Anu ja Mika Havumäki asuivat Salon Tupurissa, mutta veri veti maalaismaisemiin. Pariskunta ryhtyi etsimään asuinpaikkaa metsän keskeltä.
– Olen kotoisin Kuusjoelta ja Mika Paimiosta, ja lähdimme etsimään niiltä suunnilta taloa tai tonttia. Haimme lehti-ilmoituksellakin tonttia, mutta paikan löytäminen ei ollut helppoa, pariskunta kertoo.
Lopulta tontti löytyi Raatalasta, Anu Havumäen äidin naapurista.
– Osa tontista on lohkottu äidin mailta, ja saimme ostettua myös lisää tilaa. Ei meidän ihan näin lähelle sukua pitänyt muuttaa, Anu Havumäki hymyilee.
PARISKUNTA ryhtyi rakentamaan omakotitaloa pellon reunalle maaliskuussa 2018, ja muuttamaan he pääsivät vuosi sitten.
– Olihan rakennusprojekti pienen lapsen kanssa aika rankka. Teimme paljon itse ja apunamme oli onneksi taitavia paikallisia ammattilaisia. Oli mahtavaa, että kaikki työmiehet olivat tuttuja. Nämä ovat niitä pienen paikan etuja, Anu Havumäki toteaa.
Rakennusajan he asuivat vuokralla Raatalan vanhassa pankissa.
– Se oli hyvää harjoittelua kaupungin ulkopuolella asumiseen. Ekana syksynä ja talvena pimeys yllätti, sillä olimme asuneet jo pitkään katuvalojen äärellä, Anu Havumäki sanoo.
NYT PERHEEN 4-vuotias tytär Elmi, Minni-kissa ja Lyyli-koira saavat juosta vapaasti pihapiirissä.
– Rauha on täällä parasta. Naapurit eivät ole kyttäämässä, ja iltaisin voimme katsella, kun peurat käyvät pellolla syömässä. On kuitenkin lohduttavaa kuulla ison tien humina ja nähdä tuulimyllyjen valot. Emme asu ihan metsän keskellä, Mika Havumäki sanoo.
Perhettä ei ole häirinnyt muuttaminen pois palveluiden ääreltä. Lähimpään kauppaan on matkaa, ja päiväkoti ja koulu ovat kahdeksan kilometrin päässä.
– Salossa asuessa totuin käymään iltaisin kuntosalilla. Saloon asti ei viitsi isommalle salille lähteä, mutta onneksi kaupungin perussali löytyy myös Kuusjoelta. Muuten välimatkat eivät ole mietityttäneet. Minä ja Mika emme kumpikaan ole asuneet kävelymatkan päässä koulusta, joten tuntuu luonnolliselta, että Elmikin tulevaisuudessa kulkee kyydillä kouluun, Anu Havumäki sanoo.
– Joskus olisi kiva lähteä vaikkapa pyörällä kauppaan, mutta nämä ovat pieniä juttuja sen rinnalla, että lapsi ja eläimet saavat liikkua vapaasti ulkona, Mika Havumäki toteaa.
Perhe nauttii siitä, että tukiverkko on lähellä.
– Veljeni asuu tässä lähellä vanhassa kotitalossamme. Naapurina oleva äitini jää pian eläkkeelle, joten tyttärellämme on mamma lähellä sitten, kun koulu alkaa. Paimionkin tukiverkko on lyhyen ajomatkan päässä, Anu Havumäki sanoo.
TALON rakentamisen yhteydessä pihapiiriin rakentui tila myös Anu Havumäen omalle kampaamolle.
– Työskentelen hius- ja kauneudenhoitoalan koulutuksen parissa Salossa, mutta olen aiemmin työskennellyt pitkään kampaajana ja halusin pitää kädentaitoja yllä.
Kampaamotilojen rakentaminen keskellä maaseutua oli tietoinen riski.
– Toki mietin, löytävätkö asiakkaat tänne asti, mutta varauskalenteri on jo täynnä vuoden loppuun. Asiakkaita tulee pitkin Etelä-Suomea, muun muassa Turusta ja Helsingistä. Asiakkaille kampaamotuolissa istuminen peltojen keskellä on mielenkiintoinen kokemus, Anu Havumäki sanoo.
Perhe on ollut tyytyväinen ratkaisuunsa muuttaa takaisin maalle – kaupunkiin ei siellä vietetyn kymmenen vuoden jälkeen ole ollut ikävä.
– Minulla on ollut aina unelmana asua täällä. Kesä on aivan erityisen ihanaa aikaa, ja vietämme paljon aikaa ulkona. Talvella on mahtavaa, kun pääsee hiihtämään suoraan pihalta, Anu Havumäki toteaa.
Teksti: Eeva Lehtinen
Kuvat: SSS/Minna Määttänen
Viime talvena ei kyllä paljoa hiihdetty….?
Itse kyllä suosin kaupunkien keskustoja, joissa kaikki palvelut ovat lähellä ja asumismukavuus hyvällä mallilla. En voisi kuvitellakaan muuttavani korpeen keskelle ei mitään. Maaseudulla lasten kaveritkin ovat kaukana, jos niitä ylipäätänsä edes tavataan koulun ulkopuolella.
Jokaisen lapsiperheen pitäisi asua maalla.Siellä kasvava lapsi/nuori näkee luonnon monimuotoisuuden ja osaa käyttää sitä luontoa ymmärtäen. olen asunut maalla tänäkin vuonna paljon. olemme syöneet monet mustikkakeitot poimituista marjoista. syöty metsämansikoita, villi vadelmia ja puolukkaa. Lapset voivat metsästä noukkia vaikka käenkaalia suuuhunsa. On paistettu itse poimittuja sieniä tehty sienikastiketta ja sienipiirakkaa. Kaivettu itse istutetut uudet perunat ja nautittu luonnon monimuotoisuudesta. auringon noususta ja laskusta. Illalla joskus olen savustanut ahvenia ja kuhaa ja syöty sanomisen jälkeen punaviinilasillisella. Kaikkea tätä ja muuta paljon tämän lisäksi. Tämänlaisen kokemukseko haluatte jättää lapsilta pois? Kupungissa asuva lapsi nuoreksi varttuessaan joutuu kaupallisen kulttuurin marineotiksi. Kulkee ryhmässä tai… Lue lisää »
Aika idyllinen tämä Pertin kuvaus lapsiperheestä maaseudulla. Sikseen ihan kiva kuvaus, mutta jos lapsiperhe muuttaa maaseudulle, niin ei se sentään 60-luvun maaseudulle muuta. Kyllä ne kännykät maaseudullakin on kädessä.
Ja ihan vaan varmuuden vuoksi, niin ei punaviinilasillista saa maaseudullakaan antaa lapselle. Tuon nimenomaisen kokemuksen laki, lastensuojelu ja terveydenhuolto haluaa jättää lapselta pois. Alkoholi ei vain kuulu lapsen nautintojen piiriin.
Maaseudulla asuvan lapsen kokemus luonnosta taitaa olla mitä näkee katumaasturin ikkunasta matkalla harrastuksiin, kouluun, palveluiden luokse ja kavereiden luokse.
Totta ei se niin auvoista ole elämä maaseudulla kännyköiden lisäksi lapsilla on pleikkarit ja niihin pelit kuin kaupunkilapsillakin.Harvassa on lapset suorastaan viihtyisivät maaseudulla.Lapsi ja erityisesti nuori kaipaa tekemistä ja kavereita.
Mahtaakohan olla yhtäkään lasta joka menisi kaveriensa kanssa metsään nauttimaan luonnon moninaisuudesta.
Joku pieni kuntosali jossain kylä pahasen kulmassa ei houkuta ketään tai ylihinnoiteltu kyläkauppa.
Nykyajan Ihminen kaipaa ympärilleen elämää eikä sitä ohrapelto tai kuusimetsä tuo.
Kuusjoki on kaunis paikka asua viljapeltoineen ja Nummijärvineen. Voittaa mennen tullen pikkutonteilla kaupungin kyljessä olevan omakotiasumisen. Salon keskusta kun on ihan huopatossutehdas verrattuna mm. Turkuun, Lohjaan ja Espooseen. Salon vahvuus on nimenomaan maaseutu ja maaseutuasumisen tilava vapaus, joka on huomattu nyt myös ahtaassa Helsingissä.
Kyl huonosti on vedetty jos ei oo pystynyt hankkimaan taloa kaupungista ja maalta sekä jotain kaupunkiluukkua yliopistokaupungista.