Maski nenälle vie

0

VIRPI LIETZÉN. Suomessakin siirryttiin maskiaikaan, jälkijunassa tosin. Ympäri maailmaa maskit ovat jo olleet pitkään käytössä. Aasiassa maskit olivat arkipäivää jo ennen koronaepidemiaa. Kasvosuojuksia on opittu käyttämään, kun kuljetaan ihmispaljoudessa. Tautien lisäksi maskilla suojaudutaan ilmansaasteilta.

Suomessa vallan kahvasta tiukasti kiinni pitävä virkanainen moitiskeli Turun kaupunkia, joka julkisti maskisuosituksen hiukan ennen valtion virallista suositusta. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila toivoi, että Turku olisi odottanut suosituksensa kanssa. Suomeksi sanottuna Varhila siis sanoi, että tulipaloa on väärin sammutettu. Tällaisen lausunnon mielekkyyden voi jokainen arvioida itse.

Kun koko muu maailma on päätynyt maskin käyttämiseen, Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö pukkasi vielä toukokuussa ulos selvityksen, jossa maskien hyöty kyseenalaistettiin. Lääketieteen asiantuntijat tyrmäsivät ministeriön selvityksen heti.

Tavallisen talliaisen silmissä ministeriön keväiset kannanotot maskiasiassa näyttävät pahalta. Nykyhistorian ehkä hurjimman kulkutautiepidemian keskellä virkamiehiltä odotetaan paljon. Ei ole järkevää, että ministeriön ykkösvirkanainen toistelee televisiossa, ettei valtiovallalla ole lainsäädännöllisiä keinoja maskipakon määräämiseen. Nyt pitäisi vaan vahvasti suosittaa maskien käyttöä. Kyllä suomalainen järkipuhetta ymmärtää.

Nyt ollaan uuden edessä ja vähittäisen siirtymän sijaan maskeihin täytyy oppia heti. Lähes koko maassa maskia suositellaan käytettäväksi julkisissa liikennevälineissä ja muutenkin aina, kun ei voi välttää lähikontaktia.

Itse olen ajatellut asian niin, että nyt on vaan totuttava kasvosuojaimeen aina, kun menee ihmisten ilmoille. Koronan tapaisen uhan edessä on parempi olla varovaisen nöyrä kuin typerän itsepäinen.

Ensimmäisen kerran puin maskin kasvoilleni, kun kävin katsomassa vanhempia hoitokodin pihalla keväällä. Ilman ongelmia en selvinnyt. Silmälasit menivät huuruun, ja maski tuntui koko ajan olevan jotenkin vinossa. Hengittäminenkin tuntui ensin työläältä. Kunnioitus maskia koko ajan pitäviä hoitajia kohtaan nousi hetkessä.

Vaan kerta kerralta maskin käyttäminen on sujunut paremmin. Kaikkeen tottuu.

Maskin asetteluun kasvoille kannattaa käyttää hetki ja muotoilla suojain nenän päälle huolellisesti. Sen jälkeen maskiin ei sitten saakaan enää koskea.

Reippaan kokoisesta nenästä on yleensä kai harvoin iloa, mutta maskiaikana kunnon klyyvari on etu. Yhdelle tutulle käy nimittäin niin, että maski ei pysy kunnolla paikoillaan, kun hänellä on niin matala ja pieni nenä. Isonenäisen päässä maski istuu ryhdikkäästi. Kiitän isän puoleisia geenejä siitä, että nenäni riittää kasvosuojusta kannattelemaan.

Tästä sitten vaan maskit nokalla syksyä kohti. Tuetaan toinen toisiamme, että selviämme näistä poikkeusajoista kohti tavallista elämää. Kaikki elämässä loppuu aikanaan, viheliäinen kulkutautikin.

Kirjoittaja on toimittaja