Korona herätti EU:n huoltovarmuuden haavoittuvaisuuteen, MEP uskoo

0
Europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk./Renew Europe) vieraili torstaina Maataloustuottajain Salon seudun yhdistyksen vieraana. Kataista oli vastaanottamassa Inkereen kartanon isäntä Henrik Jensen (vas).

– Korona herätti meidät huoltovarmuuden haavoittuvuuteen. Se paransi myös tuloksia maataloustuen neuvottelujen osalta. Muutos tapahtui aika nopeasti ja yllättäen.

Näin uskoo europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk./Renew Europe), joka vieraili torstaina Maataloustuottajain Salon Seudun yhdistyksen vieraana Inkereen kartanolla.

Lypsykarjatilataustan omaava Katainen on tyytyväinen maatalouden osuuteen elpymispaketissa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä. Näiden myötä maataloustukien osuus nousee yli 15 prosenttia viime vuodesta.

– Rahoituskehyksessä tuet kasvavat kuusi prosenttia viime kaudesta, se on hyvä saavutus.

Komission esityksessä kakkospilarin rahoituksesta esitettiin leikattavaksi 25 prosenttia. Kakkospilarin tuista rahallisesti merkittävimmät ovat luonnonhaittakorvaus ja maatalouden ympäristökorvaus. Lisäksi siitä maksetaan luomu- ja eläinten hyvinvointikorvausta.

Katainen kehuu Suomen neuvottelustrategiaa.

– Mielestäni oli hyvä strategia neuvotella tukia ylöspäin, parempi kuin neuvotella alemmat jäsenmaksut, niin kuin neljä niin sanottua tiukkismaata – Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Tanska – tekivät. Niistä jouduttaisiin sitten tappelemaan, Katainen sanoo.

Katainen pitää tärkeänä saavutuksena myös vuosikausia vaakalaudalla olleen 141-tuen säilyttämisen. Vuonna 2019 Etelä-Suomen kansallisen tuen kokonaismäärä on hieman yli 20 miljoonaa euroa. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden ja puutarhatalouden tukena. Sen jatkaminen tarkoittaa, että Suomi saa maksaa jatkossakin omasta kassastaan maataloustukea Etelä-Suomen viljelijöille.

– Tukea ei ollut komission esityksessä, vaan se piti sinne taistella, Katainen sanoo.

Seuraavaksi seitsemänvuotiskaudeksi neuvoteltuun päätökseen on kirjattu, että tuen on oltava jatkossakin aleneva.

Katainen ei osannut vielä arvioida, miten jyrkkää laskua esityksen muotoilu tarkoittaa tulevina vuosina.

Komission yksi merkittävimmistä aloitteista on Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Se on yksi komission kuudesta painopistealueesta vuosille 2019–2024. Tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.

Ohjelman alle kuuluu myös Pellolta pöytään -strategia, jossa käsitellään elintarvikejärjestelmien haasteita kestävän kehityksen tavoitteet huomioiden. Strategian toimet jakautuvat neljään päälinjaan: torjunta-aineiden käytön vähentämiseen, ravinnekuorman pienentämiseen, mikrobilääkeresistenssin aiheuttamiin haasteisiin sekä luonnonmukaisen maatalouden edistämiseen.

– Suomalaiselle viljelijälle strategia tarkoittaa hyvin käytännön juttuja, esimerkiksi antibioottien ja kasvinsuojeluaineiden käytön puolittamista, lannoitteiden 20 prosentin käytön alentamista ja eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Nämä ovat konkreettisia asioita, jotka muuttavat toimintaa pelloilla, mutta myös suunnittelupöydän ääressä, Katainen sanoo.

Strategian yhtenä tavoitteena on myös kasvattaa luomuviljelyn osuutta nykyisestä kahdeksasta prosentista 25:een vuoteen 2030 mennessä Euroopan laajuisesti. Suomen koko peltoalasta luomuviljeltyä oli vuonna 2019 yhteensä 13,5 prosenttia. Euroopassa vastaava luku on kahdeksan.

Katainen näkee strategian pääsääntöisesti hyvänä, mutta kritisoi sen painotuksia.

– Strategia on kohdistunut alusta asti vahvasti alkupäähän ja alkutuottajaan. Olemme kritisoineet sitä, että asioita säännellään, ja rajoitetaan viljelytoimintaa enemmän kuin yritettäisiin löytää uusia hyviä asioita. Tähän liittyy niin paljon muutakin: kuljetus, varastointi ja kuluttajan osuus. Kolmasosa elintarvikejätteistä tulee kotitalouksista, siihenkin voisi puuttua, Katainen sanoo.

Kataista huolestuttaa strategian tavoitteiden tulkinta. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkan eli CAPin neuvotteluissa on siten vielä työsarkaa.

– Suomi on kasvinsuojeluaineiden ja antibioottien käytössä hyvin maltillisella tasolla jo nyt, ja eläinsuojelutoimenpiteet pitkälle vietyjä. Näissä on tarkastamisen varaa ja tilakohtaisia eroja löytyy, mutta taso on yleisesti alhaalla. Siksi prosentuaalinen tarkastelutapa, esimerkiksi 30 prosentin vähennys on hankala. Maakohtaiseen tarkasteluun pitäisi olla mahdollisuus, Katainen sanoo.

Kataisen mukaan ei ole itsestään selvää, että näin käy. Hyvääkin strategiasta löytyy.

– Viljelijän asemaa koko elintarvikeketjussa pyritään vahvistamaan. Ruokaturvamme on kiinni siitä, miten viljelijät pärjäävät.

Syksyllä maataloustuottajia kiinnostanevat ainakin tukikattoa koskevat keskustelut. Tukikatto on Kataisen mukaan näillä näkymillä asettumassa 100 000 euroon. Tukikatto tarkoittaa, että mukaan suoria tukia voitaisiin maksaa vuosittain enintään 100 000 euroa per tila.

Toinen keskustelu käydään aktiiviviljelijän määrittelystä, johon CAP:issa yritetään antaa raamit.

– Toivon, että pääsemme irti näennäisviljelystä. Se on tukien väärinkäyttöä, ja se on ongelma koko Euroopassa, myös Suomessa, Katainen sanoo.