Ainakin sata vuotta tauotta laidunnettu

0
Eläimiä on myös seurattava laitumella ja siirrettävä eri lohkoille, Juho Korvenoja muistuttaa. Nämä eläimet laidunsivat Syväojan notkon lähellä olevalla niityllä. Isännän rapsutuksista nauttii Brown swiss -rotuinen hieho. Kuva: SSS/Jan Sundman

Ainakin sata vuotta on karja laiduntanut lähes yhtäjaksoisesti upeaa Syväojan notkoa Kiikalassa. Perinnebiotooppisarjan oppaaksi lupautunut Eija Hagelberg ei säästelekään sanojaan notkon äärellä.

– Tämä on Salon hienointa jokilaaksoaluetta, hän huokaisee.

Hän arvioi, että alueella on laidunnettu karjaa jopa vuosisatoja.

Laidunnusta jatkaa nykyaikana Haalin tilan isäntä Juho Korvenoja , joka on saanut vuokrattua jokilaakson muiltakin maanomistajilta rinteitä karjan laitumiksi. Osa on tilan mailla.

Syväojan notkon ja Rekijokilaakson maisemissa laiduntavan karjan aidatuille alueille ulkopuoliset eivät voi mennä, mutta maisemakokonaisuutta pääsee ihailemaan tieltä.

Korvenoja on myös kuullut näkymää ihailleiden kommentteja.

– Yksi kertoi, että tämä maisema näyttää siltä kuin olisi Toscanassa.

Ihmiset ovat pitäneet näkemäänsä hienona, mutta niin pitää myös tilan isäntä siitä huolimatta, että maisema on hänelle tuttu lapsuudesta saakka.

Korvenoja sanoo, että on aiemmin katsellut sitä pitkälti perinnemaisemana, mutta nyt vasta alkanut ymmärtää, että kyse on muustakin.

– Nyt puhutaan pölyttäjien ongelmista.

– On puhuttu paljon myös siitä, että biodiversiteetin väheneminen saattaa olla jopa ilmastonmuutosta suurempi uhka ihmiskunnalle, Korvenoja sanoo.

Hän lisää, että vaikka perinnebiotooppien hoito on vain pieni osa valtavaa kokonaisuutta, niin se on sellainen asia, johon hän itse pystyy vaikuttamaan.

Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman aiemman arvion mukaan kaikki Suomen perinnebiotoopit onkin luokiteltu uhanalaisiksi, iso osa jopa äärimmäisen uhanalaisiksi.

Haalin tilalla näitä uhanalaisia elinympäristöjä on säilynyt karjatalouden ansiosta, joskin Korvenoja muistaa yhdessä vaiheessa tulleen pari vuotta taukoa.

Tänäkin aikana hän tosin muistaa, että laitumia hyödynsivät hevoset.

Syväojan notkon laidunnuksen Korvenoja arvioi jatkuneen yhtäjaksoisena ainakin sata vuotta. Nyt perinnemaisema-alueen laidunnus on vähitellen laajentunut ja laajenee edelleen sekä omilla että vuokratuilla alueilla.

– Parhaillaan notkoniittyjä, hakamaita ja metsälaitumia on yhteensä noin 70 hehtaaria, hän sanoo.

Haalin tilan tuotantoon niityt ja hakamaat soveltuvat, sillä tilalla on sekä oman tilan emolehmiä että muiden tilojen ensimmäistä poikimistaan odottavia hiehoja. Hiehot tulevat tilalle lypsykarjatiloilta, jotka laidunkauden jälkeen ottavat ne taas takaisin omalle tilalleen.

– Notkossa laiduntavat eläimet ovat syksyllä hyväkuntoisia, Korvenoja sanoo.

Eläinten kunto kasvaa rinteitä kuljettaessa. Laidunkauden ”treeni” helpottaa myös poikimista.

Niityt ja hakamaat eivät kuitenkaan ole ihanteellisia teuraaksi kasvatettavalle lihakarjalle, joka tarvitsee tuhdimpaa ravintoa.

Jyrkkien notkoalueiden laiduntaminen ei Korvenojan mukaan olisi mahdollista ilman erityistä tukea. Notkoalueiden laiduntaminen vaatii työtä ja investointeja.

– Aidat, valvonta, veden järjestäminen, Korvenoja luettelee.

Ei riitä, että aidat rakennetaan. Niitä on myös huollettava ja niitettävä aluskasvillisuus pois, jotta sähköpaimenjärjestelmä toimii. Niittämistä riittää, sillä aitajärjestelmää on jo 25 – 30 kilometriä.

Sähköpaimenlaitteita tarvitaan useita. Korvenoja on hankkinut virran lähteeksi myös useita aurinkokennoja.

Hiehojen vointia tilalla seurataan tarkasti. Myös mahdolliset siemennykset on hoidettava.

– Päivittäin tarkistetaan utareet ja sorkat, Korvenoja selittää.

Vaikka eläimet laiduntavat jokinotkossa, niille järjestetään erikseen myös juomavesi.

– Eläinten siirrot työllistävät myös, sillä perinnebiotoopialueille ei saa antaa lisäruokaa, Korvenoja lisää.

Perinnebiotooppien hoitotyössä tiloja auttavat myös neuvojat, mistä Korvenoja antaa kiitosta. Hän sanoo, että hän on saanut hyvin neuvontaa sekä Salon maatalousyksikön kautta että yhdistyksen kautta.

Perinnemaisemayhdistyksen aktiivi jäsen Eija Hagelberg asuu myös Salossa.

Perinnemaisemayhdistyksen puheenjohtaja Eriika Lundström puolestaan on ammatiltaan maatalous- ja ympäristöneuvoja, joka tekee myös perinnebiotooppien hoitosuunnitelmia. Hän tekee neuvontatyötä myös Haalin tilalle.

Lisäksi hän inventoi parhaillaan Salon perinnebiotooppeja, koska perinnebiotooppien pelastamiseksi maan hallitus on ohjannut tänä vuonna lisätalousarviossaan rahaa. Sen turvin hoidon piiriin on tarkoitus saada koko maasta lisää 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja.

Alkutuntuman Salon perinnebiotooppikohteista saanut Lundström tietää, että Salossa on hoidettujen kohteiden lisäksi paljon hoitamattomia, joita uhkaa umpeenkasvu. Niiden pelastamiseksi on hänen mukaansa jo kiire.

Perinnebiotoopeista kertovassa juttusarjassa tutustutaan erilaisiin kohteisiin Salossa. Oppaana toimii Perinnemaisemayhdistyksen aktiivi sekä pitkään perinnemaisematyötä tehnyt salolainen Eija Hagelberg, joka on valinnut kohteet erilaisten luontoarvojensa, mutta osittain myös niiden saavutettavuuden perusteella.

Syväojan notkosta löytyy arvokkaita niittylajeja

Hakarasara pysäyttää Perinnemaisemayhdistyksen kaksikon, Eija Hagelbergin ja Eriika Lundströmin Syväojan notkon niityllä. Havainto ilahduttaa, sillä kasvi on tyypillinen joskin harvinainen niittykasvi.

He kiertävät alueella Haalin tilan isännän Juho Korvenojan kanssa, ja monia uusia niittylajeja tulee vastaan.

– Täältä löytyy ketoneilikka ja kevätesikkokin.

– Tuolla kasvaa keltasauramoa, Hagelberg viittilöi rinteelle.

Hagelberg ja Lundström ihailevat maisemaa, joka on monipiirteinen. Notkoalueilla kasvaa vähän puitakin, jotka tarjoavat suojaa eläimille.

Vastarinteellä näkyy kosteammassa painanteessa mesiangervoa.

– Jos tätä ei laidunnettaisi, isot kasvit rehottaisivat, Lundström muistuttaa.

Perinnemaisemayhdistyksessä aktiivisesti toimivat Hagelberg ja Lundström ovat mukana myös niittotalkoissa Haalin tilan mailla, jossa yhdistys niittää aiemmin Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa ollutta koeruutua.

Tutkimuksessa vertailtiin niitettyä, laidunnettua ja hoitamatonta kohdetta. Yhdistys ei jatka tutkimusta, mutta seuraa kasvillisuutta.