Pitkien purjehdusten aikana merimiehet pitivät yhteyttä kotikyläänsä kirjeitse. Kun he vuosien työrupeaman jälkeen rantautuivat takaisin asuinsijoilleen, eivät he enää tunnistaneet kaikkia tuttaviaan. Kylällä kulkiessaan merimiehet tervehtivät varmuuden vuoksi kaikkia vastaantulijoita.

Tämä vuosisatoja vanha tapa elää Västanfjärdissä vielä tänäkin päivänä. Vastaantulijoita tervehditään reippaasti riippumatta siitä, ovatko he vanhoja tuttuja vai täysin tuntemattomia.

– Kylälehtemme tilastoi, moniko vastaantuleva autoilija vastaa tervehdykseen, kertoo Västanfjärdin kylätoimikunnan Marjatta Karikoski.

Tammikuussa kättään vastaukseksi heilautti lähes 84 prosenttia autoilijoista. Kesäaikaan tervehdykseen vastattiin harvemmin, sillä silloin Västanfjärdissä on paljon ulkopaikkakuntalaisia mökkeilijöitä.

Tuntemattomien tervehtiminen ei suinkaan ole ainut perinne, joka on säilynyt Västanfjärdissä sukupolvelta toiselle. Reilun 700 asukkaan kylässä asiat on totuttu tekemään yhdessä tuumin.

– Täällä kaikki tuntevat toisensa, joten talkooporukka on helppo saada kasaan. Jossain suuremmassa paikassa ihmiset eivät välttämättä tunne edes omia naapureitaan, toteaa kylätoimikunnan puheenjohtaja Max Andersson.

Marjatta Karikoski (vas.) ja Max Andersson Kalkholmenin matonpesupaikalla. Taustalla mattomankeli, jonka Kemiönsaaren kunta lahjoitti Västanfjärdille Vuoden kylä -palkinnon kunniaksi. kuva: SSS/Jan Sundman

Kolmisen vuotta sitten kyläläiset rakensivat talkoovoimin Västanfjärdin Kalkholmeniin esiintymislavan, josta on nopeasti tullut alueen kulttuurielämän keskus.

– Västanfjärdissä on oma teatteriryhmä, joka esitti viime vuonna William Shakespearen Kesäyön unelman. Näytökset olivat todella suosittuja! Tänä vuonna teatteriesitykset on koronan vuoksi peruttu, Marjatta Karikoski harmittelee.

Teatteriesitysten lisäksi vanhan kalkkivaraston raunioihin rakennettua esiintymislavaa hyödynnetään monissa kylätoimikunnan tapahtumissa.

– Järjestimme juuri Villiruusujen yön konsertin. Olemme brändänneet villiruusun Västanfjärdin tunnuskukaksi. Ensi viikonloppuna täällä järjestetään musiikki- ja meditaatiotapahtuma, Karikoski selostaa.

Västanfjärdin kylätoimikunnan tapahtumakalenteri pursuilee ohjelmaa. Kylässä järjestetään vuosittain niin muinaistulien yö, joulumarkkinat kuin kirpputorikierroskin.

Tänä kesänä kyläläiset ovat pitäneet talkoovoimin Västanfjärdin kirjastoa auki kahtena päivänä viikossa.

– Olemme aktiivisia, sillä meidän on taisteltava pitääksemme kylämme hengissä ja palvelut täällä, Max Andersson toteaa.

Västanfjärd oli aiemmin itsenäinen kunta, mutta vuoden 2009 alussa se liitettiin osaksi Kemiönsaaren kuntaa yhdessä Kemiön ja Dragsfjärdin kanssa.

K-kauppa Knalliksen yläkerrasta löytyy kauppamuseo, johon on vapaa pääsy. kuva: SSS / Jan Sundman

Kemiönsaaren lounaisosassa sijaitseva Västanfjärd valittiin viime vuonna Varsinais-Suomen vuoden kyläksi. Valintaa puolsivat kyläyhteisön aktiivisuus ja alueen yritysten elinvoimaisuus.

Åsa Storbergin suku on pyörittänyt maalaiskauppa Knallista yli 120 vuoden ajan. Västanfjärdissä sijaitseva Knallis on Suomen vanhin K-kauppa.

– Olen sukumme neljäs kauppias. Minulle oli jo nuorena selvää, että haluan seurata vanhempieni jalanjälkiä. Olen ollut täällä töissä koko elämäni, Storberg kertoo.

Knalliksessa ei myydä vain ruokaa, vaan kaupasta löytyy myös apteekin palvelupiste, posti, rautatavarapuoli, käyttötavaraosasto sekä liha- ja kalatiski.

– Joskus täältä on voinut ostaa eläviä kanoja ja ruumisarkkuja, muttei niitä enää löydy valikoimasta, Storberg naurahtaa.

Storbergin mukaan mökkiläiset pitävät Knalliksen hengissä. Vaikka vakituiset asiakkaat luovat pohjan kaupan toiminnalle, talvisaikaan Knalliksessa on melko hiljaista.

Västanfjärdiläiselle Storbergille on tärkeää, että hän pystyy työllistämään paikallisia.

– Meillä on kesätöissä kolme paikallista poikaa. He ovat todella taitavia, Storberg kehuu.

Knalliksen yläkerrasta löytyy kauppamuseo, johon Åsa Storbergin vanhemmat ovat keränneet muistoja vuosien varrelta. Osa museon tavaroista on peräisin Knalliksesta, ja osa on hankittu muualta.

Storberg esitteli museosta löytyvää sikarilaatikkoa, jonka sisälle on kätketty satoja värikkäitä karamellipapereita.

– Eräs naisihminen lahjoitti tämän laatikon isälleni vuosikymmeniä sitten. Hän oli lapsuudessaan kerännyt karkkipapereita osallistuakseen kilpailuun, josta saattoi voittaa polkupyörän. Vaikka laatikosta löytyy yli 600 karkkipaperia, pyörä oli jäänyt voittamatta, Storberg harmittelee.

Åsa Storberg pyörittää yli 120 vuotta Västanfjärdissä toiminutta K-kauppa Knallista. kuva: SSS/Jan Sundman

Västanfjärdillä on pitkä historia sekä merenkulun että kalkkikaivostoiminnan saralla.

Marjatta Karikosken mukaan Västanfjärdissä rakennettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suuria purjelaivoja.

Myös parikymmentä vuotta sitten valmistunut Eugenia-jahti rakennettiin loppuun Västanfjärdin Kalkholmenissa. Eugenia on kopio vuonna 1951 uponneesta, samannimisestä purjeveneestä.

Nyt Eugenia on palannut takaisin kotiinsa, ja se on ankkuroitu Kalkholmenin edustalle.

– Meidän oli tarkoitus purjehtia Eugenialla tänä kesänä Västanfjärdin vanhoille laivanrakennuspaikoille. Koronan vuoksi purjehdukset oli siirrettävä ensi vuoteen, Karikoski sanoo.

1890-luvulta 1950-luvulle asti Västanfjärdin tärkein elinkeino oli kalkin louhiminen ja polttaminen.

1900-luvun alkupuolella Förbyn kalkkikaivoksen omistaja Karl Forsström osti Västanfjärdin pienet kalkkiyritykset, minkä jälkeen alueella aloitettiin teollinen kalkinpoltto.

Kalkkiteollisuuden kulta-aikaa elettiin Västanfjärdissä 1930-luvulla, jolloin teollisuuden ala työllisti alueella noin sata ihmistä.

Forsström rakennutti kalkinpolttoa varten Kalkholmeniin Suomen pisimmän rengasuunin, jonka piippu kohosi 65 metrin korkeuteen. Kalkkia kuljetettiin kaivoksilta Kalkholmeniin kolmen kilometrin pituista köysirataa pitkin.

Vuonna 1949 kalkinpoltto lopetettiin, minkä jälkeen myös Kalkholmenin piippu räjäytettiin.

Kaivoksilta Kalkholmeniin kalkkia kuljettaneen köysiradan vaunuihin mahtui 500 kg kalkkikiveä. kuva: SSS/Jan Sundman

Nykyisin Kalkholmenilta löytyy uusittu laituri, ravintola sekä padel-kenttä. Remontoitu miljöö avattiin asiakkaille tänä kesänä.

– Kalkholmen oli pitkään huonossa kunnossa. Näin paikassa paljon potentiaalia, joten halusin kunnostaa sen, kertoo yrittäjä Ben Lindström .

Tulevaisuudessa Lindström haluaa rakentaa Kalkholmeniin uimarannan, vierasvenesatamaan pesutilat sekä aloittaa polttoaineen myynnin. Hän pyörittää myös Kemiönsaaren Venekeskusta ja kaavailee Kalkholmenin sopivan hyvin veneiden koeajopaikaksi.

– Haluan, että asiakkaat viihtyvät Kalkholmenissa koko päivän. Sen vuoksi täältä voi vuokrata myös kajakkeja ja suppilautoja, Lindström vinkkaa.

Pari viikkoa sitten Kalkholmeniin avattu padel-kenttä on Kemiönsaarella ainut laatuaan.

– Päädyin padeliin, sillä se on trendilaji ja sopii kaikille vauvasta vaariin. Kenttä ehdittiin avaamaan juuri sopivasti ennen kuin Salossa, Lindström nauraa.

Espoolainen Antti Järvinen oli pelaamassa padelia kolmen kaverinsa kanssa. Vauhdikkaan pelin lomassa hän ehti kehumaan uuden kentän puitteita.

– Tätä hienompaa maisemaa on vaikea löytää. Minulla on mökki täällä Västanfjärdissä, ja onhan tämä nyt aivan huikea kesäpaikka! Kemiönsaaren saaristo on todella kaunista, Järvinen ylistää.

Max Anderssonin mukaan mökkeilijöiden lisäksi myös turistit ovat löytäneet Västanfjärdiin.

– Täällä käy paljon pyöräilijöitä ja golffareita. Majoituspaikat on nyt kesäaikaan varattu aivan täyteen, Andersson riemuitsee.

Niklas Weckström (etualalla vas.), Lauri Elonen (etualalla oik.), Antti Järvinen (takana vas.) ja Lars Schulman (takana oik.) olivat pelaamassa padelia Kalkholmenin kentällä. kuva: SSS/Jan Sundman