Neljännesvuosisata miesten pelejä – Vilppaassa jatkava Teemu Rannikko aikoo jättää hyökkäyslevypallot muille

0
Teemu Rannikko teki elokuun alussa uransa viimeisen pelaajasopimuksen. Ura päättyy alkavaan kauteen.

Teemu Rannikko pelasi ensimmäisen koripallon miesten SM-sarjaottelunsa 14. lokakuuta 1996. Mikäli tähtimerkit osuvat kohdalleen sekä jalan kuntoutumisessa että koronavirustilanteessa, aloittaa Rannikko ensi kauden pelikentällä päivälleen 24 vuotta myöhemmin, 14. lokakuuta 2020.

Takamies on joka tapauksessa Salon Vilppaan pelaaja ensi kauden ajan. Siis yksi – miesten sarjoissa uran 25:s – kausi vielä, neljännesvuosisadan taiteilijajuhla täyteen ja tiistaisen ilmoituksen mukaan peliura pakettiin.

Rannikon ei tarvitse kaivaa muistilokeroitaan pitkään löytääkseen sieltä mainitun ensimmäisen SM-sarjapelin.

– Hmm, se ei ollut kauden ihan ensimmäinen ottelu, hän puntaroi.

Ei ollutkaan. Turkulainen Piiloset-joukkue pelasi syksyn toisessa kamppailussa Forssan Alkua vastaan. Vastapuolella oli Rannikon silloinen lukio-opettaja Kimmo Vyyryläinen, myöhemmin Vilppaan päävalmentajanakin työskennellyt mies.

– Se peli meni minulta hyvin.

Näinkin voi sanoa. Vaikka tuolloin yhdessä joukkueessa oli vain maksimissaan kaksi ulkomaalaispelaajaa, on Rannikon tilastorivi juuri 16 vuotta täyttäneeksi tulokkaaksi hämmentävää luettavaa. Yhdeksän koriin johtanutta syöttöä, seitsemän pallonriistoa ja 17 pistettä.

– Seuraava kotipeli oli Vilpasta vastaan. Siinä tein joku parikymmentä pistettä (tarkka luku 21). Se alku antoi vähän väärää kuvaa, kun koko debyyttikautta ajattelee, Rannikko muistelee.

Vilppaan ensi kauden 12 muusta sopimuspelaajasta kahdeksan syntyi kyseisen Rannikon SM-debyytin jälkeen.

Tuolloin 19-vuotias takamies pelasi 35 minuuttia Salohallin maaottelussa Suomi-Hollanti helmikuussa 2000. (kuva: SSS-arkisto)

Sen jälkeen miesten otteluita onkin sitten kertynyt yli tuhat, joista valtaosa pääsarja- tai maajoukkuetasolla. Se, kasvaako otteluluku vielä 14. lokakuuta Lahti Basketballin vieraana, on täysi arvoitus.

– Tyksissä (Turun yliopistollinen keskussairaala) sanottiin, että jos kaikki menee hyvin, niin loka–marraskuussa voisin olla pelikunnossa. Totta kai tavallaan tähtään siihen kauden alkuun, mutta viimeiset kolme kuukautta kuntoutuksessa ovat opettaneet, ettei kannata hirveän pitkälle meneviä tavoitteita laittaa.

– Seuraavan neljän viikon harjoitussuunnitelma on laadittu, ja siinä on jo jonkin verran koripalloa mukana, Rannikko valottaa.

Koronaviruspandemia muutti vasemman jalan sääriluun murtuman jälkeistä kuntouttamista ja koko perheen elämää. Samaan aikaan lapset olivat kotona koulun ja päiväkodin sijaan. Perheen kanssa tuli vietettyä melkoisesti enemmän aikaa kuin koripallokautena yleensä.

– Siinä tuli kuntoutukseen omatoimijakso pidemmäksi ajaksi. Kun koulujen lähiopetus jatkui toukokuun puolivälissä, jatkui myös kuntoutus enemmän ohjattuna.

Rannikko kuvailee jatkopäätöstä tietyllä tapaa vaikeaksi.

– Piti puntaroida aika montaa asiaa. Nyt ei kuitenkaan jää jossiteltavaa siitä, että olisiko pitänyt pelata vai ei. Vaikka päätös oli vaikea, oli se toisaalta myös helpottava. Nyt voi keskittyä täysillä pelaamisen jatkamiseen.

Koronavirus ei pelaajan mukaan vaikuttanut siihen, millä aikataululla hän teki päätöksen tulevaisuudesta.

– Korona toi omat haasteensa omaan tekemiseeni. Veikkaan kuitenkin, että olisin tarvinnut tämän ajan joka tapauksessa päätöksentekoon.

Rannikolla on takanaan lähes kymmenen vakavaksi luonnehdittavaa loukkaantumista. Tähän asti pisin lähes yhtäjaksoinen poissaolo tapahtui Venäjällä. Kaudella 2007–2008 tapahtunut kantapäävamma uusiutui, ja peleistä tuli miltei totaalinen tauko kymmeneksi kuukaudeksi.

Silti tämänkertainen vamma poikkeaa merkittävästi aiemmista.

– Tämä kuntoutus on ollut erilaisempi kuin ikinä. Se on ollut tosi aaltoilevaa, miltä jalka tuntuu. Tänään voi tuntua tosi hyvältä, mutta ylihuomenna taas huonolta.

– Ensimmäiset neljä viikkoa olivat varmaan henkisesti vaikein paikka, mitä näiden loukkaantumisten suhteen on tullut. Ei voinut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla, Rannikko kuvailee.

Jutun alussa muistellussa Piiloset–FoA-ottelussa Teemu Rannikolle merkittiin yksi heitontorjunta. Ne ovat sen jälkeen olleet uralla suhteellisen harvinaisia hyökkäyslevypallojen tapaan.

Vilppaan pelaajien ohiheittojen jälkeisiä levypalloja Rannikko ei aio viimeisellä kaudellaan lähteä erityisen antaumuksella hakemaan. Sellaiseen yritykseen hän lähti 5. tammikuuta Kouvolan Kouvoja vastaan. Siitä seurasi sääriluun murtuma.

– Hyppäsin korkeammalle, mitä kroppa odotti. Tein sellaista, mitä en ensi kaudella tee: menin hyökkäyslevypalloon.

Suomalaisen koripalloyleisön iloksi Rannikko on kuitenkin menossa vielä korisliigakentälle pelaajana. Olkoon se sitten uran viimeinen temppu ”Taikurin” hatusta.

Piiloset kohtasi Norrköpingin Suomen ja Ruotsin keskinäisessä liigassa vuonna 1999. (kuva: Turun Sanomien arkisto)

32 runkosarjan ottelua kelpaa hyvin

Teemu Rannikko on ehtinyt pelaajana nähdä kotimaan kentilläkin monenlaisia sarjajärjestelmiä. 1990-luvun lopussa pelattiin Suomen ja Ruotsin yhteistä liigaa, ja Rannikon debyyttikaudella joukkueet jaettiin itä- ja länsilohkoon. Myös kansallinen ja kansainvälinen lohko oli aikanaan ohjelmassa.

Miesten Korisliigaan on kaavailtu ensi kaudelle 32 runkosarjan ottelukierrosta. Vähennystä viimekautiseen tulee 12 kierroksen verran.

– Näin kokeneempana pelaajana otan ihan mielellään tuon pelimäärän. Siitä on puhuttu paljon, että nyt harjoitteluun jää enemmän aikaa, ja niin varmasti jääkin. Panosta jokaiseen peliin tulee nyt vähän enemmän, eikä kaikkia joukkueita tarvitse kohdata runkosarjassa neljää kertaa, Rannikko miettii.

Vilppaalla pieni kotimainen vaihtuvuus

Päävalmentaja Sami Toiviaisen aikakausi Vilppaassa on vähitellen alkanut. Joukkueen kokoonpano on tällä erää valmis. Viime kauden alkuun verrattuna pelaajisto muuttui lopulta hyvinkin vähän: Henri Kantonen vaihtui Elias Eerikinharjuun, ja Taneli Lindström tuli säännöllisesti mukaan liigarinkiin.

– Tämä ja seuraava viikko mennään harjoitusten osalta enemmän nuorisokaartin kanssa. Parin viikon päästä vanhukset (Mikko Koivisto ja Juho Nenonen) tulevat mukaan, Toiviainen kertoo.

Teemu Rannikon valmentaminen on Toiviaiselle monin tavoin positiivinen juttu.

– Yksi mieluisa asia talvella Vilppaan kanssa neuvotellessa oli se, että saisin valmentaa Teemua ainakin vuoden. On mahdollisuus saada oppia sekä kysellä ja haastaa omia ajatuksia Teemun kanssa.

– Jokapäiväiseen valmentamiseen on aika iso merkitys myös sillä, että voi puhua välillä jostain muustakin kuin koripallosta. Perheellisinä miehinä tietyt asiat ovat samanlaisia meidän elämässämme. Viime kaudella niitä asioita käytiin läpi (Pyrinnön pelaaja Antero) Lehdon kanssa, nyt sitten Teemun, hymähti 45-vuotias Toiviainen.

VILPAS KORISLIIGAKAUDELLA 2020–2021

Monta tuttua nimeä

Takamiehet: Tuukka Juntunen, Aatu Kivimäki, Taneli Lindström, Jahaad Proctor, Teemu Rannikko, Leevi-Matias Taimela.
Takamiehet/laitahyökkääjät: Elias Eerikinharju, Mikko Koivisto.
Laitahyökkääjät: Riku Laine, Juho Nenonen, Myles Stephens.
Laitahyökkääjä/sentteri: LaDarien Griffin.
Sentteri: Jeremiah Wood.
Päävalmentaja Sami Toiviainen, apuvalmentaja Jere Anttila, fysiikkavalmentaja Ville Salmi, joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen, manageri Antero Jokinen, hieroja Pekka Lammi, huoltaja Petri Koskinen.