti.

Päämääriä 75-vuotiaalla Mallanderilla on vielä kokoelmanäyttelyiden jälkeisellekin ajalle.

– Tavoitteeni on, että 80-vuotiaana minulla olisi valmiina pari–kolme kirjaa. Kirjoitin taiteesta paljon kriitikkona 1960-70-luvuilla. Kuvataiteen keskusarkisto haluaa koko elämäni arkistot heille, joka on kiva juttu.

Yksi Mallanderin kirjaprojekteista liittyy henkilökohtaisten muistojen kirjoittamiseen viime vuoden toukokuussa edesmenneen Pekka Airaksisen elämäkertaan.

Elektronisen musiikin pioneerina ja taidemaalarina muistettava Airaksinen harjoitti intensiivisesti buddhalaisia oppeja, joita hän myös opetti niistä kiinnostuneille. Oppilaisiin kuuluivat muun muassa Jumalan teatteri -skandaalissa mukana ollut Esa Kirkkopelto ja Airaksisen tavoin jo ajasta iäisyyteen siirtynyt toimittaja Perttu Häkkinen.

Airaksinen oli ensimmäinen suomalainen lama, eli buddhalainen opettaja. Lisäksi hän perusti Alastaroon Tiibetiläisen taiteen museon, joka oli myös ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Katse Kaukoitään -näyttely Kiskon Kivimakasiinissa 16.8. asti.

Jätä kommentti