Likaisen rahan aika on ohi

3

Koronakriisin paras yksittäinen asia oli, kun lähi-, super- ja hypermarketien auloissa vilkkuvien Veikkauksen helvetinkoneiden töpselit vedettiin seinästä. Työtön ei voinut hävitä päivärahojaan, vaarit kansaneläkettään, äidit vaihtorahojaan tai koululaiset viikkorahojaan.

Toukokuun lopussa julkaistun tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia ongelmapelaajista pystyi hillitsemään peliongelmaansa, kun ongelmien suurimmat aiheuttajat – rahapelikoneet – sammutettiin tartuntavaaran vuoksi.

Vaikutus oli valtava, sillä Veikkauksen keväällä teettämän kyselytutkimuksen mukaan 2,3 prosenttia 15–79-vuotiaista suomalaisista kärsii rahapeliongelmasta. Se tarkoittaa noin 95 000 suomalaista eli enemmän kuin Porissa (84 000) on asukkaita.

Samalla kun ongelmapelaajien huolet helpottuivat, Veikkauksen tuhansilla edunsaajilla ne vasta alkoivat.

Veikkauksen tammi-kesäkuun liiketulos laski viime vuoteen verrattuna peräti 33,6 prosenttia. On arvioitu, että Veikkauksen liikevoitto laskee tänä vuonna miljardista eurosta noin 700 miljoonaan euroon. Eli edunsaajat saavat ensi vuonna 30 prosenttia normaalia vähemmän veikkausvoittorahaa – jota muuten olisi jo korkea aika kutsua veikkaushäviörahaksi, sillä mitä muuta se on kuin kansalaisen häviämää rahaa?

Koronan vaikutus liikuntabudjettiin on hyytävä. Vuoden 2021 ensimmäisessä talousarvioehdotuksessa 150 miljoonan euron liikuntabudjetista napsaistiin kerralla 40 miljoonaa pois. Eikä syyskuun budjettiriihessä ei ole odotettavissa kuin kosmeettisia korjauksia.

Tilanteen on pakko olla turhauttava läpi lajikentän. Jo ennestään hyötysuhteeltaan täysin riittämättömästä potista otetaan reilu neljännes pois, vaikka maailma pursuaa kiistatonta tutkimustietoa liikunnan ja urheilun valtavista vaikutuksista ja lapsemme ovat passiivisempia kuin koskaan. Samalla sairaanhoitopiirit tekevät kymmenien miljoonien eurojen tappiot, vaikka tiedossa olisi olemassa yksi ylivertainen tapa välttää ne.

Urheilun edunsaajilla ei ole kuitenkaan aikaa surkutella kylmää kohtaloa tai etsiä valtion 61,6 miljardin euron budjetista vertailukelvottomia epäkohtia. Nyt on aika tehdä se, mitä on jo vuosia pelätty ja aivan liian monta kertaa siirretty: suursiivous.

Likaa riittää muun muassa yli neljä miljoonaa euroa avustusrahaa vuodessa nielevästä liikunnan aluejärjestöverkostosta. Tässä kohtaa moni valveutunutkin lukija kysyy, että ”mitkä aluejärjestöt?”. Se taas kertoo aluejärjestöistä ja niiden luomasta lisäarvosta kaiken.

Lajiliitot ja liikuntajärjestöt ovat myös aivan liian riippuvaisia valtion yleisavustuksista. Urheilulehden keräämän materiaalin mukaan 19 liiton tai järjestön avustussumma kattaa yli 50 prosenttia toiminnan kuluista.

Klassisin esimerkki on Suomen Työväen Urheiluliitto. TUL sai vuonna 2018 lakkautettuja jäsenseurojaan hyväksikäyttäen 1,4 miljoonan euron yleisavustuksen, joka kattaa 77 prosenttia TUL:n toimintakuluista. TUL:n pelkät henkilöstökulut ovat miljoona euroa. Eli avustus ei mene TUL:n jäsenseuroille ja urheilijoille vaan jää 15 hengen organisaatioon.

Vertailun vuoksi: TUL:n saama yleisavustus on yhtä suuri kuin 162 kesälajin urheilijan saama apuraha.

Suursiivousta ei voi viivyttää, sillä jo nyt on selvää, ettei pohjoismaisen hyvinvointivaltion liikuntabudjettia voi enää 2020-luvulla rahoittaa ongelmapelaajien automaatteihin survomilla pikavipeillä ja kulutusluotoilla.

Urheilulla onkin suuri mahdollisuus osoittaa ensimmäisenä, ettei se tarvitse likaista rahaa toimiakseen.

Erkku

Jos oikeesti haluaa harrastaa liikuntaa vaikka omaksi iloksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, ei tarvita rahaa juuri ollenkaan. Kävelyä, hölkkää voimistelua ym. löytyy määrättömästi jos vain halua on.

Antti

Harva jaksaa pelkästään kävellä, kyllä mielenkiintoisista lajeista joutui enemmän tai vähemmän maksamaan.

pertti

Liikunnan takia ei tarvitse ostaa mitään .Ihmiset ovat nykyään valmiin myytävän konseptin käyttäjiä. täysin monipuolisen liikunnan saa ilman rakennettuja laitteita. Ihmiset ovat osittain menettäneet luovan ajattelun ja asioiden kehittämisen. Helpointa on ostaa ja kaikkein tyhmintä minun mielestä.
Joillekkin tuntuuu olevan tärkeätä kuulua johonkin ryhmään..