Kesäruokaa

0

JUHA RUUSUVUORI.Laajoilla kesämatkoillani Suomessa olen vieraillut useilla sottaisilla levähdyspaikoilla ja suljettujen kivikirkkojen ulkopuolella.

Yhden hikisen matkapäivän aikana turistille tulee myös nälkä. Välttelen yleensä raskaita lounaita ja seisovia pöytiä, koska en halua nukahtaa rattiin. Siksi nautin lounaakseni yleensä jonkin piiraan tai pasteijan.

Viimeksi tilasin lämpimän parsakaali-fetapiiraan eräällä vanhalla ruukkipaikkakunnalla. Päästyäni piiraan kanssa ulkoterassille havaitsin, että ruoka oli jääkylmä. Ei muuta kuin takaisin tiskille, jossa sain niin kovin tavallisen silmäyksen, että mitä ihmettä, eikö se kelpaa.

Yhden matkapäivän aikana tulen siis toimeen kevyellä palalla. Mutta iltaa kohden muukin kuin kulttuurin nälkä kasvaa.

Tunnustan vielä, etten ole hienojen gourmet-aterioiden kannattaja, en tarvitse erikoisuuksia kuten kuusenkerkkä-kateenkorva-munakasta tai sen sellaista. Mutta kauan sitten olen joutunut unohtamaan haaveeni rapeista silakkapihveistä tai hyvästä tuoreesta kasvisruoasta.

Tämän kesän aikana olen joutunut syömään niin paljon pizzoja ja hampurilaisia, että pelkkä palaneen juusto haju saa minut voimaan pahoin. Haluavatko ihmiset tosiaan ainoastaan pizzaa ja purilaisia?

Vai tahtoisivatko he jotakin muuta, jos sellaista olisi tarjolla? Vai ollaanko Suomessa edelleen vanhaan tyyliin iloisia siitä, että joku antaa minulle paljon ruokaa, oikein massun täydeltä?

Epäilen että ongelma on puutteellisessa ammattiylpeydessä ja omistajien ahneudessa.

Joka ikinen ruokapaikka Suomessa kuvittelee osaavansa tehdä hyvää pizzaa halvoista raaka-aineksista. Mutta näinä helpon nettimainonnan aikana luulisi, että paikat mielellään kehuisivat lähiruoalla ja tuoreella kalalla. Sellaisella listallahan pääsee usein jopa sanomalehtiin.

Keittiön lisäksi ammattiylpeys tuntuu uupuvan myös palvelukulttuurista. Kassalle ja tarjoilijoiksi palkataan nuoria ihmisiä kesätöihin.

He ovat yleensä hyvin kohteliaita ja iloisia asiakasta kohtaan, mutta kaikki annoksiin liittyvä kunnianhimo oman homman hyvään hoitamiseen tuntuu puuttuvan.

Tuntuukin vähän surumieliseltä, kun nyt ei pääse Etelä-Eurooppaan nauttimaan ruoanlaitosta ja tarjoilusta, joka otetaan tosissaan ja tuntien ylpeyttä omasta työstä.

Siellä toki tiedetään, että tyytyväinen asiakas tulee takaisin ja saattaa tuoda kaverinsakin.

Kesäpainajaisissani kummitteleekin tilanne, jossa kassalle on liimattu lappu: Asiakas voi kantaa likaiset astiansa suoraan keittiöön ja laittaa tiskikoneeseen.

Ja sen jälkeen hymiö: Have a nice day ja pyyhi pöytä lähtiessäsi!

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.