Ajan kysymys

0
Annimari Korte on viimeistään tänä kesänä noussut Suomen seuratuimmaksi yleisurheilijaksi.

Koronakesän suurin voittaja on ollut suomalainen yleisurheilu.

Muun maailman kykkiessä karanteenissa Suomessa on päästy kilpailemaan lähes normaalilla rytmillä. Vaikka katsomot ovat olleet yhtä tyhjänä kuin ennen pandemiaa, kotisohvat ovat olleet totutun ahtaita.

Jos olisi viettänyt koko kesän täydellisessä tulospiilossa ja pääsisi vasta nyt pällistelemään tämän suven noteerauksia, suu supistuisi hyväksyvään mutruun ja pää antaisi kaupan päälle pari nyökkäystä. Koronakesän tulospörssi kun on ollut olosuhteisiin nähden varsin hyvätasoinen.

Tulospiilo olisi myös antanut suojan median superlatiivimyrskyltä, joka on tuntunut paikoin katteettomalta ja vaivaannuttavalta.

On totta, että suomalaisten taso on monissa lajeissa kohentunut oleellisesti. Hyvänä esimerkkinä naisten ja miesten moukarinheitto sekä miesten 200 metriä, puhumattakaan Kristian Pullin haamuhypystä. Naisten pika-aidat ovat ottaneet entistä vankemman aseman koko lajin veturina. Kun ennen kilpailut ja tv-lähetykset rakennettiin pitkälti miesten keihäänheiton ympärille, nyt katsojat ruutuun liimaa naisaiturit.

Silti hehkutus on mennyt yli. On päivitelty suomalaisten sijoituksia maailmantilaston kärjessä, vaikka maailmantilastolla ei keskellä roihuavaa pandemiaa ole minkään sortin arvoa. Esimerkiksi viime syksynä Dohan MM-kisoissa 20 prosenttia mitaleista kahmineen USA:n urheilijat viettävät pitkälti välivuotta, aivan kuten sadat muut huiput ympäri maailman.

Samaan aikaan meillä lasketaan valtakunnan verkossa mitaleita, joita suomalaiset olisivat voineet voittaa Pariisin EM-kisoista, jos kisat olisi voitu järjestää.

Ja kun suomalaisurheilija on tehnyt oman ennätyksensä tai muuten hyvän tuloksen, kommentaattorit ja selostajat ovat kaivaneet fraasipankistaan sanaparin ”ajan kysymys”.

On vain ajan kysymys, milloin Annimari Korte aitoo 12,5-alkuisen ajan.

On vain ajan kysymys, milloin Aaron Kangas heittää moukarin yli 80 metriä.

On vain ajan kysymys, milloin Kristiina Mäkelä rikkoo kolmiloikan SE:n.

On vain ajan kysymys, milloin Sara Kuivisto rikkoo 800 metrin SE:n.

Ja niin edelleen.

Yleisurheilun viime vuosien matalalento on ilmeisesti kerryttänyt niin paljon posia säästöön, että se on pakko saada nyt ulos. Yleisurheilulla kun on valtava vaikutus sportti-itsetuntoomme, että emme oikein malttaisi pysähtyä ajattelemaan tai nauttimaan kesken rajua kehitysloikkaa.

On hehkutettava kilpaa ja vakuutettava, ettei tämä ollut vielä tässä ja kehityskäyrä sojottaa kyllä koilliseen, sillä miksi se ei sojottaisi?

Hyvä esimerkki on Vilppaan Wilma Murto, jonka nuorten ME:stä ja aikuisten SE:stä 471 tulee tänään kuluneeksi neljä vuotta, kuusi kuukautta ja kymmenen päivää.

Superhypyn jälkeen seuranneena vuotena Murrosta ei tehty ainuttakaan haastattelua, jossa ei olisi mainittu häntä ja viiden metrin ylitystä samassa lauseessa. Valitettava totuus on, että ME-hypyn jälkeen Murrolla ei ole ollut ainuttakaan ehjää kautta.

Vuodesta 2020 oli jo kovaa vauhtia tulla sellainen. Puhuttiin jo, että 472 olisi vain ajan kysymys. Nyt Murto toipuu polvileikkauksesta, eikä tiedetä, koska hän pystyy kilpailemaan seuraavan kerran.

Poikkeuksellisen yleisurheilukesän huipentavan Turun superviikon alkaessa onkin muistettava, että moni nyt hehkutettu urheilija on ehtinyt jo tehnyt uransa parhaan suorituksen, eivätkä pitkäikäiset Suomen ennätykset ole sattumalta pitkäikäisiä – huippulaatu kun kestää aikaa.