Säilyykö kauhun tasapaino?

0

VESA JAAKOLA. Jännityksen kasvusta suurvaltasuhteissa kertoo, että ydinaseista ja niiden mahdollisesta käytöstä selkkauksissa puhutaan entistä enemmän ja avoimemmin.

Näin etenkin Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Molemmissa maissa ydinasearsenaaleja uudistetaan ja tehostetaan etenkin pienten ydinräjähteiden osalta.

Näillä kahdella suurimmalla sotilasmahdilla on jo ennestään eniten atomiaseita, ydinräjähteitä kummallakin runsaat 7 000. Muutamalla kymmenellä suurimmalla atomipommillaan kumpikin pystyisi tuhoamaan lähes kaiken elollisen maapallolta.

Kolmanneksi merkittävin ydinasevalta on Kiina. Myös siellä tätä asearsenaalia on lisätty ja kehitelty jatkuvasti, ydinräjähteitä sielläkin jo tuhansia.

Ydinaseiden puolustajat näkevät, että ihmiskunnan ja muun elollisen täystuhon uhka on estänyt kolmannen maailmansodan syttymisen jo 75 vuoden ajan.

Kauhun tasapaino idän ja lännen suurvaltojen välillä vaikuttaa niin, ettei kumpikaan puoli rohkene aloittaa ydinasein käytävää sotaa, jottei itsekin tuhoutuisi vastaiskuissa.

Ydinasetta on käytetty sodassa vain kerran: Yhdysvaltain ilmavoimat tuhosivat melko pienillä atomipommeilla Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien keskustat väestöineen elokuussa 1945. Näyttö ydinaseiden hirvittävästä tuhovoimasta on rajoittanut ne sittemmin vain pelotusaseiksi.

Ydinaseet ovat tuhovoimaltaan äärimmäisen väkivallan välineitä. Niiden suhteen valtiot jakautuvat jyrkästi kahteen luokkaan: ydinasevaltoihin ja ydinaseettomiin. Edellisiä on todennetusti kahdeksan, jälkimmäisiä 185 maailman 193 valtiosta.

Ydinasevarustelu oli vapaata ja villiä 1960-luvulle asti. Sitten viiden ensimmäisen ydinasevallan johtajat halusivat estää muiden valtioiden ydinaseistautumisen. Heidän mielestään ydinpommit olisivat liian vaarallisia ”vastuuttomien” toimijain asearsenaalissa.

Neuvoteltiin NPT-ydinsulkusopimus, johon lähes kaikki valtiot ovat liittyneet. Samalla sopijamaat hyväksyivät valtioiden jakautumisen kahteen luokkaan niin, että toisille ydinaseet sallitaan, toiset eivät saa niitä edes tavoitella.

Ydinsulkusopimuksen ansiosta nämä joukkotuhoaseet ovat pysyneet pienessä piirissä. Niitä on alkuperäisten ydinvaltojen Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan, Kiinan ja Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän lisäksi vain Intialla, Israelilla ja Pakistanilla. Nämä kolme eivät liittyneet vuonna 1968 tehtyyn sulkusopimukseen.

Sopimuksen päätavoite on siis estää ydinaseiden leviäminen viiden tunnustetun ydinasevaltion ulkopuolelle. Lisäksi ydinvaltojen tulisi vähentää alan aseistustaan. Atomienergian hyödyntäminen siviilikäyttöön sallitaan. Sopimuksen noudattamista valvoo alan kansainvälinen järjestö IAEA.

Ydinsulkusopimus tavallaan laillisti viiden ydinvallan atomiaseet. Hiljattain YK-piirissä tehtiin ydinaseiden kieltosopimus, joka leimaa kaikki ydinaseet laittomiksi. Se sitoo oikeudellisesti kuitenkin vain siihen liittyneitä valtioita. Ydinasevalloista yksikään ei aio siihen liittyä.

Viime vuosina ydinsulkua on uhmannut avoimesti Pohjois-Korea. Siitä on tulossa muiden valtioiden vastustuksesta huolimatta piankin yhdeksäs ydinvalta.

Kuinka vastuullinen tai vastuuton se siinä roolissa olisi, voidaan vain arvuutella. Ydinvaltojen joukossa se olisi ainoa diktatuuri, pahimmillaan kauhun tasapainon horjuttaja.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.