Vielä ala-asteella koulunkäynti oli sujunut vaivattomasti, mutta yläasteelle siirryttäessä koulussa käyminen ei enää onnistunut entiseen tapaan.
Poissaoloja alkoi kertyä, ja tyttö oli koulun jälkeen lähes poikkeuksetta uupunut ja ärtyisä. Lopulta salolaisen Miran tytär ei halunnut mennä kouluun lainkaan. Haastateltavan nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
– Siinä kohtaa muutkin ymmärsivät, että tässä on kyse jostain muustakin kuin pelkästä murrosikäisen piittaamattomuudesta.
Miran tytär ohjautui kouluterveydenhuollon kautta nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Pitkien tutkimusten jälkeen hänellä diagnosoitiin useita neuropsykologisia häiriöitä.
– Oli helpottavaa saada selitys hänen käytökselleen. Diagnoosin avulla hän sai tarvitsemaansa apua ja pystyi palaamaan takaisin kouluun.
Miralla on useita kouluikäisiä lapsia, joilla on neuropsykologisia oireita. Osalla lapsista on diagnosoitu autismikirjon häiriö, joka vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Neuropsykologiset häiriöt esiintyvät harvoin yksinään. Miran lapsilla on autismikirjon lisäksi diagnosoitu tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeuksia sekä ahdistusta ja masennusta.
Salon koulupsykologi Samuli Shintamin mukaan lasten ja nuorten neuropsykologisten häiriöiden diagnoosien määrä on lisääntynyt viime vuosina.
– Osaltaan se johtuu siitä, että tällaiset häiriöt tunnistetaan paremmin kuin ennen. Toisaalta nykypäivän koulumaailma vaatii itseohjautuvuutta ja ryhmätyötaitoja, jotka ovat haastavia nepsy-lapsille (neuropsykologista oireista kärsiville). Tällöin oireet saattavat tulla helpommin esiin.
– Selkeys ja rutiinit tukevat nepsy-lasten hyvinvointia. Heille sopii usein perinteinen opetustyyli, jossa opettaja kertoo selkeästi, mitä pitää tehdä.
Shintami karsastaa häiriö-termin käyttämistä. Hän toivoo, että neuropsykologiset häiriöt nähtäisiin enemminkin ominaisuuksina, jotka tuottavat haasteita tietynlaisissa olosuhteissa.
– Ihmiset ovat erilaisia. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja heikkoutemme.
Neuropsykologiset häiriöt voivat vaikuttaa sekä lasten oppimiseen että kaverisuhteisiin.
Shintami nostaa esiin, että neuropsykologisista häiriöistä kärsivillä lapsilla on erityisen suuri riski joutua kiusatuiksi.
– Autismikirjon lapset eivät välttämättä itse edes huomaa kiusaamista. Vaikka he huomaisivatkin, heidän on vaikea puolustaa itseään.
Myös Miran lapset ovat joutuneet koulussa syrjinnän kohteiksi. Yksittäiset ilkeät kommentit ja porukasta ulos jättäminen voivat jäädä nepsy-lapsen mieleen pitkäksi aikaa.
– Nuorten naisten maailma on melko raadollinen. Väärästä asuvalinnasta tai hiustyylistä voi saada osakseen ikävää kommentointia.
Eniten neuropsykologisia häiriöitä todetaan pojilla. Shintamin mukaan tyttöjen neuropsykologisia vaikeuksia on vasta viime vuosina alettu tunnistamaan paremmin. Niitä näyttäisi olevan luultua enemmän.
– Tyttöjen oireet näkyvät harvoin ulospäin. He saattavat olla koulussa hyvin rauhallisia, vaikka sisällä kuohuu. Autismikirjon tytöille sosiaaliset tilanteet voivat olla todella kuluttavia, sillä he käyttävät paljon vaivaa siihen, etteivät erottuisi joukosta.
Koulupsykologi on usein ensimmäinen henkilö, jolle kerrotaan lapsen neuropsykologisista oireista. Psykologi ohjaa lapsen tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
Lapsi ei tarvitse diagnoosia saadakseen yksilöllistä tukea koulussa, mutta diagnoosin avulla lapsen tarpeita voidaan ymmärtää paremmin.
– Opettajat ovat lähtökohtaisesti hyvin joustavia, kunhan he ymmärtävät, mistä ongelmassa on kyse. Jos lapsen on vaikea pysyä paikallaan, hänelle mietitään sopiva tapa liikkua tunnin aikana. Jos taas tuleva retkipäivä jännittää, opettaja voi käydä päivän ohjelman yksityiskohtaisesti läpi lapsen kanssa, Shintami luettelee.
Mira kertoo perheensä saaneen kallisarvoista tukea sekä koulun henkilökunnalta, terapeuteilta että muilta nepsy-lasten vanhemmilta.
– Autismikirjoon ei ole olemassa lääkitystä, mutta oikeanlainen tuki helpottaa lasten elämää huomattavasti.
Monilla autismikirjon lapsilla on muutamia voimakkaita kiinnostuksen kohteita, joiden parissa he voivat viettää tuntikausia. Mira uskoo lastensa pärjäävän hyvin elämässä, kunhan he löytävät oman juttunsa.
– Voin opastaa heitä oikeaan suuntaan, mutta heidän on löydettävä oma tiensä itse. Minulla on valtava huoli siitä, etteivät he löydä omaa paikkaansa maailmassa.
– Äitinä olen joutunut hyväksymään sen, ettei meillä välttämättä juhlita rippi- tai ylioppilasjuhlia. Onneksi elämässä on paljon muuta.
Mira toivoo kanssaihmisiltä ymmärrystä lastensa suhteen.
– Usein ajatellaan, että, kunhan lapsen kasvattaa hyvin, kaikki menee hienosti. Ei se toimi niin. Nepsy-lapset eivät ole tahallaan hankalia. Heille on vain muita hankalampaa selviytyä maailmassa, joka ei toimi nepsy-ihmisten ehdoilla.
TÄSTÄ ON KYSE
Neuropsykologiset oireet
- Aivotoimintojen häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa muistiin, keskittymiseen, havainnointiin tai tunteiden hallintaan
- Saattavat ilmetä aistiyliherkkyytenä, nopeana väsymisenä, ongelmina sosiaalisessa kanssakäymisessä tai vaikeutena oppia uutta
- Usein synnynnäisiä, mutta voivat johtua myös myöhemmästä tapaturmasta tai sairaudesta
- Voidaan diagnosoida autismikirjon häiriöksi, ADHD:ksi, pakko-oireiseksi häiriöksi tai tarkkaavaisuuden häiriöksi eli ADD:ksi
- Sama henkilö voi kärsiä samanaikaisesti useammasta neuropsykologisesta häiriöstä
